Kun perhe kasvaa

Marruliini

Satasella mukana keskusteluissa
Hei, ajattelin aloittaa tällaisen ketjun puhtaasti siksi, että oon itse aivan uuden edes. Eli jos/kun toinen lapsi syntyy, esikoinen on vähän yli 2-vuotta. Esikoinen oli suhteellisen helppo. Puoliso on mahdollistanut mulle opiskelut, treenit kaksi kertaa viikossa ym. Mutta mitä nyt, kun perheeseen tulee uusi tyyppi?!

Huomaan miettiväni vähän kauhuissani sitä, että mitä tämä käytännössä tarkoittaa. Miten saitte perhe-elämän pyörimään kahden pienen lapsen kanssa? Mitä ei ehdottamasti kannata tehdä? Kuinka huolehtia myös siitä, että saa omaa aikaa? Vai meneekö kaikki kivasti? Kun vastasyntynyt syö ja nukkuu, ja jossain vaiheessa siirtyykin ihmettelemään isosisarusta tms.

Kaikki ajatukset ovat tervetulleita.
 
Muokattu viimeksi:
Hei, ajattelin aloittaa tällaisen ketjun puhtaasti siksi, että jos/kun toinen lapsi syntyy, esikoinen on vähän yli 2-vuotta.

Huomaan miettiväni vähän kauhuissani sitä, että mitä tämä käytännössä tarkoittaa. Miten saitte perhe-elämän pyörimään kahden pienen lapsen kanssa? Mitä ei ehdottamasti kannata tehdä? Kuinka huolehtia myös siitä, että saa omaa aikaa?

Kaikki ajatukset ovat tervetulleita.


Mä en kyllä osaa tähän vastata, mutta huomasin pyöritteleväni samoja kysymyksiä päässä, meille tämä on viides, lapset ovat iältään 2x14v, 12v ja 3.5v. Isompien lasten kanssa menee jo helpommin, mutta sitten tämä nuorimmainen ja vauva, kaikki arkiset asiat mietityttää, toki on kokemusta 3 pienen lapsen kanssa elämisestä, mutta siitä on aikaa ja muistan kyllä että olin niihin aikoihin hurjan väsynyt kokoajan. Tämän nuorimman vauva ajan muistan myös hyvin ja se oli helppoa enkä tuntenut ihme kyllä väsymystä vaikka meillä valvottiin öitä ja päivällä myös, että unet ovat jääneet vähille. Jotenkin nyt sitten miettii että tuleeko tästä liian rankkaa. Toisaalta mulla on nyt ihan paras puoliso joka haluaa ottaa vastuuta tasapuolisesti kaikesta, joten uskon kuitenkin että meillä ainakin kaikki menee hyvin omalla painollaan sitten kun vauva syntyy. :smiling-eyes:
 
Vinkkejä en osaa antaa, mutta itseä jännittää sekä nyt raskausaikana jaksaminen että sitten arki kahden pienen kanssa. Meillä esikoinen on nyt 7,5 kk ja toisen vauvan syntyessä siis vajaa 1 v 4 kk. Esikoisen kanssa on ollut todella raskasta ja vaikka elämä on jo aika paljon helpottanut niin vieläkin mennään lähellä jaksamisen rajoja. Mutta luotan siihen että kyllä tuo esikoinen ehtii kasvaa ja kehittyä vielä ihan hurjan paljon ennen kuin toinen saapuu :smiling-eyes:
 
Vinkkejä en osaa antaa, mutta itseä jännittää sekä nyt raskausaikana jaksaminen että sitten arki kahden pienen kanssa. Meillä esikoinen on nyt 7,5 kk ja toisen vauvan syntyessä siis vajaa 1 v 4 kk. Esikoisen kanssa on ollut todella raskasta ja vaikka elämä on jo aika paljon helpottanut niin vieläkin mennään lähellä jaksamisen rajoja. Mutta luotan siihen että kyllä tuo esikoinen ehtii kasvaa ja kehittyä vielä ihan hurjan paljon ennen kuin toinen saapuu :smiling-eyes:

