"Kun minusta tulee äiti, niin en ainakaan..."

K

khariNe

Satasella mukana keskusteluissa
Niin mitä? Millaisia "ärsyttäviä" äiti-piirteitä aioit välttää? Kuinka todellisuudessa kävi?

...puhu lapseni kakasta.
Varmaan ihan klassikko! Mutta minä sain huomata, että p*skastakin pitää olla onnellinen - sitten kun se tulee ;) Se nimittäin ei ollut kovin kivaa äidille eikä varsinkaan tyttärelle, kun se masu ei ottanut toimiakseen... Mutta niinhän siinä vain kävi, että niistä tuotoksista pitää puhua yhä vieläkin, mitä rokotteet on niihin vaikuttaneet, entäpä kiinteiden aloitus, taikka viljat...? Lista on varmaan loputon, ja aina löytyy jotain ihmeteltävää väristä, koostumuksesta, hajusta tai vatsan toimimisen taajuudesta! Noin niin kuin karkeasti ottaen.

...syö lapseni ruuantähteitä.
Ja kuinkas sitten kävikään?!? Kun hedelmäsosetta (tai marjasosetta) jää syömättä, löydän itseni miettimästä, sipaisisiko sen lopun (purkista siis) vaikka paahtoleivän päälle tai oman puuron sekaan... Kun parsakaalisose piti jättää tauolle ilmavaivojen vuoksi ja sitä oli vielä tähteellä n. puolisen purkkia, tungin sen lopun teeleipätaikinaan yhdessä porkkanasosejämän kanssa (oli muuten yllättävän hyvää, kun makua vähän teroitti Provencale-maustesekoituksella ). Nämä siis ovat olleet - vielä toistaiseksi ;) - ns. purkin pohjia, joita ei ole viitsinyt enää tytölle syöttää. Aniharvoin meillä jää likalle varatusta annoksesta syömättä mitään.

...unohda huolehtia itsestäni.
No, mitäpä tähän sanoisi. Alku meni niin sumussa, luoviessa hormonihöyryjen ja väsymyksen keskellä, että se itsensä puleeraaminen ei ollut ihan päällimmäisenä mielessä. Siis totta kai henk.koht. hygieniasta huolehdin, mutta sellaiset seikat kuin esim. säärikarvojen ajelu ei ole enää tuntunutkaan niin tärkeältä. Ja vaikka pukeutumisessa en aiemminkaan varsinaisesti ratsastanut trendien aallonharjalla, niin nyt entistä herkemmin valitsen ne säänmukaiset ja mukavat vaatteet/jalkineet kuin viimeisintä huutoa olevat vermeet (joita tosin ei juurikaan ole!)... Välillä kyllä kieltämättä hirvittää, olenkohan pikkuhiljaa ajautumassa homssuiseen kotiäiti-lookiin... ;)
 
Aivan loistava aihe! Nämä tulis nyt mieleen:

...nuku perhepedissä.
Mutta kyllä se ensimmäinen pari kk siinä meni. Poika heräs aina ku yritti siirtää omaan sänkyyn. Ja tissittely onnistu makuultaan helposti, ja huomasinpas useasti itsekin siihen nukahtaneeni (mikä ei välttis hyvä asia). Mutta viimeiset 4kk poika nukkunut omassa sängyssä, omassa huoneessaan.

...mökkiydy totaalisesti.
Ja näin ei kai ole käynytkään. Siis mitään hinkua ei ole lähteä baareihin tms, mutta jos jotain menoa on ollut niin olen kyllä mennyt. Esim. poika kun oli kk:n ikäinen oli 6h hoidossa ja me synttäreillä. Sitten kerran ollut yöhoidossa kun me häissä. Mutta ns turhaan en hoitoon viitsi viedä, tuntuu että sekoittais rutiinit (jos niitä nyt oikeesti on)
 
Kerrassaan hauska aihe! Näitä tulee mieleen paljon, mutta tässä muutama esimerkki:

En lopeta meikkaamista ja hiusten laittamista. En ihan täysin ole lopettanutkaan, mutta monestihan tuollaisille asioille ei jää aikaa tai välttämättä energiaakaan.

En pese lapseni kakkaista pyllyä paljain käsin. Mua on aina jotenkin kuvottanut ajatus siitä, että joudun koskemaan jonkun ulosteisiin paljain käsin ja sitten sitä tavaraa menee kynsien alle jne. No niin sitten kävi, että paljain käsin pesen. Silloin kun ne kakat on vaipassa, niin eipä siinä ehdi mitään hanskoja laitteleen, vaan äkkiä lapsi kraanan alle ennen kuin sitä löysää sinappia on joka paikassa.

En jauha kavereitten kans vaan vauvoista/lapsista. Äitikavereitten kans kyllä jutut pyörii aika lailla meidän mussukoitten ympärillä ja ei kai siinä loppujen lopuksi mitään pahaa olekaan. Lapsettomien kavereitten kans yritän sit puhua jostain muustakin.
 
