Kun lapsi suosii toista vanhempaa

[Bella Swan]

Onko teillä ollut sellaista, että lapsi suosii toista vanhempaa tai miksei vaikkapa hoitajaa? Meillä tämmöistä on ollut, kun joku muu hoitaa lasta, enkä minä, niin sen jälkeen en enää kelpaa. Esim. kun aloitin työt esikoisen ollessa 2v, en enää kelvannutkaan. Vain isi ja mummi kelpasivat. Olisko tässä sit ollu myös mielenosoitusta, kun äiti joka pääasiassa on hoitanut, lähteekin töihin ja jättää muiden huomaa?

 

[Pingviiniemo]

Luulen että mielenosoitus kyseessä @Bella Swan .

Meillä esikoinen suosi isää vauvana, koska isä hänet suurimmilta osin hoiti, koska mä olin heikossa kunnossa synnytyksen jälkeen ja kärsin epävarmuudesta äitinä. Nyt onkin niinpäin, että suosii äitiä, koska oon antanut esikoiselle hirveästi aikaa ja uskaltanut luottaa että mä riitän.

Kuopus suosii iskää vaikka hoidan häntä viikot kotona, kun iskä opiskelemassa. En tiedä liittyykö jotenkin siihen, että hän on tyttö niin helpommin suosii iskää.

 

[Evergreen]

Vauvana kumpikin lapsi on suosinut minua. Tehtiin esikoisen kohdalla vaihto, mies jäi kotiin, ja minä menin töihin hänen ollessaan vajaa 2-vuotias. Sen jälkeen isä oli selkeä suosikki pitkään. Nyt tilanne on tasoittunut hieman kun olen itse taas kotona, ja yleensä valitaan se vanhempi, jolla on enemmän kiire Joissain tilanteissa haluaa ehdottomasti toisen vanhemman, minä luen kirjoja päivällä, mutta isä lukee iltasadun. Isovanhemmat ovat myös tärkeitä esikoiselle ja heitä suositaan, jos ovat paikalla.

 

[MinnaM]

Esikoisen ja keskimmäisen kanssa ei ollut missään vaiheessa tuollaista toisen vanhemman suosimista. Lasten isä oli lasten syntymästä asti tosi paljon läsnä ja hoisi vauvoja siinä missä minäkin (ruokintaa lukuunottamatta ihan pikkuvauvana, kun molemmat täysimetyksellä ekat puoli vuotta). Mä olin molempien kanssa kotona ekat n. 10kk ja isä jatkoi kotona n. 1,5vuotiaaksi. Pikkulapsiaikana jaettiin puoliksi illan nukkumaan menot (joka toinen ilta toinen laittoi) ja esim. aamuheräämiset viikonloppuisin puolitettiin. Lapset tottui tähän ja en muista, että he ikinä ois kyseenalaistaneet tai halunneet toisen vanhemman tilalle. Ainoastaan silloin, kun lapset ovat olleet reissussa isänsä kanssa niin eivät aina suostuneet puhumaan mun kanssa puhelimessa. Tulkitsin sen niin, että todennäköisesti ikävä kova ja puhuminen ois pahentanut sitä.

Vauvasta vielä ei voi sanoa.

 

[Ginger]

Lasten ollessa vauvaiässä minä olin molempien poikien suosikki aivan ehdottomasti. Mutta kun imetys päättyi, osattiin kävellä ja touhuta jne, niin hups kun isä yllättäen olikin suosikki. Uskon, että se on sitä kumpi on aktiivisemmin läsnä, niin on myös suosikki. Imetyksen aikana olin tietysti tiiviimmin lasten kanssa, mutta kun he kasvoivat, isän rooli korostui. Itse en ole leikkijä enkä yleensä tykkää hirveästi osallistua, joten leikkimiseen osallistuvampi isä on tietysti mielekkäämpi kuin äiti joka laittaa taustalla ruokaa.

 

[Vargynja]

Mielestäni esikoinen on suosinut eri vaiheissa kumpaakin. Kuopus ei niinkään. Korkeintaan vähän äitiä, oletettavasti imetyksen vuoksi. Veikkaisin @Bella Swan juurikin mielenosoittamista teillä tän hetken selitykseksi.

 

[Pikkupikkupikkunen]

Meillä on suosinut varmaan kautta linjan enemmin minua, mutta kuitenkin kumpaakin vuorollaan. Tosin nykyään, itse asiassa jo pidemmän aikaa, taapero on halunnu et isi vie unille. Se käy minulle kyllä hyvin pidetään kättä aina taaperon päälle ja hän siihen nukahtaa, nykyään taapero aina muistaa kertoa minulle, jos oon nukuttamassa, että isi käsi paras käsi

 

[Bella Swan]

Vähän joo kun mietin meidän lapsia, niin vaikuttaa siltä, että se kuka on ollut enemmän läsnä, niin vaan kelpaa. Poikkeuksena kuopus, joka on kauheasti isin perään. Melkein aina jos saanut valita, niin isin syliin esimerkiksi menisi mieluummin. Isille ei myöskään ikinä kiukuttele hampaidenpesusta tai vaipanvaihdosta.

 

[Bella Swan]

Meillä näyttää siltä että tyttö on äidin perään ja poika enemmän isän perään. Ja mun mummi on paikalla, vain mummi kelpaa tytölle.

