Okei, vauva on ilmeisesti täysimetetty ollut siihen asti? Jos on, niin sehän on suositus, että jos painonnousu tyssää selvästi 4-6 kk iässä, niin imetyksen jatkumisen kannalta (jos perhe toivoo imetyksen jatkumista) mieluummin aloitetaan kiinteät kuin aletaan tarjota korviketta rintamaidon ohella. Kiinteät eivät alussa näyttele kovin suurta roolia, vaan ovat maisteluannoksia, mutta juuri siksi ne suositellaan aloittamaan painonnousun pysähdyttyä heti, jotta sitten esim. 6 kk iässä niitä voi mennä jo jonkinmoisia määriä.
Tuo 400 grammaa vaan ei ole mitenkään pahasti sakannut painonnousu vaan 100 grammaa alle sen toivotun minimimäärän eli 500 grammaa, eli neuvolassa olisi kyllä voitu myös neuvoa imetyksen tehostaminen ja antaa ylimääräinen punnitusaika, jotta nähdään, onko tehostuksella ollut toivottu vaikutus. Sikäli en mitään paniikkia ottaisi, jos ne soseet eivät vielä oikein innosta, vaan tehostaisin imetystä mahdollisuuksien mukaan ja tarjoaisin pieniä maisteluannoksia kiinteitä. Imetyksen tehostamiseen löytyy hyviä neuvoja Imetyksen tuen sivuilta:
https://imetys.fi/tietoa-imetyksen-avuksi/maitomaaran-lisaaminen/
Artikkeli on kirjoitettu ehkä vähän pienempää vauvaa ajatellen, mutta samat konstit toimivat kyllä isommankin kanssa.
Sormiruokailu on onnistuessaan ihan mahtava juttu, meillä molemmat lapset ovat aloittaneet kiinteät suoraan sormiruokailulla noin 5,5 kk iässä ja ollaan skipattu soseet kokonaan. Siinä vain pitää olla tietyt valmiudet jo olemassa, jotta sen voi aloittaa turvallisesti ja useimmiten nuo valmiudet löytyvät vasta siellä lähempänä puolta vuotta. Vauvan pitää mm. pystyä tarttumaan ruokaan ja viemään ruoka itse suuhun, lisäksi hänen pitää pystyä istumaan suorassa. Sormiruokailun voi hyvin aloittaa sylissä tuetusti istuen, jos valmiuksia syöttötuolissa istumiseen ei aivan vielä ole, mutta asennon pitää joka tapauksessa olla sellainen, että vauva itse pystyy kumartumaan etukenoon tarvittaessa, mikäli hänen tarvitsee kakoa ruokaa pois suusta. Sulamisen kannalta kiinteämmät palat tuskin on ongelma, esimerkiksi pehmeiksi keitetyt juurespalat muussaantuvat joka tapauksessa vauvan suussa ja itse asiassa tarjotun sormiruoan pitäisikin olla pehmeydeltään sellaista, että aikuinen pystyy sen kielellään muussaamaan kitalakea vasten. Liian pieniä paloja ei myöskään pitäisi antaa, vaan nimenomaan sellaisia, joihin vauva voi tarttua nyrkillä ja itse viedä suuhun. Jos vauvalla tuntuu olevan valmiudet sormiruokailuun, en ainakaan itse näe mitään ongelmaa siinä, että jättää soseet väliin.