Tulipas vielä mieleen
En matkusta lapsen kanssa takapenkillä.
Ja sitä ei ole tapahtunutkaan, paitsi jos edessä on istunut kuskin lisäksi joku muu. Eli ns taksikyydissä ei oo kuljettu. Mies on pari kertaa loikannu taakse mut liikkeelle lähdetään, ja pääsääntöisesti kuljetaan aikuiset edessä tyylillä.
Ja toinen että vaikka istuimen saiskin eteen laittaa niin ei tuu tapahtuun.
 
Mä en muista oikein mitään vauva-aikaan liittyvää "päätöstä". Melkein kaikki on tullut uutena juttuna, joten en ollut suunnitellut mitään etukäteen. Mutta onhan noita päätöksiä vielä odottamassa, kuten mieheni vannoma: "Meidän poika ei sitten syö suklaakeksejä kuin leipää". Tai mun päätös (jo vuosien takaa), että mun lapsella ei ole aseita leluina.. Ja mä niiiin toivoin, että oisin saanut tytön, ettei olisi tuota tarvinnut miettiä :D

Sellainen mistä äitini huomautti mulle kerran on lapsen nukuttaminen "normaalissa kodin metelissä". Noh, olin noin kommentoidessani nuori ja naiivi ja toisaalta meidän kodin normaaliin ääniin ei kuulu huutavat lapset.. (Serkkupojat olivat mummin luona ja leikkivät kovaäänisesti viereisessä huoneessa, kun yritin saada omaa poikaa nukkumaan) Että miten tuon nyt ottaa..
 
En muista että minulla sen suurempia "lupauksia" olisi ollut. Juurikin tuo Sistan mainitsema nukuttaminen kodin normaalissa äänessä, oli kyllä semmoinen mistä puhuin jo ennen tytön syntymää ja sen olen toteuttanut. Tyttö nukkuu metelissä kuin metelissä, tietenkin äkillinen kova ääni havahduttaa nyt kenet tahansa kuulevan mutta että telkkaria ei hiljennetä tai muuten äänentasoa lasketa kun tyttö käy nukkumaan. Mua ärsyttää kun mennään miehen siskon luokse ja siellä ei saa edes puhua kun poika on nukkumassa. 

Oon aina ollu semmonen go with the flow -tyyppi, eli en oo suunnitellu hirveesti etukäteen, sen näkee sitten, miten menee... 

Eikujoo yks, minä en ainakaan osta hoitopöytää, se on turha. En ostanut, enkä aiokaan mutta jossain vaiheessa sitä kaipasin ja teinkin pesukoneesta hoitopöydän :D Siis syynä tähän oli vain se , että meillä ei ole tilaa hoitopöydälle... 
 
Mun sanonnan liittyy tulevaan aikaan, esim. et meillä ei sitten juhlita synttäreitä kolmea pvää yms.... nähtäväksi jää miten käy. Jos lipsahtaa yli yhen pvän niin kyllä siskolikka huomauttaa silläkun on ilmiömäinen muisti ja jaksaa kyllä irvailla jos joskus on sanoinu jotain ja tekee toisin.

Noista ruoantähteistä, mä olen syönyt jo monta vuotta siskon poikien ruoantähteet
 
Ei kai mulla muuta ollut, mutta oon jo ajat sit päättänyt etten ikinä lämmittäis lapsen korviketta tai ruokia mikrolla, enkä kyl ole niin tehnytkään.

Ja toinen on että en ole liian tiukka mistään aikatauluista tms vaan menen mahdollisimman lapsentahtisesti. Oli järkyttävää kun eräs kaverini syötti vastasyntynyttä tasan 3 tunnin välein, ilmeisesti hänen äitinsä oli tämän neuvon opettanut. Hän vaan kehaisi että kyllähän se nälkää huusi, mutta oli tärkeää saada se oikea rytmi. =/

Itseni huolehtelemista en paljoo ajatellut etukäteen, totesin vaan ekan kuukauden jälkeen että hienoa, kun ehtisi joka päivä käymään 5min suihkussa ja pesemään hampaat kerran päivässä, niin olisi ees hetken aikaa päivästä freesi olo. :D En ole eläessäni käynyt niin harvoin suihkussa ku vauvan 2 ekan elinkuukauden aikana... mutta, eipä se nyt jälkeen päin mitään haittaa.. ;) Niillä mennään mitä on... Jos on koliikkivauva, niin koko perhe on väsynyt ja siinä jää kaikilla hygienia yms pakostakin vähemmälle, koska kaikki vapaa-aika on pakko käyttää nukkumiseen tai johonkin välttämättömään kotityöhön..
 
Vainnoin jo odotusaikana et en rupee päiviteleen kuulumisia facebookkiin, ainut päivitys jonka tein liittyen lapseen oli et meille on syntynyt poika tämän jälkeen en ole siellä lapsen tekemisiä yms kuulutellut.....  Ja saman linjan aijon pitää
 
Olen (aina) vannonut, että me ei ainakaan lähetetä joulukortteja, joissa on meidän lapsen kuva. No kuinkas sitten kävikään :D Osalle lähisukulaisia ja pojan kummeille lähtee nyt vauvajoulukortit... Korttien tyyli ja muoto ei kuitenkaan ole muuten ihan perinteisin (ei tonttupukua eikä valokuvausliikkeen valmiiseen pohjaan upotettua kuvaa).
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top