Lismubettiina
Satasella mukana keskusteluissa
Mies pudotti eilen täyden pommin.
"Oon pettänyt sua. Kaks kertaa, kahen eri naisen kanssa."
Oon ihan hukassa. Varmaan täys sokki päällä, sillä en tunne oikein mitään vieläkään. Hämmennystä vaan, ja mietin ja järkeilen kaikin tavoin että miksi, miksi, miksi..
Eka kerta viime joulun alla, firman pikkujouluissa jonkun toisen perheellisen kanssa. Toinen kerta pari viikkoa sitten harrastusporukan leirillä etelässä, joku sinkkunainen. Kummankin tuntenut jo entuudestaan, kummankin kanssa on tekemisissä jatkossakin (siis työ- ja harrastusmerkeissä). Kummallakin kertaa aivan pelti kiinni päissään (joo, ei se vähennä asian vakavuutta mutta selittää osaltaan sitä, miten tilanteet on kehkeytyny). Ei mitään toista suhdetta tai minkäänlaisia tunteita kumpaakaan kohtaan, yksittäisiä mokia. Miehellä ollu mun mielestä jo aiemmin viinan käyttö huolestuttavaa: ei juo kovinkaan usein (taisi vähentää juomista ihan superpaljon kun tavattiin ja on meidän yhdessäoloaikana juonu saunakaljaa enemmän enintään kerran parissa kuussa), mutta sitten kun ottaa paria enemmän niin lähtee laukalle. Menee siis ihan filmipoikki ääliöksi. No, nytpä sain kuulla että se ryypääminen olikin poikinut muutakin kuin tyhjän lompakon ja kipeän pään.. Sinänsä jännä juttu, että taustalla on mm. semmoista että miehen isä on aikanaan pettänyt vaimoaan (mies ollut joku teini-ikäinen silloin) ja hirveä perhekriisihän silloinkin on läpi käyty. Pysyivät kyllä yhdessä (ihme teräsbetoniliitto). Ei omena kauas puusta putoa. Jos meidän poikakin tuolle tielle lähtee niin se on pettäjä jo neljännessä polvessa. Ei kovin mairitteleva sukuperintö...
Mies ei osannut sanoa itsekään vastausta siihen, että miksi. Jotain kolmenkympin kriisiä se on läpi käyny (meidän suhde eteni tosi nopeasti ja vauva tuli vähän yllätyksenä, mutta sitouduttiin siihen hommaan kyllä kumpikin alusta asti, ei siis vastustanu mitenkään). Eilen juteltiin tosi paljon ja se meinas, että taustalla huono itsetunto. On ollu tosi mustasukkanen, ja tosi yksin ennen mua, paljon pettymyksiä ihmissuhteisiin liittyen. Ehkä humalassa se tunne on noussu pintaan, ja kun on alkanu vaikuttaa että kelpaa jollekin, niin jarrut on hävinny. Mää uskon edelleen, että se puhuu totta sanoessaan rakastavansa. Ja ettei nuo johdu minusta tai mistään meidän suhteen huonoudesta, kun ei meillä mitään pikkuriitoja suurempia ongelmia oo ollu. Sano kans, että nyt kun on vaarassa menettää meidät, niin tajuaa aivan selkeästi että haluaa olla yhessä ja elää tätä aikusen ihmisen perhe-elämää. Aikoo jättää viinanjuonnin ainakin tuommosissa tilanteissa missä on vaarana sekoilla noin pahasti. Se oikeestaan jätti mullekin tähän varaa päättää, mitä haluan että tehdään, ihan kaiken suhteen.
Tässä kai vois kysyä että mitä mää teen, vaikka tuskimpa kenenkään jätä se/pysy yhessä kommentilla on mitään merkitystä oikiasti. Ite se mun pitäs keksiä. Nyt on vaan niin tyhjän päällä oleva olo että pakko avautua jonnekin. Sen verta mulla nyt päässä liikkuu että tajuan tarvivani jotain turvallista aikusta jolle puhua. Mulla ei semmosta vaan oikein ole. :/ Oman ikäset kaverit (ikähaarukkaa 21-25) tuskin osaavat sanoa mitään rakentavaa, kun kenelläkään ei ole esim. omia lapsia. En halua kuulla mitään "jätä se sika" kommentteja kun asia on melkolailla eri kuin pelkän seurustelusuhteen lopettaminen ois. Äidilleni en halua puhua, kun se alkaisi liikaa hössöttämään ja sillä menisi niin tunteisiin koska se on niin suojeleva mua kohtaan. Ja itekin oon erolapsi, oletan että se neuvo sieltä pamahtaisi.
Mää en haluais mitään muuta ku saaha sen kauniin ajatuksen rakastavasta, luotettavasta suhteesta takas. Meijän piti perustaa perhe, hankkia talo maalta ja vanheta yhessä. Tuo mies on ainoa joka on saanut mut tuntemaan itteni täysin ja ehdoitta rakastetuksi koskaan. Mun paras ja läheisin kaveri ikinä. Tää on niin väärin.
"Oon pettänyt sua. Kaks kertaa, kahen eri naisen kanssa."
Oon ihan hukassa. Varmaan täys sokki päällä, sillä en tunne oikein mitään vieläkään. Hämmennystä vaan, ja mietin ja järkeilen kaikin tavoin että miksi, miksi, miksi..
