Kun muut tietävät paremmin..

K

Kyfi4877040

Vasta-alkaja
Sukulaisilta satelee luonnollisesti kaikkia suosituksia ja sääntöjä tuoreelle ja kokemattomalle äidille. Puhutaanko näistä yhdessä, niin saadaan muitakin näkökulmia :)
Nukutaan perhepedissä 3kk ikäisen tytön kanssa (alunperin miehen idea) ja minusta se on niin ihanaa, että ei ole vielä kiire pois :) Mies on tosin jo kuukauden kysellyt, että milloin vauva siirtyy pinnasänkyyn :/ Anoppi kun sai kuulla perhepedistä, niin sanoi oikein tylysti, että "joo opettakaapa vain siihen, niin se nukkuu aina siinä" ja nyt vielä miehen sisko sanoi samasta asiasta minulle, että "lapsen kehityksen kannalta olisi tärkeää, että opetat sen nukkumaan pinnasängyssä.", mikä sinänsä hassua, kun hänen 6-vuotias nukkuu vanhempien välissä. Tottakai tyttö jossain vaiheessa menee pinnasänkyyn, mutta onko sillä tosiaan niin kiire? Voiko pienen vauvan hemmotella pilalle? Olen myös saanut kommentteja siitä, että hyysään tyttöä liikaa, että hän ei sen takia viihdy tarpeeksi itsekseen päivällä (esim sitteri tai leikkimatto), mutta eikö väistämättä tule se päivä, että vauvaa rupeaa luonnostaan kiinnostamaan enemmän omat lelut ja jutut ja syli jää vähemmälle? Vauva saa kyllä jumppailla lattialla, mutta omat lelut eivät jaksa vielä kiinnostaa 5-10min kauempaa. Voiko vauvaa hyysätä liikaa vai tuntuuko vain itsestäni pöljältä, että ihmiset tekevät lapsia joista pitäisi jo ensimmäisten elinkuukausien aikana ruveta koulimaan itsenäisiä ihmisiä? Miksi äiti ja isä saavat öisin nauttia toisen ihmisen läheisyydestä, mutta muutaman kuukauden ikäisen vauvan täytyisi nukkua yksin?
Onko edes mahdollista, että saa tehdä omat valinnat (ja virheet) ensimmäisen lapsen kanssa, vai tietävätkö sukulaiset aina paremmin? :) Mitä teidän sukulaiset tietää paremmin?
 
Meillä 2 ensimmäistä ei tykännyt nukkua vieressä mutta kolmas tykkäsi ja siinä nukkui siihen asti että alkoi yöllä pyörimään ja potkimaan, olisko ollut jotain 6kk. Ja mielestäni tämä jokaisen perheen oma asia, jos haluaa että vaavi nukkuu vieressä, tukeehan se imetystä ja luo vauvalle turvaa:) en vaan ymmärrä miksi miehesi sisko on sitä mieltä että muutaman kk ikäinen vauva pitää siirtää omaan sänkyyn jos 6-v muksu nukkuu vielä äidin ja isän välissä...
Mielestäni siis ok jos teidän pikkuinen nukkuu vieressänne:)

Ekaa odotellessa neuvoja sateli kaikesta varsinkin anopilta, kunnes kyllästyin "tekemään kaiken väärin" pyysin lopettamaan neuvomisen, apua pyydän jos sitä tarvitsen ja pärjäsimme lapsemme kanssa paljon paremmin ilman mitään ylimääräisiä neuvoja suoraan 80-luvulta:)

Jokaisella oikeus kasvaa ja kehittyä vanhempina ilman että jokainen on liikaa neuvomassa, te vanhempina tiedätte parhaiten mikä teidän lapselle parasta ja teillä on oikeus tehdä omat "virheenne"! Vanhemmuus on kasvua ja miten voi kasvaa jos ei saa tehdä virheitä?