Meille on tulossa lapsille ihan sama ikäero kun teillä :red-heart: 1v ja 4kk. Meillä on ollut kyllä helppo vauva ja olen ollut super virkeä. Mutta onhan haastetta sitten kun toinen pieni tulee. Olen kiitollinen kuitenkin siitä, että vauva tulee talvella ja miehelläni on enemmän aikaa osallistua(maatila luo omat haasteet kesällä)
Oman ajan järkkäily on omalla kohdalla itsestä kiinni... Että viitsii ajoissa järjestää ennen kun kasvaa liian iso kupla otsaan:rolling:
 
Meillä esikoinen oli 4v, kun toinen syntyi. Hän aloitti srkn päiväkerhon, jotta sai jotain omaakin välillä. Toki ikäero oli isompi, ja tällainen onnistui. Mä oon ollu molemmissa todella kiinni ensimmäisen vuoden, koska kummallekaan ei ole pullo kelvannut. Sitä vaan sinnitteli ilman omaa aikaa, ajatuksella että kyllä se aika vielä koittaa. Ja nyt vihdoin kun se on koittanut, lähdettiin kolmannelle kierrokselle. :rolling:
 
Meillä esikoinen oli 4v, kun toinen syntyi. Hän aloitti srkn päiväkerhon, jotta sai jotain omaakin välillä. Toki ikäero oli isompi, ja tällainen onnistui. Mä oon ollu molemmissa todella kiinni ensimmäisen vuoden, koska kummallekaan ei ole pullo kelvannut. Sitä vaan sinnitteli ilman omaa aikaa, ajatuksella että kyllä se aika vielä koittaa. Ja nyt vihdoin kun se on koittanut, lähdettiin kolmannelle kierrokselle. :rolling:

No menee kaikki samaan syssyys. :tears: itselläni on ainakin tarkoitus/toiveissa kaikki nyt lähi vuosille ja olen siihen asennoitunut että nyt hoidan pieniä ja vaihdan vaippoja. Kuitenkin tämä on väliaikaista ja ohimenevää
 
Mulla oli kans ajatus että lapset pienellä ikäerolla, mutta kuinkas sitten kävikään, lapset oli kaikki lähes 10v kun aloitin kierroksen alusta. :No Evil Monkey:Erosin ja löysin siis uuden miehen ja haluttiin molemmat yhteinen lapsi. Ja sitten oltiin sitä mieltä että 4 riittää, no mutta kuitenkin ajateltiin että vielä toinen yhteinen olisi ihana saada ja tässä sitä ollaan..aloitan jälleen tän kierroksen alusta:Speak No Evil Monkey::Face With Tears Of Joy:
 
Mulla oli kans ajatus että lapset pienellä ikäerolla, mutta kuinkas sitten kävikään, lapset oli kaikki lähes 10v kun aloitin kierroksen alusta. :No Evil Monkey:Erosin ja löysin siis uuden miehen ja haluttiin molemmat yhteinen lapsi. Ja sitten oltiin sitä mieltä että 4 riittää, no mutta kuitenkin ajateltiin että vielä toinen yhteinen olisi ihana saada ja tässä sitä ollaan..aloitan jälleen tän kierroksen alusta:Speak No Evil Monkey::Face With Tears Of Joy:

Meillä on kans uusioperhe. Ja isommat on jo yläaste ja kolmoselle menevä. Sitten yhteinen 8kk ikäinen. Tavallaan oli kiva "aloittaa alusta" koska ymmärtää sen miten nopeasti aika menee ja lapset kasvaa
 
