kuntoilu ison masun kanssa

hennarha

Silmät suurina ihmettelijä
mulla on menossa nyt rv 33 ja tuli hommattua crosstraineri.. [;)]
tohtiikohan sitä kuin paljo "polkea"? onko kellään kokemusta?
kamala kuntoilu vimma iski, mutta ulkona niin huonot kelit ettei sinne tuu lähettyä..
 
Ei oo mulla henkilökohtaisia kokomuksia vielä, kun maha just rupesi näkymään kunnolla, mutta omalla salilla nähnyt aikamoisia kumpuja crosstrainerilla ja yksi ohjaaja on vetänyt podysteppiakin todelle pitkälle raskaudessaan. ei hän kyllä hypännyt varmaan täysillä, mutta menoa oli
 
Ihan omien tuntemuksien mukaan kannattaa tehdä. Ja sykkeen tulisi pysyä alle 150. Tietty jotain liikkeitä tulee välttää, kuten suoria vatsalihaksia ja isoja nostoja. Niin ja tuskin nyrkkeily tms. kontaktilajit on nyt sopivia[;)].
 
Itse olen käynyt vesijuoksussa ja kuntopiirissä, jossa juostaan ja tehdään lihaskuntoa. Teen kevennettyä versiota eli korvaan kävellen osan juoksemisesta ja teen lyhyempiä toistoja. Miulla on jo aika iso maha, vaikka vielä matkaa puoleenväliin.
 
Tärkeää on muistaa nesteytys ja verensokerin ylläpito. 
 
Heippa.Minä olen käynyt ihan normaalisti kuntosalilla, niin bodypumpissa kuin spinningissakin. (vatsa ei tietystikään ole vielä tullut varsinaisesti tielle, 16+3..) Lisäksi kuntoilusta pitävät huolta kaksi koiraa lenkkeineen. Kuulemani ja lukemani mukaan vko:lle 24 asti saa liikuntaa harrastaa suht normaalisti, tietysti rajoituksena on että ratsastuksen ja kontaktilajit saa unohtaa.. Ja raskauden aikana ei suositella aloitettavan mitään kuntoilua mitä ei ole raskautta ennenkään harrastanut. Kumminkin raskaana olevan naisen on hyvä pitää jonkinlaista kuntopohjaa yllä, helpottaa selkäkipuihin yms. Synnytystäkin on verrattu maratooniin, kuka ei treenaisi maratoonia varten.. ?[:)]
Omaa kroppa on paras mittari, keho kertoo kyllä jos kuntoilu menee överiksi. Tämä 150 rajoitus.. siitä on monia mielipiteitä, reippaassa kävelyssäkin syke nousee noihin lukemiin! Joissakin julkaisuissa kehotetaan noudattamaan tätä rajoitetta, toisissa se taas kumotaan. Neuvolassa minulle sanottiin, että tästä rajoitetta ei tarvitse kuolemanvakavasti noudattaa. Toki olen joutunut himmaamaan normaalista vauhdista, mutta enpä ole sykemittariakaan otsa kurtussa tuijotellut. Kävely ja uinti ovat kyllä kaikista parhaimmat kuntoilumuodot raskaana oleville.[:)]
 
Todellakin yhdyn Pipsuliinin kommenttiin kuntoilun hyödyllisyydestä. Ja jos ei ole ollut himoliikkuja ennen raskautta, tuskin nyt on paras hetki aloittaa. Rauhalliset kävelylenkit ja esim. muutamat selkälihaksia tukevat toistot päivässä ovat jo hyvä juttu.
 
Itelläni syke nousee helposti, joten 150 on käypä raja. Muutoinkin tunnun hengästyvän nyt tosi nopeesti. Mutta tottakai jokaisen kandee seurata omia tuntemuksiaan. Eiköhän se oma kroppa ole paras mittari.
 
Mitä tulee maratonin juoksu -vertaukseen, niin kokemuksen syvällä rintaäänellä voin sanoa, että pitäkää hyvät ihmiset kunnostanne huolta[:)].
 
Minnis: onko kokemuksia molemmista lajeista? Siis sekä maratonista että synnytyksestä? Mä olen juossut viisi maratonia, synyttänyt en kertaakaan. Mua aina huvittaa kun nämä kaksi suoritusta rinnastetaan. Molemmat on takuulla rankkoja kokemuksia pitkäkestoisia suorituksia (normaalisti) mutta uskaltaisin ihan ilman synnytyksen kokemusta veikata että nämä suoritukset vaativat hyvin erilaista henkistä kanttia sekä erilaista fyysistä kestävyyttä. Innolla kuitenkin odotan että pääsen näitä kokemuksi keskenään vertailemaan :)
 
Itse olen harrastanut hyvin aktiivisesti sekä monipuolisesti kestävyysurheilua ennen raskautta. Puoli vuotta ennen raskaaksi tulemista "onneksi" loukkaannuin ja hyvin moni laji meni kokonaan tauolle joten tämä toimi "pehmeänä laskuna" minulle kun siirryin raskausajan liikuntaan. Neuvolassa en kertonut puoliakaan lajeista jota harrastan. Mainitsin erikseen vain nämä yleisesti raskaana olevilta rajoitetut eli juoksu + ratsastus. Aijon edetä liikunnan harrastamisen kanssa täysin omien tuntemusten mukaisesti niinkuin minulle myös neuvolassa sanottiin. Sykkeet on niin yksilöllinen juttu ettei niitä kannata ihan älyttömästi tuijottaa. Karkean ohjeen voisi sanoa viikosta 24 eteen päin, että jos hengästyttää kovasti syke on liian korkealla. En alottaisi mitään uutta lajia enään viikolla 33 ellei olisi jotain kevyempää jota olisin jo raskauden aikana harrastanut.
 