Nautinnollista vanhemmuutta ja kasvattakaa vauvanne niinkuin itse parhaaksi näette:)

Äippä x3 rv 35
 
Meillä on 1v2kk vanha tyttö ja hän nukkuu meidän välissä. Oikeastaan alusta asti on nukkunu kun eihän ikinä tykännyt nukkua pinnasängyssä. Päikkärit kyllä menee mutta öisin ei.
Ja kyllä mä ainakin pitelen häntä sylissä ja hyvänä niin kauan kun hän sitä tarvitsee kun tiedän että se päivä koittaa etteihän sylissä tai vieressä enään halua nukkua.
Toinen vaavi tulossa keväällä joten viimeistään sillon joutuu kyllä omaan sänkyyn nukkumaan, että antaa nyt hänen nauttia ainoana lapsena olemisesta kaikin puolin. :smug: Itse en usko että noin pientä voi pilalle hemmotella, sehän on vain luonnollista että kaipaa läheisyyttä. Ja kyllä meillä on kaikkia muita sääntöjä eikä todellakaan saa pikkuneiti kaikkea mitä haluaa :p
 
Joo, ei näissä ole oikeaa ja väärää tapaa. Meillä kumpikaan ei ole nukkunut vieressä muutakuin päikkäreillä. Ihan vaan sen takia, että jos lapset nukkuu ja pyörii ja potkii siinä välissä niin me ei miehen kans nukuta. Esikoisen kans kerran heräsin siihen että hän monotti täysillä intiimialueille, siihen loppu yhessä nukkumiset :D mutta täysin yksilöllisiähän nämä asiat on, joidenki mielestä se on varmaan ihanaa kun saa olla lähellä, mulla pitää olla taas nukkuessa oma tila. Tunnen että saan läheisyyttä lapsiltani ja mieheltäni hereillä ollessa.
 
Ei, noin pientä ei voi sylitellä liikaa tai hemmotella pilalle. Eikä kolmikuisen tarvitsekaan viihtyä yksin lattialla tai sitterissä! Jos perhe nukkuu hyvin perhepedissä, niin sehän on hienoa! Tuntuu olevan paljon vielä vanhakantaisia ajatuksia liikkeellä lasten kasvatuksesta. Uskallan väittää, että omien vanhempieni ja vanhemman sukupolven ihmiset ovat tainneet tiedoissaan jäädä kehityksen kelkasta. Se mitä suositeltiin joskus 80-luvulla ei todellakaan olisi nykypäivänä ok. :happy118

Meillä tuli sanomista samoista jutuista, että lapsi oli muka liikaa sylissä, sai liian usein tissiä ja liikaa huomiota... Mutta pieni vauva todella tarvitsee huomiota, eikä mene siitä pilalle - päinvastoin. Tää meidän sylivauva on nyt hirmuisen reipas, rohkea ja itsenäinen viisivuotias. Voi kun vieläkin viihtyisi välillä sylissä! :wink

Eniten kommentoitiin imetystä. Siinä puolen vuoden paikkeilla alettiin jo kysellä, että vieläkö minä imetän ja kuinka helkkarin pitkään aion imettää. Vastasin, että ihan WHOn suositusten mukaan aion imetellä, jos se vain on mahdollista. Ja osittainen imetys kestikin siihen kolmen vuoden ikään asti. Kyllä muuten kuulin naureskeluja ja kauhisteluja, niin, ja tietenkin niitä hassunhauskoja vitsejä, että täysi-ikäiseksi astiko aion lasta imettää. :facepalm: Onneksi tiesin itse paremmin.
 
Me ollaan pojun kanssa "yhden vanhemman perhe", ja reilu 4kk ikäisen vauvan kanssa jaetaan sama peti. Kuulen myös toistuvasti sitä "ettei se sitten opi nukkumaan omassa sängyssä koskaan", ja olen vastannut kommentteihin että "ehkä se sitten viimeistään 15 vuotiaana kun saadaan ensimmäiset riidat mopokorteista ja kotiintuloajoista aikaiseksi..." ;) sinä tiedät parhaiten mikä vauvallesi on paras paikka nukkua, ja täysin komppaan Miramariaa, vauvaa ei todellakaan voi lelliä tai hellitellä pilalle! Päinvastoin, uskon että se hellyyden puutteesta kärsiminen on paljon huonompi tilanne...
 
