käyttäjä92jo
Vasta-alkaja
Meidän tyttö syntyi syyskuussa 2010. Alku meni ihan hienosti, mutta sitten alkoivat ongelmat. Tyttö oli levoton, ei nukkunut kuin sylissä, oli rinnalla ihan jatkuvasti. Kun hän oli parin kk ikäinen menimme kaarimaisten oksennusten, levottomuuden ja vihreässä kakassa olleiden veriviirujen takia sairaalaan tutkimuksiin. Tehtiin ulosteviljelyt, vatsan alueen UÄ ja suljettiin pois mm. virtsainfektio. Mitään poikkeavaa ei löytynyt. Vauvat nyt vaan itkee, on levottomia, se kuuluu kehitykseen. Tämä oli vastaus jokaiseen ongelmaan. Kaikki vaan sanoivat, että kyllä se siitä helpottaa kun ikää tulee lisää. No, ei helpottanut. Imetin ihan koko ajan, muut ihmettelivät miksen käy missään. Jos ei pääse edes vessaan ilman hirveää huutoa niin miten siitä mihinkään pidemmälle lähdet. Vauvan levottomuus vain kasvoi, yöt oli koko ajan vieressä ja päivisin nukkui tosiaan sylissä imetyksien välissä. Jos erehtyi vaihtamaan yhtään itse asentoa niin tuloksena oli kauhea huuto. Painon kehitys alkoi hiipua ja käskettiin lisäämään 4kk ikäisenä ruokaa, soseita ja velliä. Siitä se riemu sitten alkoi oikein kunnolla. Vauva ei meinannut nukkua enää ollenkaan, jatkuvaa kiehnäystä, hankausta, huitomista ja ähinää. Kukaan ei kuunnellut eikä auttanut, kaikki kuului vauvan kehitykseen... Menin pari viikkoa sitten yksityiselle lasten allergologille kun oma mielenterveys alkoi olla äärirajoilla. Hän sanoi, että nuo oireet viittaavat ihan selkeästi maitoallergiaan. Olin tuota itse kysynyt silloin vauvan ollessa tutkimuksissa sairaalassa (3kk sitten). Ei kuulemma ollut mahdollista. "Vauva saa enemmän maitoproteiinia äidin käsittelemien elintarvikkeiden kautta kuin äidinmaidosta. Syö vaan mahdollisimman monipuolisesti." Asiaa ei siis suostuttu tutkimaan millään tavalla. Olin viikon maidottomalla ja munattomalla dieetillä. Sitten testattiin prickillä maito, muna, viljat ja koira (perheessämme on koira). Samalla kerralla tehtiin maitoaltistus. Todettiin, että neiti on allerginen sekä maidolle että etenkin kananmunalle. Lääkäri ihmetteli kertomustani ja sanoi, että kun äiti sanoo että jotain on pielessä niin kyllähän se pitää ainakin tutkia. Hyvä sitten jos mitään ei löydy, mutta ei voi vain tylysti ohittaa. Eli jos on jatkuvia ongelmia: uni, iho, vatsa, kärttyisyys, levottomuus, huitominen, raapiminen yms. vaatikaa tutkimuksia. Voi olla ettei mitään löydy, mutta jos löytyy niin säästytte monen kk h..vetiltä toisin kuin me. Nyt kun olemme olleet "dieetillä" reilun viikon: tyttö on iloinen ja puuhailee, nukkuu päivisin ja öisin myös OMASSA SÄNGYSSÄ (välillä öisin imetyksen jälkeen jätän nukkumaan viereen). Tottakai välillä on väsynyt ja itkuinen, mutta SE kuuluu vauvan normaaliin kehitykseen. Toisin kuin kaikki em. ongelmat jatkuvasti. Halusin kirjoittaa tämän jotta meidän kokemuksista voisi toivottavasti olla edes apua jollekin muulle perheelle. Ei ole mukavaa kun kukaan ei kuuntele tai ota tosissaan...
