Kun on paha olla

[problemsolved]

Mulla on vielä yksi ehdotus. Palaa töihin hoitovapaalta ja jää saikulle. Näin ystäväni joutui tekemään. Lapset on 4 päivää hoidossa. Ystäväni tekee siis 60% työaikaa, mutta jäi siitä saikulle ,mutta lapset ovat edelleen 4pv hoidossa. Muuten hän ei jaksa olla äitinä heille. Palaa kohta pikkuhiljaa töihin lyhennetyllä työajalla. Hänelläkin elämässä kaikenlaista vastoinkäymistä mitkä kuormitti. Oli hetken töissä ja totesi ettei kykene

 

[Emp]

Parisuhteessa riitaisuus on lisääntynyt. Eilen etäterapiassa terapeutti suositteli että otan tarvittavaa lääkettä illalla ja nukun kunnon unet. Alkava flunssa kun on ja kuormitusta paljon. No eikös mies yöllä laittanut vauvan ryömimään sängylle ja minun päälle jolloin alkoi naamasta repimään (on se vaihe että kynsii naamaa ja repii hiuksista kun ei ymmärrä että sattuu). Sitten hän löi päänsä sängynpäätyyn ja alkoi itkeä. Anelin puolikuolleena miestä että mene vaihtamaan vaippa (että vauva ei korvan vieressä huuda) niin mies alkoi huutaa ja kiroilla mulle. Viimeksi eilen itkin hänelle sitä miten ilkeä hän on mulle ollut. Esimerkiksi hän aina määräilee mikä ovi pitää olla auki ja mikä valo päällä ja ihan ihme juttuja. Hän pyys anteeks mutta minusta anteeksipyynnöt on yhtä tyhjän kanssa jos käytös ei miksikään muutu.

En tarvii neuvoja että erotkaa tai menkää pariterapiaan. En tällä hetkellä uskalla ehdottaa mitään kun melkein kaikesta suuttuu ja alkaa huutaa.
Kumpa tajuais ite että mentäs terapiaan. Kaikki mitä minä ehdotan on jotenkin väärin, vaikka olis miten pienestä asiasta kyse.

 

[Yrttiteetä tekisi mieli]

En tällä hetkellä uskalla ehdottaa mitään kun melkein kaikesta suuttuu ja alkaa huutaa.
Kumpa tajuais ite että mentäs terapiaan. Kaikki mitä minä ehdotan on jotenkin väärin, vaikka olis miten pienestä asiasta kyse.

Kunpa tajuais! Tai löytäisi toisen tavan/paikan käsitellä harmejaan tai mikromanageroida asioita kuin teidän yhteisen kodin

 

[Vargynja]

Tosi paljon voimia @Emp
Parisuhteenne (tai tarkemmin sanottuna miehesi käytös) ei kuulosta lainkaan terveeltä. Et kaivannut neuvoja, joten sanon vain, ettei sinun tarvitse sietää tuollaista käytöstä. Hyvä kun sait kirjoitettua siitä tänne. Ehkä se auttaa selkiyttämään ajatuksia ja löytämään oikean suunnan tilanteesta eteenpäin.

 

[AnnMarii]

Parisuhteessa riitaisuus on lisääntynyt. Eilen etäterapiassa terapeutti suositteli että otan tarvittavaa lääkettä illalla ja nukun kunnon unet. Alkava flunssa kun on ja kuormitusta paljon. No eikös mies yöllä laittanut vauvan ryömimään sängylle ja minun päälle jolloin alkoi naamasta repimään (on se vaihe että kynsii naamaa ja repii hiuksista kun ei ymmärrä että sattuu). Sitten hän löi päänsä sängynpäätyyn ja alkoi itkeä. Anelin puolikuolleena miestä että mene vaihtamaan vaippa (että vauva ei korvan vieressä huuda) niin mies alkoi huutaa ja kiroilla mulle. Viimeksi eilen itkin hänelle sitä miten ilkeä hän on mulle ollut. Esimerkiksi hän aina määräilee mikä ovi pitää olla auki ja mikä valo päällä ja ihan ihme juttuja. Hän pyys anteeks mutta minusta anteeksipyynnöt on yhtä tyhjän kanssa jos käytös ei miksikään muutu.