Meillä anoppi oli kova neuvomaan alusta asti. Aina piti olla korjailemassa päätöksiä ja kolmen lapsen äitinähän hän tietenkin tiesi miten meidän lasta tulee kasvattaa.. "älkää antako purkkiruokia" "ei saa vieressä nukkua" "liian vähän vaatetta" "liian paljon vaatetta... Yms. Älkää sitä ja tehkää tätä. Onneksi nyt jo tilanne rauhottunu kun lapsi täyttää kohta kolme. Mutta rasittavaa! Toki neuvot tulee joskus tarpeen mutta parhaiten sitä kuitenkin ite tietää mikä on parasta :)

Siis lähes 3v lapsi nukkuu joka yö vieressä eikä ole minkäännäköstä ongelmaa havaittavissa :D oma sänky on mutta sieltä aina kömpii viereen. Ja saa nukkuakin niin kauan kun haluaa.
 
Meillä ei onneksi ole kukaan tullut neuvoja tyrkyttämään ja omina neuvottomuuden hetkinä on oma äiti ollut maailman pelastaja :)
Mutta meidän nyt 1v 4kk neiti nukkui ensimmäiset 8kk perhepedissä joka yö, päiväunet vain vaunuissa tai sitterissä. Yritin joskus nukuttaa omaan sänkyyn, mutta kun ei tyttö rauhoittunut nostin suosiolla viereen nukkumaan. Yöimetyksen jatkui myös 1 v asti.
8 kuisena alkoi rauhoittua omaan sänkyyn, ensin niin että minä tai mies oli vieressä ja nykyään voi useimpina iltoina neidin viedä omaan sänkyynsä ja hän rauhoittuu sinne nukkumaan itsekseen. Eli jos 3 kuinen nukkuu vieressä se ei todellakaan tarkoita ettei myöhemmin oppisi omassa sängyssä nukkumaan. Kaikki lapset ovat vaan yksilöitä ja kehittyvät myös läheisyyden tarpeen suhteen eri tahti.
Ja meillä ei todellakaan kolmekuinen viihtynyt kuin tuon 5-10 min yksinään lattialla tai sitterissä, ei sen ikäisen mielestäni edes kuuluu "viihdyttää itseään" vaan nimenomaan vuorovaikutus muiden ihmisten kanssa on tärkeää.
Ja imetyksen lopettamisesta vielä sen verran että kun hampaita alkoi tulla (n. 7kk) niin neuvolassakin alettiin sanoa että niistä yösyötöistä olisi hyvä päästä eroon. Mutta kerta toisensa jälkeen luovutin kun yöllistä huutoa oli kestänyt tunnin-puolitoista. Sitten vähän 1 v synttäreiden jälkeen yhtenä yönä neiti heräsi, mutta rahoittui parin minuutin kitinän jälkeen pelkällä juttelulla taas nukkumaan. Ja sen jälkeen ei ole yöllä syötetty, jos on herännyt itkemään on ollut kipeänä, hampaat vaivannut tms. Että lapsen tahtiin vaan :)
 
Perhepedissä Melin nukutaan. Taapero nyt 1v4kk ja päinvastoin, perhepedissä nukkuminen on erittäin hyväksi lapselle. Vauvallahan esim. syke laskee ja rauhoittuu ja stressitasot laskevat äidin vieressä. Hengitys tehostuu äidin hengityksen kanssa, ja sillä tavoin ehkäisee kätkytkuolemaa. Vauva siis muistaa hengittää, äidin hengittäessä vieressä. Unirytmit synkronoituvat joka tarkoittaa sitä, että vauvan ja äidin kevyen unen vaiheet ovat samaan aikaan, Eikä lapsi herää silloin kun äiti on syvässä unessa, kuten voi käydä kun äiti ja vauva nukkuvat erikseen. Eli äidin yöheräily imetyksen ym. Vuoksi on näin helpompaa. Perhepedissä nukkuneen lapsen sttessireaktiivisuus myöhemmin elämässä on myös vähäisempi tutkimusten mukaan ja tällä taas on vaikutusta kokonaisvaltaiseen terveyteen. Eli stressitilanteissa perhepedissä nukkuneet lapsen kortisoliarvot nousevat vähemmän ja tämä vaikuttaa mm.sydänterveyteen, autoimmuunisairauksien puhkeamiseen jne. Siinä jo muutama hyvä syy nukkua perhepedissä
 
Meillä on vauva kohta 5kk. 3vk - 3kk käyty joka vklo mummolassa, jotta isovanhemmat saa olla mahdollisimman paljon vauvan kanssa tekemisissä.