Meillä on kans uusioperhe. Ja isommat on jo yläaste ja kolmoselle menevä. Sitten yhteinen 8kk ikäinen. Tavallaan oli kiva "aloittaa alusta" koska ymmärtää sen miten nopeasti aika menee ja lapset kasvaa

joo siis mä mietin pojan kohdalla ihan jo odotuksesta asti, että pitää muistaa nauttia ihan joka hetkestä, ja sitten kun poika syntyi niin tosiaan nautinkin vaikka meillä valvottiin öitä eikä päivälläkään juuri saanut nukkua, niin en muista että olisin väsynyt ollut, tai varmasti olinkin ajoittain, mutta se just kun olen ajatellut sen menevän nopeasti ohi ja yrittänyt vaan olla onnellinen ihan kaikista hetkistä, huonoistakin. Tän jos osaan myös nyt tämän joulukuisen kanssa, niin ei ole mitään hätää :smiling-eyes: aika menee niin nopeasti ja välillä haluisin että meijän kaksoset 14v olis vielä vauvoja :tears:
 
Ihania, tärkeitä viestejä, kiitos. Missäköhän kohtaa se tiukin paikka sitten voi tulla. Mietin että vastasyntynyt tietty nukkuu ja syö valtaosan ajasta. Meillä lapsi on myös perhepäivähoidossa, enkä haluaisi sitä paikkaa menettää. Joten tulee olemaan pari päivää viikossa myös hoidossa. Eli ehkä tämä tästä lutviintuu.
 
Meillä oli esikoinen 1,5v kun toinen syntyi. Alkuun oli helppoa kun vauva nukkui paljon. Itse koin haastavammaksi ajaksi sen, kun vauva alkoi olla jotain 2kk ja ei enää nukkunut kaikkea aikaa. Mä annoin silloin esikoiselle ihan suosiolla tarvittaessa ruutuaikaa, vaikka yleensä pyrin siihen ettei sillä sitä juuri ole. Ei vaan aina kädet riittänyt kun piti imettää ja toinen olisi halunnut huomiota. Ja joskus kun vauva nukkui, esikoinen katsoi vartin piirrettyjä, jotta itse sai istua ja juoda kahvin rauhassa. Toisilla on jotain puuhakoreja lapsille auttamaan näihin hetkiin mutta mä en oo niin viitseliäs ollut:tears:

Mun kokemuksen mukaan homma helpottuu heti kun vauva kasvaa, lähtee liikkeelle ja alkaa viihtymään itsekseen tai lapset alkaa touhuamaan keskenään. Eli siinä puolen vuoden paikkeilla. Siinä jää jokunen kuukausi semmosta riittämättömyyden tunnetta ja väsymystä väliin, mutta se on vaan hetken ja kannattaa ihan suosiolla höllätä jos siltä tuntuu.

Itse keskityin päivisin lapsiin ja laitoin tiskit ja pyykit vasta sitten kun mies tuli kotiin. Juu, sekin olisi voinut ne laittaa, mutta siinä kohti oli niin kiintiöt täynnä sitä sylittelyä että halusin tehdä ihan mitä vaan muuta kuin istua vauva sylissä sohvalla :tears: annoin miehelle aina vaihtoehdon että siivooko se vai ottaako lapset ja se luuli valitsevansa helpon ottamalla lapset ja minä taas tuuletin kun sain sylin tyhjäksi:rolling::rolling:

Meillä on omaan aikaan auttanut se että molemmille on tietty päivä viikosta jolloin on vapaailta. Vaikka ei tekis muuta kuin kävis ikkunaostoksilla tai kahvilla itekseen silloin, auttaa jaksamaan kun tietää että saa hetken huilia eikä tarvi olla toisia varten. Kannattaa opettaa vauva myös ottamaan pullosta vaikka imettäisikin. Antaa ihan tosi paljon liikkumavapautta jos voi jättää vauvan miehelle välillä.
 