En tarvii neuvoja että erotkaa tai menkää pariterapiaan. En tällä hetkellä uskalla ehdottaa mitään kun melkein kaikesta suuttuu ja alkaa huutaa.
Kumpa tajuais ite että mentäs terapiaan. Kaikki mitä minä ehdotan on jotenkin väärin, vaikka olis miten pienestä asiasta kyse.

Et kaivannut neuvoja, joten en sitä anna. Haluan vain sanoa että tuo ei ole normaalia etkä ole tehnyt mitään väärin ansaitaksesi tuollaisen käytöksen. En tiedä oletko ikinä kuullut henkisestä väkivallasta. En sano että miehesi olisi henkisesti väkivaltainen kun en teitä tunne, mutta äitini oli pitkään tällaisessa suhteessa kun olin lapsi ja tiedän miltä se näyttää. Nykyisin elää onnellisessa tasapainoisessa parisuhteessa. Voimia sinne. Toivottavasti löydätte tavan käsitellä asioita. Ja ihanaa että uskalsit kirjoittaa tänne. Toivottavasti asian ulos saaminen auttoi vähän.

Henkinen väkivalta – Tunnistatko yleisimmät merkit? | Naisten Linja

Henkinen väkivalta on yleisin väkivallan muoto, mutta sitä on vaikea tunnistaa. Se voi ilmetä vähättelynä, kontrollina tai uhkailuna, ja sen seuraukset voivat olla vakavia mielenterveydelle ja hyvinvoinnille.

naistenlinja.fi

 

[Pilkki24]

@Emp ei kuulosta ollenkaan mukavalta. Itsehän aikanaan kysyin ilkeältä mieheltä miksi on ilkeä ja sain vaan hirveän liudan syyttelyä vastaani ja lisää ilkeyttä. Hän oli todella kontrolloiva myös. Ymmärsin vasta myöhemmin kuinka epäterveessä parisuhteessa olin ollut. Ymmärrän siis ahdistuksen. Miehesi kuitenkin pyysi anteeksi. Ehkä hän siis ymmärsi toimineensa kuitenkin väärin.

Vauva-aika on parisuhteelle kuormittavaa aikaa, eikä aina tuo ihmisistä parhaita puolia esille. Toivottavasti saatte asiat järjestymään ja puhuttua avoimesti.

 

[Emp]

No nyt hän on ollut kiva ja tehnyt kotihommiakin. Kyllä minun viesti meni perille. Silti tosi vaikea on hänen ymmrätää miten huuto voi tuntua toisesta pahalta tai hahmottaa että huutaa eikä "korota ääntä". Ja kun vauva on siinä vieressä vieläpä.

Siis kyllä hän tekee kotihommia yleensäkin mutta viime aikoina on jotenkin veltostunut eli väsynyt on. Ulkona tekee mieluummin asioita kun ulkoilma piristää. Meillä on ollut riitoja valoista koska liika valo sattuu minun silmiin ja häntä taas hämäryys masentaa.

 

[Kyfi7]

Pikkulapsiaika voi toden totta tuoda ihmisten hirviöpuolet ja tukahdetun aggressiivisuuden esiin, koska ainakin univaje ja vastuu jonkun hengissä pitämisestä (koska muutoin sitä osaa normiarjessa pitää kurissa). Mikäli anteeksipyytäminen ja rakentava keskustelu pysyy kuitenkin yllä niin en olisi huolissani. Mutta aivan mahdottoman paljon turhaa syyllistävää haukkumista ei pidä sietää, siinä kohtaa ilkeän ihmisen pitää pystyä reflektoimaan omaa tilannettaan ja vaikka sitten pyytää apua et saa nukuttua (tai mikä onkaan ongelma), koska stressaavia tilanteita tulee elämässä eikä niitä voi loputtomasti purkaa aggressiona rakkaimpiaan kohtaan (esim lapsen tulevat uhmat eivät ratkea huutamalla ja haukkumalla lasta, nyt jo voisi harjoitella työkaluja sitä varten).