kun synnytyksestä ja raskaudesta jää trauma

Keskustelun 'Synnytys' aloitti nahkatakkinen_tyttö, 9 kesä 2014.

Vaihda nimimerkki! | Näin pääset alkuun/apua! | Top 100
  1. nahkatakkinen_tyttö Aloittelija

    kun olin raskaana, pelkäsin synnytystä todella paljon ja sain sen takia synnyttää sektiolla. valitsin sen synnytystavan, koska siinä kärsimys kestää vähemmän aikaa. lapseni syntyi viime tammikuussa, mutta synnytys ja raskaus 'vainoavat' yhä. kun menin synnyttämään, oli henkilökunta mielestäni töykeää ja vihamielistä. pelkäsin silloin niin paljon että sain jonkin asteisen paniikkikohtauksen ja vapisin.

    kävin myöhemmin keskustelemassa asiasta minua hoitaneen kätilön kanssa ja saimme selvitettyä asioita hyvin. tästä huolimatta pelkoni ja suoranainen inhoni raskautta ja alatiesynnytystä kohtaan ovat pahentuneet. kun menin synnytyssairaalaan nyt myöhemmin puhumaan kokemuksistani, tuntui kauhealta nähdä raskaana olevia naisia ympärillä. mieleni olisi tehnyt itkeä. kun näen raskaana olevia, mieleeni tulee heti ajatukset 'voi raukkaa. synnyttääkö hän alateitse? tekeekö hän sen vapaaehtoisesti ja pelkäämättä? miten kukaan voi tehdä itselleen jotain niin hirveää?'. kun luin yhdestä lehdestä juttua jossa kerrottiin jonkun naisen synnytyksen kestäneen 17 tuntia, tunsin heti vihaa ja inhoa asiaa kohtaan. vaikka siinä luki synnytyksestä vain kahdella tai kolmella lauseella. alatiesynnytys on jotain inhottavaa, surullista, ahdistavaa ja suorastaan sairasta. en voi käsittää kuinka kukaan normaalijärkinen ja itseään kunnioittava ihminen voi tehdä itselleen jotain niin hirveää. se on niin hirveää, että jokaiselle tulisi automaattisesti tarjota mahdollisuutta sektioon. tunnen vihaa sitä kohtaan että naisen synnytys on suunniteltu tapahtumaan näin sanoin kuvaamattomalla tavalla. on aivan sairasta yrittää ympäripuhua pelkopotilaita alatiesynnytykseen sektion sijasta. joskus myös kun näen lapsiperheen, varsinkin jos perheessä on monta lasta, tulee mieleeni se, onko nainen synnyttänyt alateitse lapsensa ja miten hän voi olla niin hullu.

    luulisi että nämä ajatukset eivät enää liikkuisi päässä kun raskaus on ohi, mutta jostain syystä ne tulevat nyt voimakkaammin kuin raskausaikana. haluaisin tietää kuinka muut pelkopotilaat ovat suhtautuneet synnytykseen ja raskauteen lapsen syntymän jälkeen.
  2. Pampero Tuttu foorumilla

    Kuulostaa siltä, että synnytyspelkosi on vähän isompi juttu ja pelkoon saattaa liittyä jotakin muutakin. Mikähän tuon pelon voisi aiheuttaa? Olisin sitä mieltä, että jos pelko on edelleen noin voimakasta, olisi asia varmaan hyvä käsitellä ihan kokonaan :) Kuten huomaat, sektio ei poistanut pelkoa vaikka varmasti oikea ratkaisu sinulle olikin. Tuon pelon voisi käsitellä ihan ammattilaisen kanssa, ehkäpä psykoterapiassa? Ei varmaan ihan se yksi/kaksi kertaa pelkopolilla riitä, kun ne käynnit olet kuitenkin jo käynyt ja tosiaan synnytyksesi myös läpikäynyt, mikä on hyvä juttu.