Meillä oli esikoinen 1,5v kun toinen syntyi. Alkuun oli helppoa kun vauva nukkui paljon. Itse koin haastavammaksi ajaksi sen, kun vauva alkoi olla jotain 2kk ja ei enää nukkunut kaikkea aikaa. Mä annoin silloin esikoiselle ihan suosiolla tarvittaessa ruutuaikaa, vaikka yleensä pyrin siihen ettei sillä sitä juuri ole. Ei vaan aina kädet riittänyt kun piti imettää ja toinen olisi halunnut huomiota. Ja joskus kun vauva nukkui, esikoinen katsoi vartin piirrettyjä, jotta itse sai istua ja juoda kahvin rauhassa. Toisilla on jotain puuhakoreja lapsille auttamaan näihin hetkiin mutta mä en oo niin viitseliäs ollut:tears:

Mun kokemuksen mukaan homma helpottuu heti kun vauva kasvaa, lähtee liikkeelle ja alkaa viihtymään itsekseen tai lapset alkaa touhuamaan keskenään. Eli siinä puolen vuoden paikkeilla. Siinä jää jokunen kuukausi semmosta riittämättömyyden tunnetta ja väsymystä väliin, mutta se on vaan hetken ja kannattaa ihan suosiolla höllätä jos siltä tuntuu.

Itse keskityin päivisin lapsiin ja laitoin tiskit ja pyykit vasta sitten kun mies tuli kotiin. Juu, sekin olisi voinut ne laittaa, mutta siinä kohti oli niin kiintiöt täynnä sitä sylittelyä että halusin tehdä ihan mitä vaan muuta kuin istua vauva sylissä sohvalla :tears: annoin miehelle aina vaihtoehdon että siivooko se vai ottaako lapset ja se luuli valitsevansa helpon ottamalla lapset ja minä taas tuuletin kun sain sylin tyhjäksi:rolling::rolling:

Meillä on omaan aikaan auttanut se että molemmille on tietty päivä viikosta jolloin on vapaailta. Vaikka ei tekis muuta kuin kävis ikkunaostoksilla tai kahvilla itekseen silloin, auttaa jaksamaan kun tietää että saa hetken huilia eikä tarvi olla toisia varten. Kannattaa opettaa vauva myös ottamaan pullosta vaikka imettäisikin. Antaa ihan tosi paljon liikkumavapautta jos voi jättää vauvan miehelle välillä.

Hyviä vinkkejä tuli kokemuksen äänellä!
 
Esikoinen tulee olemaan kuukauden vajaa 2 v kun juniori tulee taloon, ja nimenomaan tuo huomion ja sylin jakaminen ja omat riittämättömyyden tunteet mietityttää jo etukäteen. Mies hoitaa kyllä oman osuutensa mahtavasti ja on tälläkin hetkellä hoitovapaalla esikoisen kanssa (itse palasin töihin kun esikoinen oli 11 kk), joten uskon, että tiiminä pärjätään kyllä. Esikoinen myös aloittaa päivähoidossa nyt toukokuussa, ja tulee mitä todennäköisimmin jatkamaan ainakin enimmän osan viikosta hoidossa myös vauvan synnyttyä. Itse olen vaan ollut tosi huono ottamaan omaa aikaa, joten täytyy miettiä millä tavoilla saisin siihen muutoksia.
 
Meillä oli esikoinen 1,5v kun toinen syntyi. Alkuun oli helppoa kun vauva nukkui paljon. Itse koin haastavammaksi ajaksi sen, kun vauva alkoi olla jotain 2kk ja ei enää nukkunut kaikkea aikaa. Mä annoin silloin esikoiselle ihan suosiolla tarvittaessa ruutuaikaa, vaikka yleensä pyrin siihen ettei sillä sitä juuri ole. Ei vaan aina kädet riittänyt kun piti imettää ja toinen olisi halunnut huomiota. Ja joskus kun vauva nukkui, esikoinen katsoi vartin piirrettyjä, jotta itse sai istua ja juoda kahvin rauhassa. Toisilla on jotain puuhakoreja lapsille auttamaan näihin hetkiin mutta mä en oo niin viitseliäs ollut:tears:

Mun kokemuksen mukaan homma helpottuu heti kun vauva kasvaa, lähtee liikkeelle ja alkaa viihtymään itsekseen tai lapset alkaa touhuamaan keskenään. Eli siinä puolen vuoden paikkeilla. Siinä jää jokunen kuukausi semmosta riittämättömyyden tunnetta ja väsymystä väliin, mutta se on vaan hetken ja kannattaa ihan suosiolla höllätä jos siltä tuntuu.

