Kun on paha olla

[Kali]

En tiedä oikein mitä ajatella... Viides keskenmennyt raskaus ja eka keskeytynyt keskenmeno tuli ilmi tänään aamupäivällä. En ole saanut itketyksi, vähän söin tänään kun oli pakko edes kerran jotain syödä. Olo todella tyhjä... Ja turta. En haluaisi pitää tätä kuollutta alkiota yhtään sisälläni enään. Muutenkin jo aivan liian pitkään ollut siellä kuolleena, ilmeisesti ekan ultran jälkeen lähes heti kuollut. Eli 10 päivää sitten.. Masentaa kyllä, mutta en oikeastaan uskalla itkeä edes kun arvelen jos alan itkemään ettei loppua helpolla tule itkusta.

Ja pääsen tästä kuolleesta alkiosta vasta eroon aikaisintaan torstaina. Toivon todella että vuoto alkaa helposti lääkkeiden oton jälkeen ettei mene pelleilyksi niidenkin kanssa. Kuten tämä koko raskaus tuntuu nyt pelleilyltä

Todella turhauttavaa olla helpolla raskaana monta kertaa siis 5 ja kumminkaan eivät nähtävästi 6+0 viikkoja pidemmälle kehity. Vaikkakin tämä tän päiväinen tulikin ilmi 8+ viikoilla. Mutta alkio kuollut sellainen oli 3,5mm ja vastasi kooltaan 6+0. Eli kehitys loppunut samaan aikaan kuin ekassa raskaudessa keskenmeno vuoto alkoi.

Aluksi tunsin vain vihaa, nyt alkaa ehkä suruakin tuntemaan mutta päällimmäisenä on viha koko helvetin maailmaa, koko universumia kohtaan itseasiassa Siinäpä aikalailla kaikki mitä tuli mieleen tämän päiväisestä... Todella paha kyllä nyt olla. Ainakin saa raskaana ollessa kiellettyjä ahdistukseen tarkoitettuja lääkkeitä ottaa nyt.

 

[Vargynja]

Olen pahoillani @Kali Tuntuu niin epäreilulta, kun tulee toistuvia keskenmenoja. Yksikin on ikävää. Ei ihme, jos tuntuu pahalta. Hyvä kun saat tänne purettua oloa. Anna vain itkunkin tulla sopivalla hetkellä. Se tuntuu itkiessä pahalta, mutta se puhdistaa. Toivottavasti saat seuraavaan raskauteen tukilääkkeen, jos haluat vielä yrittää.

 

[Kali]

Ei kyllä näy yhtään valoa tunnelin päässä taas tänään. Vuoto kyllä alkoi spontaanisti ja hirveimmissä kivuissa ollut kuin ikinä eläessäni. Niin se nyt että spontaanisti alkoi jollain tasolla hyvä juttu... Yrittänyt jotain hopea reunusta löytää tästä paskan keskeltä mutta eihän tässä nyt mitään sellaista ole. Tämän jutun saattelemana kyllä 1 mun elämän rankimmista ja paskimmista vuosista. Toivoisin vaan että voisin olla koomassa ja nukkua seuraavat 2 kuukautta ja herätä vaikka helmikuussa.

Mieliala vaihtelee pahan vihan ja todella surullisen välillä. Joskus kumpiakin samaan aikaan. Eipä tässä tulla lasta saamaan koskaan vaikka yritetään kyllä vielä. Sanoinkin ystävälleni ja kun päätetty yritystä jatkaa tosiaan että tuskinpa viimeinen keskenmeno meille... Elämä kyllä täyttä paskaa ja tuskaa vaan. Eikä loppua näy...