Moikka kaikille, pakko ottaa tähän kanta, koska itse kuntoilen 5 kertaa viikossa ja mm. ohjaan aerobicia. Tärkein mittari on keho itse. Juostakin voi ja saa niin pitkälle kun se tuntuu hyvältä. Viimeksi tänään olin aamulenkillä, ja ihan hyvin meni vaikka viikkoja on 22. Toki varovaisemmin pitää ottaa ja muistaa pitää keskivartalon lihaksilla huolta siitä, että tukee vatsaa hyvin koko ajan. Ohjaajakollega on viikolla 30 ja jotain, ja vetää vielä omat tuntinsa, step mukaan luettuna, ilman suuria vaikeuksia. Toki taas vähän varoen. Meillä kuntopohja on toki työn puolesta sellainen, että se mahdollistaa ehkä ihan normiliikkujaa raskaammat jutut, mutta kyllä joka ikinen voi omien rajojensa mukaan tehdä haluamiaan asioita niin kauan kun hyvältä tuntuu. (Toki ratsastusta ei suositella jo putoamisriskin vuoksi, mutta sillä ei ole mitään tekemistä kunnon kanssa. Ja voi kova "hölskyminen" muutenkin olla huonompi homma). Tuo sykekin on niin kauhean henkilökohtainen asia, ettei sitä 150 rajaa voi kamalan tarkasti tuijottaa. Kuuntele itseäsi, siinä se. Vaikka itsellä on eka lapsi tulossa, eli en voi loppuraskaudesta tai synnytyksestä henkilökohtaisesti mitään sanoa, niin työn puolesta voin vakuuttaa, että niistä lihaksista kannattaa pitää huolta jos haluaa nauttia raskaudestaan loppuun saakka. Selkälihasten vahvistaminen estää monia kipuja jne. Oon tunnilla käyneissä jumppaajissa nähnyt monia hyviä esimerkkejä siitä, kuinka oikein kroppaansa vahvistamalla kaikki sujuu paremmin. Eli reippaasti vaan hikoilemaan. Ja muista myös juoda ja levätä!
 
Neuvolassa sanottiin et nykyään ei ole mitään sykerajoja, kunhan kuuntelee itseään.
Olen synnyttänyt 4 kertaa ja harrastan kestävyysliikuntaa. En oikein osaa verrata synnytystä ja maratonia. Urheilussa voi itse vaikuttaa tosi paljon suorituksen etenemiseen mut synnytys vaan kaappaa mukaansa. Olen yrittänyt liikkua paljon synnytyksissäkin, lantion heiluttelu (varmasti erittäin hassun näköinen tanssi) on auttanut ottamaan kivut vastaan paremmin. Olen myös ravannut sairaalassa portaita ja tehnyt kaikkeni etten ole vaan ollut vuoteen oma. Nälkä kyllä on tullut synnytyspuuhissa ja koska olen tottunut mm hyvin niukkasuolaiseen ruokaan ei sairaalan murkinat aina ole menneet alas. Eli ruokaa pakkaan mukaan tälläkin kertaa.
Nyt on rv 18 menossa ja tänään on HCR, puolimaraton. Sinne olen menossa ihan kuten ennenkin, mutta aikatavoitteesta olen luopunut ja keskityn vaan itseeni ja rauhalliiseen juoksuun. 9 vuotta sitten syntyi kuopukseni viikon yliaikaisena ja treenasin loppuun saakka. Syntymää edellisenä päivänä kävin kahdella lenkillä.
 
Itse olen saanut hyvinkin erilaisia ohjeita liikunnanharrastamiseen raskausaikana. Terkkari neuvolassa oli sitä mieltä ettei missään nimessä saa jatkaa urheilua samaan tahtiin kuin ennen(lajini on crossfit) ja syke ei saa nousta yli 150. Tästä tietysti säikähdin ja lopetin salikäynnit useaksi viikoksi. Vaikka olenkin hyvässa kunnossa, niin silti sykkeeni nousevat todella helposti yli 150. Olen kuitenkin voinut todella hyvin. Pientä väsymystä ollut ja pari viikkoa oli pahoinvointia

Varhaisultran gyne kuitenkin oli sitä mieltä, että eivät ne sykerajat ole niin tarkkoja ja vasta rv20 jälkeen täytyy himmailla esim. painonnostossa. Vähän kiukuttaa, kun ensimmäistään odottavalle annetaan näin erilaista tietoa. Kauhean stressinhän ja huolenhan sitä vaan sai. Suosittelen siis kysymään aina toisenkin mielipiteen :)
 
Mulle sanottu että se mihin keho on tottunut ja tuntuu hyvältä, voi hyvin jatkaa. Ei nyt tietenkään mitään missä vatsaan tulee iskuja. Liikaa raskaanaolijat mun mielestä välttelee urheilua. Itse olen harrastanut vielä kaikenlaista ja huomenna laskettu aika :)
 
Takaisin
Top