Itse keskityin päivisin lapsiin ja laitoin tiskit ja pyykit vasta sitten kun mies tuli kotiin. Juu, sekin olisi voinut ne laittaa, mutta siinä kohti oli niin kiintiöt täynnä sitä sylittelyä että halusin tehdä ihan mitä vaan muuta kuin istua vauva sylissä sohvalla :tears: annoin miehelle aina vaihtoehdon että siivooko se vai ottaako lapset ja se luuli valitsevansa helpon ottamalla lapset ja minä taas tuuletin kun sain sylin tyhjäksi:rolling::rolling:

Meillä on omaan aikaan auttanut se että molemmille on tietty päivä viikosta jolloin on vapaailta. Vaikka ei tekis muuta kuin kävis ikkunaostoksilla tai kahvilla itekseen silloin, auttaa jaksamaan kun tietää että saa hetken huilia eikä tarvi olla toisia varten. Kannattaa opettaa vauva myös ottamaan pullosta vaikka imettäisikin. Antaa ihan tosi paljon liikkumavapautta jos voi jättää vauvan miehelle välillä.
Nää oli kyllä hyviä vinkkejä. Meillä siis tulee olemaan sama tilanne, että esikoinen on noin 1,5v kun seuraava syntyy. Täytyy siis muistaa nauttia siitä parista ekasta kuukaudesta, ja sit se joku 2-6kk koittaa vaan muistuttaa, että kohta helpottaa.
 
Onko täällä kellään vinkkejä sisarusrattaiden osalta? Ei, en oo vielä hankkimassa, mutta kiinnostaa vaan ottaa selvää asioista. :Smiling Face With Open Mouth And Open Eyes: Mietin jopa et riittäiskö esikoiselle pelkkä istuma/seisomalauta, jos pärjättäisiinkin nykyisillä, mutta voihan se olla että 2-vuotiaskin kaipaa vielä ihan kunnolla istumaan - hän kun ei juurikaan rattaissa nuku. Tosin nyt ainakin tahtoo vaan kävellä itse niin paljon kuin mahdollista, rattaat on yleensä tyhjänpanttina mukana jos käydään kaupungilla tms. :Smiling Face With Open Mouth And Cold Sweat:
 
Onko täällä kellään vinkkejä sisarusrattaiden osalta? Ei, en oo vielä hankkimassa, mutta kiinnostaa vaan ottaa selvää asioista. :Smiling Face With Open Mouth And Open Eyes: Mietin jopa et riittäiskö esikoiselle pelkkä istuma/seisomalauta, jos pärjättäisiinkin nykyisillä, mutta voihan se olla että 2-vuotiaskin kaipaa vielä ihan kunnolla istumaan - hän kun ei juurikaan rattaissa nuku. Tosin nyt ainakin tahtoo vaan kävellä itse niin paljon kuin mahdollista, rattaat on yleensä tyhjänpanttina mukana jos käydään kaupungilla tms. :Smiling Face With Open Mouth And Cold Sweat:

Mä otan kans mielelläni vinkkejä vastaan! Meillä esikoinen on joulukuussa vasta 1 v 4 kk, joten sisarusrattaat on varmaan aikalailla pakolliset. Meillä on nyt käytössä Thulen Urban Glidet, ja tykkään niistä aivan valtavasti. Niistä on myös sisarusmalli olemassa, mut epäilyttää miten se mahtuis vaunukopan kanssa autoon.
 
Sama homma meillä myös, että sisarusrattaat täytty hankkia. Voi kun ois vaan vaikka kaks eri mallia ja niiden väliltä pitäis päättää. Mut ei kun niitä pitää olla miljoona erilaista.
 
Onko muilla isompaa ikäeroa tulossa isompiin sisaruksiin? Meillä tulee olemaan 11,5v ja 7v. :Grinning Face With Smiling Eyes:
 
Takaisin
Top