"Kun lapset on itse tehnyt, pitää ne itse hoitaa"?

[Vargynja]

Mitä mieltä olette tästä lausahduksesta? Onko asia näin?

Kyllähän jokainen hoitaa lapsensa pääasiassa (jos ei lasketa mukaan huostaanotto- ja adoptiotapauksia). Mutta totta kai lapset voi viedä hoitoon, kerhoon, puistotoimintaan, isovanhemmille jne jne. ja jopa levätä välillä itse. Ei kenenkään tarvitse jaksaa 24/7. Eikä se tee huonoksi äidiksi/isäksi.

 

[Yölento]

Outoa vouhotusta tuollainen sanonta! Jos joku vetoaa vanhoihin hyviin aikoihin, niin ennen lapsia hoiti koko suku ja kylä. Nykyisin vanhemmat ovat aika yksin kasvatustehtävän äärellä eikä välttämättä ole edes perimätietoa tai esimerkkiä, miten lasten kanssa toimitaan.

On todella hyvä, että haetaan kasvatustehtävään muita aikuisia rikastuttamaan lapsen elämää ja samalla oma taakka kevenee.

Siinä mielessä sanonta pitää paikkansa, että toki vanhemman tehtävä on etsiä ne tahot, jotka ovat apuna. Vanhempi huolehtii lapsesta hankkimalla lapselle muitakin tärkeitä aikuissuhteita kuin omat vanhemmat.

 

[Uusperhesatu]

Ihan hölynpölyä tuo lause. Onhan se lapsillekin hyvä, että on muitakin huolehtijoita kuin vain omat vanhemmat.

Minullehan eräs tuttava kerran sanoi, että miksi olen hommannut lapsen jos en jaksa häntä hoitaa. Tämä kommentti oli seurausta siitä, kun kerroin yhden yön kylpyläreissusta, jonka olin tekemässä kaksin mieheni kanssa. Meillä ei ollut silloin vielä yhteisiä lapsia, vaan kummallakin yksi edellisestä suhteesta, ja lapseni oli menossa isälleen reissumme ajaksi. Ei siis edes hoitoon (mikä sekin olisi ollut varsin ok), vaan omalle isälleen, jossa vietti muutenkin öitä säännöllisesti. Tuossa lausahduksessa oli pielessä ihan kaikki lähtien siitä, että minun olisi kommentoijan mielestä siis ilmeisesti pitänyt olla lapseni kanssa 24/7. Tavallaan tuo oli loukkaus myös lapsen isää kohtaan, joka tuolla logiikalla oli siis aivan kelvoton huolehtija lapselle.

No, arvatenkaan emme ole enää juuri minkäänlaisissa väleissä tuon ihmisen kanssa.

 

[Miyn]

Tarkoitettu varmaan niille, jotka eivät vietä aikaa lapsensa kanssa, vaan lapsi laitetaan heti vauvana päiväkotiin (ja viikonlopuiksi isovanhemmille). Koulun jälkeiset tunnit käytetään harrastuksissa ja viikonloput no, isovanhemmilla/kavereiden luona yökylässä...

Näitäkin on.

Mutta yleensä kai ongelma on toisinpäin.

 

[Suski75]

On tuossa totta toinen puoli, nimittäin se, että kellään sellaisella, joka ei ole ollut lapsentekopäätöksessä mukana, ei ole vastuuta tai velvollisuutta edes osallistua lapsen hoitoon ellei hän itse niin halua. Eli lasta ei voi tehdä ja olettaa, että joku muu ottaa vastuun syntyvästä lapsesta, jos niin ei ole etukäteen erikseen sovittu. Esim. kaikki isovanhemmat eivät halua/voi/jaksa hoitaa lapsenlapsiaan, ja jotkut vanhemmat eivät tätä tajua tai loukkaantuvat tästä verisesti.

Senkin ymmärrän, kun ihmetellään miksi (terveet) vanhemmat tarvitsevat lomaa (terveistä) lapsistaan. Minä kaipaisin ennemminkin lomaa lapsen kanssa, en ilman häntä. Ja paras loma on sellainen, jossa kaikki läheiset ovat mukana, jotta ei tarvitse ikävöidä ketään. Omaishoitajilla ja kroonisesti sairailla vanhemmilla toki eri tilanne.

Siitä en ketään paheksu, jos vanhemmat laittavat lapsensa vauvana hoitoon ja menevät itse töihin. Kaikista ei ole täysipäiväisiksi lastenhoitajiksi, mutta he taas voivat olla todella hyviä sellaisissa hommissa, joita täysipäiväiset lapsenhoitajat eivät pysty tekemään ollenkaan. Kaikilla meillä on erilainen temperamentti ja lahjakkuudet, ja kaikenlaisia ihmisiä tarvitaan.

