sapsukka
Oman äänensä löytänyt
Tilanne on nyt tämä, että olen raskaana vaikkei ollut sellainen suunnitelmissa. Meillä on ennestään jo kaksi kouluikäistä lasta. Itselläni on hyvin ristiriitaiset fiilikset. Olisi riittänyt jo nämä mitä jo on ja olisin nauttinut jo helpommasta arjesta, mutta toisaalta uskon, että yksi lapsi vielä tähän mahtuu. Abortti tuntuisi kauhealta ajatukselta.
Mieheni sen sijaan on ihan kauhuissaan! Hän ei nää mitään hyvää siinä, että meille syntyy vielä yksi lapsi lisää. Enemmänkin kokee, että se pilaa hänen elämänsä. Hän koki niin, että kaikki oli niin hyvin kun lapset alkoivat jo pärjätä ilman jatkuvaa aikuisen apua. Haluaisi jo harrastaa omia juttuja enemmän jne.
mikähän tässä tilanteessa neuvoksi? Onko kohtalotovereita? Koen olevani jotenkin nyt ihan yksin ja helvetin ahdistunut.
Mieheni sen sijaan on ihan kauhuissaan! Hän ei nää mitään hyvää siinä, että meille syntyy vielä yksi lapsi lisää. Enemmänkin kokee, että se pilaa hänen elämänsä. Hän koki niin, että kaikki oli niin hyvin kun lapset alkoivat jo pärjätä ilman jatkuvaa aikuisen apua. Haluaisi jo harrastaa omia juttuja enemmän jne.
mikähän tässä tilanteessa neuvoksi? Onko kohtalotovereita? Koen olevani jotenkin nyt ihan yksin ja helvetin ahdistunut.