Eka kerta viime joulun alla, firman pikkujouluissa jonkun toisen perheellisen kanssa. Toinen kerta pari viikkoa sitten harrastusporukan leirillä etelässä, joku sinkkunainen. Kummankin tuntenut jo entuudestaan, kummankin kanssa on tekemisissä jatkossakin (siis työ- ja harrastusmerkeissä). Kummallakin kertaa aivan pelti kiinni päissään (joo, ei se vähennä asian vakavuutta mutta selittää osaltaan sitä, miten tilanteet on kehkeytyny). Ei mitään toista suhdetta tai minkäänlaisia tunteita kumpaakaan kohtaan, yksittäisiä mokia. Miehellä ollu mun mielestä jo aiemmin viinan käyttö huolestuttavaa: ei juo kovinkaan usein (taisi vähentää juomista ihan superpaljon kun tavattiin ja on meidän yhdessäoloaikana juonu saunakaljaa enemmän enintään kerran parissa kuussa), mutta sitten kun ottaa paria enemmän niin lähtee laukalle. Menee siis ihan filmipoikki ääliöksi. No, nytpä sain kuulla että se ryypääminen olikin poikinut muutakin kuin tyhjän lompakon ja kipeän pään.. Sinänsä jännä juttu, että taustalla on mm. semmoista että miehen isä on aikanaan pettänyt vaimoaan (mies ollut joku teini-ikäinen silloin) ja hirveä perhekriisihän silloinkin on läpi käyty. Pysyivät kyllä yhdessä (ihme teräsbetoniliitto). Ei omena kauas puusta putoa. Jos meidän poikakin tuolle tielle lähtee niin se on pettäjä jo neljännessä polvessa. Ei kovin mairitteleva sukuperintö...
Mies ei osannut sanoa itsekään vastausta siihen, että miksi. Jotain kolmenkympin kriisiä se on läpi käyny (meidän suhde eteni tosi nopeasti ja vauva tuli vähän yllätyksenä, mutta sitouduttiin siihen hommaan kyllä kumpikin alusta asti, ei siis vastustanu mitenkään). Eilen juteltiin tosi paljon ja se meinas, että taustalla huono itsetunto. On ollu tosi mustasukkanen, ja tosi yksin ennen mua, paljon pettymyksiä ihmissuhteisiin liittyen. Ehkä humalassa se tunne on noussu pintaan, ja kun on alkanu vaikuttaa että kelpaa jollekin, niin jarrut on hävinny. Mää uskon edelleen, että se puhuu totta sanoessaan rakastavansa. Ja ettei nuo johdu minusta tai mistään meidän suhteen huonoudesta, kun ei meillä mitään pikkuriitoja suurempia ongelmia oo ollu. Sano kans, että nyt kun on vaarassa menettää meidät, niin tajuaa aivan selkeästi että haluaa olla yhessä ja elää tätä aikusen ihmisen perhe-elämää. Aikoo jättää viinanjuonnin ainakin tuommosissa tilanteissa missä on vaarana sekoilla noin pahasti. Se oikeestaan jätti mullekin tähän varaa päättää, mitä haluan että tehdään, ihan kaiken suhteen.
Tässä kai vois kysyä että mitä mää teen, vaikka tuskimpa kenenkään jätä se/pysy yhessä kommentilla on mitään merkitystä oikiasti. Ite se mun pitäs keksiä. Nyt on vaan niin tyhjän päällä oleva olo että pakko avautua jonnekin. Sen verta mulla nyt päässä liikkuu että tajuan tarvivani jotain turvallista aikusta jolle puhua. Mulla ei semmosta vaan oikein ole. :/ Oman ikäset kaverit (ikähaarukkaa 21-25) tuskin osaavat sanoa mitään rakentavaa, kun kenelläkään ei ole esim. omia lapsia. En halua kuulla mitään "jätä se sika" kommentteja kun asia on melkolailla eri kuin pelkän seurustelusuhteen lopettaminen ois. Äidilleni en halua puhua, kun se alkaisi liikaa hössöttämään ja sillä menisi niin tunteisiin koska se on niin suojeleva mua kohtaan. Ja itekin oon erolapsi, oletan että se neuvo sieltä pamahtaisi.
Mää en haluais mitään muuta ku saaha sen kauniin ajatuksen rakastavasta, luotettavasta suhteesta takas. Meijän piti perustaa perhe, hankkia talo maalta ja vanheta yhessä. Tuo mies on ainoa joka on saanut mut tuntemaan itteni täysin ja ehdoitta rakastetuksi koskaan. Mun paras ja läheisin kaveri ikinä. Tää on niin väärin.
Kukaan ulkopuolinen ei voi sanoo mitä teidän pitäis tehdä, sä tiedät itse paremmin millainen teidän suhde on. Vaikee sanoo mitä itse tekisin vastaavassa tilanteessa. Mun mies on joskus kännipäiten nuoleskellut jonkun eukon kanssa, siitä on kyllä aikaa jo yli 15 vuotta. Kova shokki oli, vaikken kyllä hetkeekään sillon miettinyt jättämistä. Tosin sanoin kyllä että toista kertaa en anteeks anna. Aina tietenkin vaikeempi tilanne jos lapsia ja asuntolainaa ym. Voimia sulle jokatapauksessa ja ehdottaisin samaa mitä Nane että annat tilanteen rauhottua ja ajan vähän kulua. Turha tehdä mitään hätiköityjä päätöksiä jos toinen aidosti katuu tekojaan. Tsemppiä! 