3kk alettiin sitten reilusti harventamaan. Syynä seuraava; alkuun vauvan kanssa oli hakemista, että mistä itku johtuu. Meidän vauva itki lähinnä nälkää ja vähän väsymystä. :dummy1: Aina kun oltiin mummolassa, niin itku oli isovanhempien mukaan vatsavaivoja.. Yhtenä kertana vauva itki mummolassa ja päättelin, että nälkähän sillä on. Annoin vauvalle maitoa, mutta vauva alkoi yskiä maitoa ja jatkoi itkua. Kun syöttämisyritystä jatkui tovi, niin mummo tuli viereen kädet ojossa, että ottaa vauvan syliin. Tilanteesta olisi tullut varmasti sanaharkkaa, jos en lasta olisi antanut mummolle, joka lähti hyssyttelemään vauvaani pitkin asuntoa. :bored:Hetken vauva oli sylissä hiljaa, mutta lopulta täytyi sitä maitoa antaa...
(Syyksi maidon yskimiseen paljastui vääränlainen kärki tuttipullossa; vellitutti)

Itkevää lasta ei pidä koskaan ottaa äidiltä pois, kun äiti ei sitä itse tarjoa. Voin sanoa että pahoitin kyllä mieleni ja tunteet alkoi kiehua kun älysin että mitä hittoa juuri tapahtui...:mad::sad001

Asiasta on nyt puhuttu isovanhempien kanssa ja lupasivat höllätä :dead:
 
Varmaan isovanhemmillakin on monesti aito halu auttaa eikä he välttämättä aina tajua että apua ei kaikissa tilanteissa kaivata. Hyvä, että ootte saaneet puhuttua asian selväksi. Itekin kahden lapsen äitinä kovasti yrittää pitää mielipiteet ominaan tai ainakin kertoa ne hyvin ehdottavaan sävyyn, esim olin kylässä kaverini luona joka oli /saanut esikoisen. Itselläkin oli sielä kylmä ja minusta vauvalla oli aika vähän vaatetta ja ehkä siksi nukkuminen oli katkonaista. En halunnut alkaa pätemään kuitenkaan mutta jotenkin tuoda sen asian esille jos heillä ei ollut sellainen tullut mieleenkään.
 
Meilläkin nukutaan perhepedissä, poika on koht 5kk. Eikä mitään kiirettä pois vierestä, niin kauan kun mahdutaan kaikki kolme :) hyvä pointti oli, että miksi pienen vauvan pitäisi nukkua yksin kun vanhemmatkin saavat nauttia toistensa läheisyydestä?
Ei meillä vieläkään viihdytä kauaa lattialla, sitterissä ei juuri hetkeäkään. Sylissä on koko ajan, kantoliina on melkoinen pelastus! Ja hirveän paljon olen kuullut, kuinka ei opi omaan sänkyyn, eikä ikinä tee mitään yksin, kun aina olen seurana (yksin itkeminenkö saa lapsen muka viihtymään itsekseen paremmin?! Tuskin)
Ja imetys, ai että siitä niitä neuvoja riitti! Kuinka syötin liian usein. Kaikilla vanhemmilla ihmisillä on tuntunut mahdottomalta käsittää, että se tissi on muutakin kuin ravinnon lähde, ainakin meidän pojalla. Se toimii lohtuna ja turvana, varsinkin paikoissa joissa oli paljon vieraita ihmisiä. Ja että vauvaa ei enää syötetä sen 3 tunnin välein, vaan silloin ku hän on nälkäinen. Ja kiinteät, se on tämän hetken juttu. Kaikilta kuulee neuvoja, kuinka pitää tehdä "koska niin heilläkin on aina tehty". Tuntuu että oikein syyttävät kun noudatan ennemmin nykyajan ohjeistuksia.
Näissä neuvomisissa oma äitini on yksi pahimmista, 22 vuoden takaisilla muistikuvilla kahdesta helposta lapsesta ei tahdo millään ymmärtää, että meillä on hieman vaativampi tapaus.. ja että jokainen lapsi on yksilö.
 
Takaisin
Top