Kun kaikki ei mene niinkuin piti.
- Ketjun aloittaja mahiiiw
- Aloituspäivämäärä
Miten surullista... 
Sama kysymys kuin Eeviltä, miten pieni jakselee?
Kuinka voi olla, ettei tuota ole muka huomattu tosissaan jo odotusaikana??
Paljon jaksamisia ja tsemppejä vaikeaan tilanteeseen ja pienelle Papulle sitkeyttä ja voimaa edelleen!!!!!!
Sama kysymys kuin Eeviltä, miten pieni jakselee? Kuinka voi olla, ettei tuota ole muka huomattu tosissaan jo odotusaikana??
Paljon jaksamisia ja tsemppejä vaikeaan tilanteeseen ja pienelle Papulle sitkeyttä ja voimaa edelleen!!!!!!
Marina87
Näppärä viestien naputtelija
Niin, aina ei mene niin kuin piti.
Toivon todella ettette Papua menettäneet.
Viikkoja 42 ja vihdoin saadaan vauva. Käynnistys ei miellyttävää mutta ainakin oli sairaalassa valmiiksi, ei tarvinnut hermoilla kun oli valvovan silmän alla koko ajan. Ponnistaa sai ja kauan! Mutta tulihan sieltä meille pieni prinsessa <3 "Vauva tarvii vähän apua hengittämisessä" sanottiin, ja vietiin tyttö heti teholle. Ei huolta ajattelin. Olin niin hurmoksessa. Lohduttelin miestä että "näin voi käydä, ei vakavaa", "väsynyt synnytyksestä"... "en kestäis jos jotain tapahtuis". Mies lähti kirjoittelemaan iloviestejä ja sen jälkeen pääsin suihkuun. Hoitaja odottaa pyörätuolin kera oven takana: " Vauvan tila on huonontunu"
Kolme tuntia synnytyksestä ja katsomme tyttö sylissä monitorin suoraa viivaa, eikä ketään osaa sanoa miksi. Silloin halusi niin kovasti pois tilanteesta ja nyt se kaduttaa. Kunpa olisin pidellyt häntä kauemmin. Tyttömme oli sylissäni 15... ehkä 20 min. Niin herkkä ja hauras, niin kaunis. Ja kaikki piti olla hyvin. Yhtäkkiä se kaikki mikä muodosti elämän vietiin pois. En kaivannut lasta niin kovasti ennen, vaikka olikin suunitelmissa. Sitten elämä oli tyhjää, kun osa minusta olisi viety pois. Yli vuosi kulunut ja vieläkin toivoo pääsevänsä takaisin, tekemään jotain toisin.
Nyt ajattelen että jos se tapahtui kerran, ilman tarkkaa syytä ja ilman että etukäteen sai mitään tietää, miksei se tapahtuisi toistamiseen... Seuraavaan synnytykseen mennään pahimpaa odottaen.
Toivon todella ettette Papua menettäneet.
Viikkoja 42 ja vihdoin saadaan vauva. Käynnistys ei miellyttävää mutta ainakin oli sairaalassa valmiiksi, ei tarvinnut hermoilla kun oli valvovan silmän alla koko ajan. Ponnistaa sai ja kauan! Mutta tulihan sieltä meille pieni prinsessa <3 "Vauva tarvii vähän apua hengittämisessä" sanottiin, ja vietiin tyttö heti teholle. Ei huolta ajattelin. Olin niin hurmoksessa. Lohduttelin miestä että "näin voi käydä, ei vakavaa", "väsynyt synnytyksestä"... "en kestäis jos jotain tapahtuis". Mies lähti kirjoittelemaan iloviestejä ja sen jälkeen pääsin suihkuun. Hoitaja odottaa pyörätuolin kera oven takana: " Vauvan tila on huonontunu"
Kolme tuntia synnytyksestä ja katsomme tyttö sylissä monitorin suoraa viivaa, eikä ketään osaa sanoa miksi. Silloin halusi niin kovasti pois tilanteesta ja nyt se kaduttaa. Kunpa olisin pidellyt häntä kauemmin. Tyttömme oli sylissäni 15... ehkä 20 min. Niin herkkä ja hauras, niin kaunis. Ja kaikki piti olla hyvin. Yhtäkkiä se kaikki mikä muodosti elämän vietiin pois. En kaivannut lasta niin kovasti ennen, vaikka olikin suunitelmissa. Sitten elämä oli tyhjää, kun osa minusta olisi viety pois. Yli vuosi kulunut ja vieläkin toivoo pääsevänsä takaisin, tekemään jotain toisin.
Nyt ajattelen että jos se tapahtui kerran, ilman tarkkaa syytä ja ilman että etukäteen sai mitään tietää, miksei se tapahtuisi toistamiseen... Seuraavaan synnytykseen mennään pahimpaa odottaen.
Ei riitä sanat... Elämä on niin julmaan. :´(Jaksuja, asia on varmasti kipeä edelleen ja tulee aina olemaan, vaikka tovi on jo vierähtänyt. Ja kaikkea hyvää lähestyvään, toiseen synnytykseen, jotta kaikki menisi hyvin ja saisitte pitää tämän pienen rakkaan.<3
mahiiiw
Jostain jotain jo tietävä
Voi Marina87, suuret osanottoni.. Ihan kamala ajatellakkaan 
Muihin kysymyksiin..
Papu voi olosuhteisiin nähden hyvin, on jo pian yksivuotias <3 Sairaalassa papu joitui olemaan 2,5kk ennekuin saimme hänet kotiin.. Vielä on sairaalakäyntejä 1-4krt/kk.. Raajojen puoliero on kasvanut 4cm, ja parin viikon päästä on kirurgin tapaaminen, katsotaan voiko sille jotain tehdä..
Jatkan kirjoittamista vielä.. Tarina jatkuu.. Papulle tuli vaikea maksan sappistaasi suonensisäisistä ravinteista ja vieläkin taistelemme sitä vastaan..
Muihin kysymyksiin..
Papu voi olosuhteisiin nähden hyvin, on jo pian yksivuotias <3 Sairaalassa papu joitui olemaan 2,5kk ennekuin saimme hänet kotiin.. Vielä on sairaalakäyntejä 1-4krt/kk.. Raajojen puoliero on kasvanut 4cm, ja parin viikon päästä on kirurgin tapaaminen, katsotaan voiko sille jotain tehdä..
Jatkan kirjoittamista vielä.. Tarina jatkuu.. Papulle tuli vaikea maksan sappistaasi suonensisäisistä ravinteista ja vieläkin taistelemme sitä vastaan..