 

[Vargynja]

Tämä taitaa olla yleinen juttu, että vain isovanhempi kelpaa paikalla ollessaan. Meillä esikoisella ollut jo vuosia sama juttu ja nyt kuopus menossa samaan suuntaan.

 

[Vargynja]

Miltä teistä muuten tuntuu, jos lapsi suosii sitä toista vanhempaa? Oletteko iloisia, kun lapsi ei ole kokoajan "jaloissa", onko neutraalia vai nouseeko mustasukkaisuuden tms. tunteita? Kaikki tunteethan tietenkin on tässäkin tilanteessa ymmärrettäviä ja luonnollisia.

 

[Pikkupikkupikkunen]

Musta se on ollu ihan mukavaa siis just ku jossai vaiheessa oli tosi paha eroahdistus äitistä ja se on aika kuluttavaa kyllä. Meillä toi suosiminen on lähinnä tällä hetkellä sitä, et jos ollaa molemmat kotona nii taapero haluu mennä isin kaa nukkumaa. Minua ei kyllä yhtään haittaa se, että ei tarvi illalla roikkua siellä pinnasängyn laidalla. Muistelisin et oisko joskus ollu jotain haikeutta ku vauvana suosi isiä.. Semmone voi enkö enää olekaan koko elämäsi ja maailman tärkein haikeus.

 

[Evergreen]

Minusta isän suosiminen tuntuu ihan hyvältä, koska lähtöasetelmana kummankin kanssa on tosiaan ollut se, että ainoastaan minä kelpaan. Ihan kiva, että tilanne on tasoittunut esikoisen kohdalla.

 

[Bella Swan]

Tuntuu pahalta. Äidin mukaan ei haluta lähteä hoidosta, koko ajan kaikesta kiljutaan, raivotaan, lyödään, kaikesta vänkäävät vastaan. Ihan kaikesta. Isi tulee kotiin ni samat hommat lapset tekee hymyssä suin hänen kanssa.

 

[Bella Swan]

Eikä kyse nyt ole siitä että olisin joku negatiivinen ihminen, joka on koko ajan kireä ja kenen kanssa ei sen takia haluta olla.

 

[Pikkupikkupikkunen]

Tuntuu pahalta. Äidin mukaan ei haluta lähteä hoidosta, koko ajan kaikesta kiljutaan, raivotaan, lyödään, kaikesta vänkäävät vastaan. Ihan kaikesta. Isi tulee kotiin ni samat hommat lapset tekee hymyssä suin hänen kanssa.

Toi on kyl tosi eri tilanne ku meillä. Ymmärrän et tuntuu pahalta tsemppiä. Yritä muistaa et kiukuttelu/raivoaminen/lyöminen yms. hoidosta hakemisen yhteydessä ja jälkeen voi oikeesti olla vaan lapsen ainut keino näyttää että on ollut ikävä.

 

[Sofia83]

Mun mielestäni tuntui tosi hyvältä ja helpottavalta, kun esikoinen vihdoin alkoi suosia isäänsä ja halusi koko ajan isin syliin. Tyttö oikein kirkui onnesta joka kerta kun näki isänsä esim. aamuisin herätessään. Oli sen verran pitkään ollut minussa kiinni ja kesällä jopa selkeästi torjui, jos isi yritti lohduttaa tms. Isä sen sijaan ei pysty olemaan loukkaantumatta, jos esikoinen torjuu hänet, vaikka ymmärtää, ettei hän tarkoita mitään pahaa. Yhtä paljon hoidamme tyttöä molemmat ja nyt kun olin työmatkalla, niin jälleen kääntyi niin, että on minussa enemmän kiinni ja välillä kelpaan vain minä.

 

[Pingviiniemo]

Miltä teistä muuten tuntuu, jos lapsi suosii sitä toista vanhempaa? Oletteko iloisia, kun lapsi ei ole kokoajan "jaloissa", onko neutraalia vai nouseeko mustasukkaisuuden tms. tunteita? Kaikki tunteethan tietenkin on tässäkin tilanteessa ymmärrettäviä ja luonnollisia.

Esikoisen kohdalla tuntui tosi pahalta ja olin katkera. Tuntui etten kelvannut ja se olikin omaa syytä, kun en ollut tarpeeksi lapsen kanssa.

Kuopuksen kohdalla oon paljon läsnä ja tehnyt kaikkeni, eli se varmaan johti tilanteen hyväksymiseen, kun kokee että on antanut kaiken itsestään äitinä.

 

[Yölento]

Minulla on kuopuksen kanssa ollut vauvasta asti tavoitteena, että hän suosisi isää. Kaksi ensimmäistä lasta saattoivat leikkiä isän kanssa tai jotain muuta kevyttä, mutta aina kun tarvittiin oikeaa apua ja vastuullista toimintaa, haettiin äiti. Ja äiti haettiin silloinkin, kun olin nukkumassa, väsynyt, töissä, puhelimessa, vessassa, suihkussa…

Markkinointi kuopuksen kohdalla on sujunut hyvin. Hän on pienestä asti kaivannut enemmän isää ja mitä isommaksi tulee, sitä vahvemmaksi heidän yhteytensä on tullut. Heillä on jo sellaiset puheenaiheet, että en edes ymmärrä, mistä puhutaan. Mutta pojan sanoin ”olet sinäkin ihan kiva”.