    Nuo ajatuksesi synnytyksestä ovat kuitenkin vääristyneitä, koska synnytyshän on luonnollinen asia ja useimmat naiset toivovat alatiesynnytystä. Alatiesynnytys on usein ihan hyvä kokemus ja siitä voi jäädä kauniit muistot :) (Sektiota yhtään väheksymättä, sekin on oikea valinta/ratkaisu monelle monessa eri tilanteessa). Voisiko tuo pelko/inho tullakin jostain muusta, esim. syvältä lapsuudesta? Jos sen taustalla onkin jotain, mikä ei varsinaisesti edes liity itse synnyttämiseen? Liittyhän siihen synnyttämiseen kaikenlaista, esim. muiden "armoilla" olemista haavoittuvassa tilanteessa, kun olet täysin alasti ja ehkä eniten luonnontilassa mitä koskaan voi olla. Synnytystä ei voi myöskään itse kontrolloida, mikä ehkä tuntuu pelottavalta. Kuitenkin olisi varmaan hyvä, jos osaisit nähdä myös synnytyksen kauniit puolet, eikä se kummittelisi peikkona jossain taustalla koko ajan. Tähän voisit saada apua joltain.

    Itse kärsin jonkinasteisesta synnytyspelosta, mutta päinvastoin kuin sinä, pelkään sektiota ja haluan synnyttää alakautta :) Pelkoni on ehkä sen verran erilaista, ettei se kuulu tähän ketjuun. Pelkopolistakaan tai muista kokemuksista en osaa vielä mitään sanoa, kun tämä pelko on tullut vasta viimeisen synnytykseni jälkeen ja nyt siis odotan alkuvaiheessa kolmatta, eli vielä ei ole ollut pelkopolilla käynti ajankohtainen. Se on sitten myöhemmin. Toivottavasti pääset eteenpäin asioiden kanssa ja pääset eroon hallitsevasta pelostasi :)
  3. Suviii Ihastunut foorumiin Marrasmammat 2017 Heinäkuunmammat 2015

    Hmm, mitäs jos sun synnytys alateitse olisikin ollut helppo ja mukava kokemus? Toki varmasti sektio on ollut sulle se oikea tapa synnyttää, kun pelkosi on noin voimakasta. Pampero tuossa jo mainitsikin, että olisikohan mahdollista mennä psykoterapiaan? Niin hurjalta tuo pelko kuulostaa, että varmasti johtuu jostakin sellaisesta asiasta mitä ei ihan pelkopolilla hoideta.

    Miksi säälit muita äitejä, jotka synnyttävät tai ovat synnyttäneet alateitse? Pelkäsin itse hyvin paljon joutuvani sektioon ja olin todella onnellinen, että pystyin synnyttämään normaalisti alateitse. Synnytys kesti reilu 10 tuntia, enkä ollut kipeä kuin muutaman tunnin ennen ponnistamista lapsen syntymiseen asti. Synnytys oli helppo, enkä tarvinnut kivunlievitykseen kuin kuumat geelityynyt ja kuuman suihkun. Pärjäsin hienosti keinutuolissa katsellen telkkaria ja höpötellen niitä näitä miehen kanssa. Ennen ponnistamista avautuminen sattui jonkin verran ja ponnistaminen myöskin, mutta ei se nyt niin hirveää ollut ettenkö voisi tehdä sitä uudelleenkin. :) Itseasiassa koko synnytyksestä jäi todella hyvät fiilikset ja koin onnistuneeni siinä hyvin!

    Hae apua itsellesi, jottei pelko jää koko eliniäksi kummittelemaan mieleesi! Toivotaan, että joku pystyy auttamaan sinua asian kanssa kunnolla. :)
  4. röllykkä Addikti Heinämammat 2014

    Pakko oli lukaista tältä pelkoihin liittyvältä puolelta näitä juttuja, koska itsehän en pystyny kunnolla silmiäni kiinni laittamaan ensimmäisen synnytyksen jälkeen..

    Mutta, niinkun kaksi edellistä on jo todennu, miullekin tuli sellainen olo että tuo siun pelko/inho kumpuaa jostain ihan muualta. Kannattaa tosiaan hakeutua jutustelemaan ammattilaisen kanssa! Tsemppiä tulevaisuuteen ja toivottavasti solmut purkautuu ja asiat näyttää valoisammalta!

Jaa tämä sivu