Täältä vahva suositus!
Meillä esikoinen rakasti äänisatuja. Pienenä tykkäs potallakin istua Muumi-äänisatuja kuunnellen
Imetys lopetettiin 1,8v iässä Ti-Ti-nallen unisadun avulla. Lopuksi ei tarvinnut kuin kainalon ja sadun niin nukahti, vieroitus meni ongelmitta.
Miina & Manu äänisadut eivät olleet lemppareita, muumit ja prinsessat enemmänkin. Nykyään myytävistä kirjallisista versioista en o niin kartalla, cd:istä vaan.
Äänisatujen sisältö ja pituus kannattaa ks lapsen ikä huomioiden. Kirjastosta aikoinaan lainattiin paljon äänisatuja ilman kirjaa, kun lapsi oli isompi. Siellä oli laaja valikoima. Jotkut niistä voi olla tosi jänniä, joten kannattaa kuunnella/tutustua vähän ensin tai kysyä ikäsuosituksia henkilökunnalta tmv. Äänisatujenkin kanssa mielikuvitus alkaa laukkaamaan, nukkumaanmeno on mukavaa ja uni tulee usein ennen kuin satu ehtii loppua. Lyhyempien satujen kanssa joissa on kirja ja äänimerkki sivun käännön kanssa, kasvattaa pienen mielenkiintoa kirjallisuutta kohtaan ja mahd. myös keskittymiskykyä. Toki, vanhemman ääneen lukeminen myös tärkeää (yhdessä asioiden mahd.käsittely ja keskustelu, läheisyys jne jne) mut meillä nä oli monta vuotta ihan pop!
Nyt odotellaan toista lasta ja toivon että hänkin aikoinaan innostuu näistä. Esikoinen on jo 15 ja tulikin mieleeni nyt kysäistä, millainen muisto on äänisaduista jäänyt.. No niin, kysyin ja sanoi että kivoja olivat. Supermarsu oli jäänyt erityisesti mieleen.
Mulla oli lapsena myös muutamia äänisatuja kirjoineen ja ne on ääreisrakkaita edelleen. (Kaislikoissa suhisee, Peter Pan ja Kaardemumman rosvot) Nyt aikuisiällä oon aivan hurahtanut Storytelin äänikirjojen maailmaan enkä tekis kotitöitäkään enää ilman!