Ja toisaalta kaikilla ei ole edelleenkään mahdollisuutta jäädä pitkille vapaille lapsen syntyessä, esim. yrittäjän yritys voi mennä nurin kun kukaan ei sitä kunnolla hoida, tai hoitoraha vain ei kata menoja. Harva haluaa ruveta myymään kotiaan tai kesämökkiään tai ottaa lainaa siksi, että kelan tuet ovat kehnot, vaan palaa mieluummin töihin lapsen ollessa 3 kk ikäinen, kun kelan tuet tipahtavat.

Harrastuksetkin ovat kaksipiippuinen juttu. Mediassa kerrotaan, kuinka lapset ovat lähestulkoon välittömästi syrjäytyneitä, jos heillä ei ole harrastuksia ja köyhien perheiden lasten pitäisi päästä ohjattuihin harrastuksiin yhteiskunnan kustannuksella, jotta eivät leimautuisi jo lapsina syrjäytyneiksi... ja monet harrastukset ovat jo varhaisessa vaiheessa todella aikaa vieviä, joten sitten siellä futiskentän laidalla tai musiikkiopistolla istutaan 3 iltaa viikossa. Teitpä niin tai näin, aina olet huono vanhempi.

 

[Ginger]

Mielestäni tuo lause kumoaa jo itse itsensä. Hyvä vanhempi osaa ottaa aikaa itselleenkin, jotta pystyy olemaan hyvä vanhempi. Jokainen tarvitsee omaa aikaa, paremminkin kummeksun ihmistä, joka sanoo olevansa laps(i)ensa kanssa 24/7 ja erittäin tyytyväisenä, ei kaipaa mitään lomaa. Tässä tarkoitan kuitenkin kohtuullista omaa aikaa, ei niin, että lapsi on jatkuvasti jonkun muun hoiteissa.
Muutamiksi tunneiksi järjestyy meillä lapselle hoitopaikka aina välillä. Se on ok, riittävää. Välillä on ollut kiva ottaa parisuhdeaikaa miehen kanssa (mitä myös mielestäni jokainen hyvinvoiva parisuhde tarvitsee) ja sitä on aina järjestynyt, koska menoja ei ole kovin usein. Hyvä vanhempi myös tarvittaessa osaa pyytää tukea lapsen hoitoon, jos sitä jostakin syystä tarvitsee. Minä en ole lastani tehnyt kenenkään muun huollettavaksi, mutta osaan ja välillä haluan pyytää omaa hetkeä. Ei se tee minusta huonoa äitiä, vaan koen että nimenomaan toisinpäin.

Perhepäivähoidossa lapsi aloitti 1v 4kk ja mielestäni oli aika hyvä aika aloittaa, ikinä ei ole ollut hoitoon menossa/jäämisessä mitään ongelmaa, mutta aina kun menen hakemaan, juoksee iloinen lapsi vastaan.

 

[Uusperhesatu]

Tarkoitettu varmaan niille, jotka eivät vietä aikaa lapsensa kanssa, vaan lapsi laitetaan heti vauvana päiväkotiin (ja viikonlopuiksi isovanhemmille). Koulun jälkeiset tunnit käytetään harrastuksissa ja viikonloput no, isovanhemmilla/kavereiden luona yökylässä...

Mitäs sitten, kun lapsi on samanlainen kyläluuta kuin itse olin lapsena ja luuhaa omaehtoisesti viikonlopun mummilassa? Meidän ekaluokkalainen saattaa olla vanhempieni luona lähes koko viikonlopun joka toinen viikko, jolloin serkkunsa on siellä. He ovat kasvaneet yhteen ja kaipaavat kovasti toistensa seuraa, joten en ole näinä viikonloppuina rajoittanut lapsen oleilua mummilassa - etenkään, kun mummila sijaitsee meidän naapurissamme. :) Tänäkin viikonloppuna lapsi oli siellä pe-illan ja sitten la-aamupäivästä myöhäiseen iltapäivään tänään sunnuntaina.

Osan ajasta lapsi on myös isällään, käy kyläilemässä kavereillaan ja pelaa 2-3 kertaa viikossa jalkapalloa. Välillä on kieltämättä sellainen olo etten ole nähnyt lasta kunnolla toviin. :D Mutta koska hän on jo "isompi" ja koska toiminta on hyvinkin omaehtoista, en koe, että siinä olisi mitään väärää. :)

 

[Miyn]

Omaehtoinen luuhaaminen ja haluaminen on vähän eri asia kuin "jääpä tänne mummolaan nyt" ja perävalot vaan näkyy.