Kun ei ole hössöttäjätyyppiä...

T

tuuli1978

Vasta-alkaja
Olenkohan ajatusteni kanssa yksin?
En hössötä tai suuresti intoile raskaudestani,olen ns. järki-ihminen luonteeltani.Minua ahdistaa ja ärsyttää hössötys,panikointi,superodottajat,jotka tietävät raskaudesta kaiken jne.Koen olevani huono odottaja,kun lueskelen keskustelujanne[:(]. Emme ole kertoneet raskaudestani kuin omille sisaruksillemme ja tuleville isovanhemmille,näkyy sitten aikanaan.Raskaus oli toivottu mutta otan rauhallisesti.[;)]

Vuoden 2010 helmikuun odottajilla oli tällainen keskustelu (Jos ei jaksakaan intoillla),kaipaisin ajatustenvaihtoa 2011 odottajien kanssa.
 
Tuuli:
minä kuulun tähän samaan ryhmään. Tiedän raskaudesta ja kaikkeen siihen liittyvästä todella paljon. Otin jo ensimmäisen raskauden aikana lähes kaikesta selvää - jotenkin nimenomaan raskaana olo alkoi kiehtomaan aivan hurjasti. Tämähän on käsittämättömän itsekäs asenne raskauteen: minua kiinnostaa lähinnä oma napa! [:D]

Tiedän olevani täällä foorumilla hyvin aktiivinen (vietän kaikki päivät myös töiden vuoksi koneella, ja työhöni liittyen joudun pitämään silmällä hyvin montaa erilaista nettifoorumia ja -ilmiötä). Tiedän myös, että vaikutan välillä juurikin tuollaiselta kaikkitietävältä, rasittavalta superodottajalta.
Tämä on kuitenkin vain siksi, että olen luonteeltani hyvin tiedonhaluinen ja analyyttinen. Aina uuteen ilmiöön törmätessäni - etenkin kun se tapahtuu omassa kehossani - etsin ja pengon kaiken mahdollisen tiedon välittömästi. Puhdasta itsekkyyttä siis! [:)] Ja tietysti näin toista odottaessa sitä tietoa ja kokemusta on vaan niin uskomattoman paljon enemmän kun ensimmäistä odottaessa. Mielellään sitä jakaa muillekin, jos siitä vaikka joskus jollekin olisi apua.

Mutta kun. En edes oikeasti kovin paljoa pidä lapsista! Omistani tietysti, enemmän kuin mistään muusta. Jos ollaan ihan rehellisiä, niin suuri osa vauvoista on oikeasti aika rumia ja pikkulapset usein tavattoman rasittavia! En ole sitä leikkipuisto-muskari-supermammatyyppiä, joka kasvattaa itse luomuporkkanat joista sitten lapsille soseita tehdään. Minä haluan ja vaadin omaa aikaa, haluan myös luoda uraa, harrastaa ja nähdä ystäviäni ilman, että huomio on jatkuvasti lapsessa.
Olen myös huomannut, että tämä ei tee minusta huonoa äitiä, vaan päin vastoin - paljon paremman. Olen tyytyväinen elämääni ja asioiden tasapainoon. Silloin olen hyvä äiti.

VIHAAN kaikkea vauvahössötystä. Minulle ei tule kyyneleet silmiin kun katson edes omia ultrakuvia, saatikka sitten muiden. Mikäli otamme vauvan sukupuolen selville ennen syntymää, en halua kertoa sitä muille. En oikeasti voi jaksaa pätkääkään sitä pienten vaaleansinisten tai -punaisten vaatteiden ostelua ja sössötystä "pikkuneidistä" tai "pikkuherrasta". Mutta arvaa vaan, uskallanko sanoa tästä asenteesta mitään esim. anopille ja miehen siskolle, niille pahimmille hössöttäjille... Puren siis vain hammasta!

Mainitsen kuitenkin, että minusta on ihanaa olla raskaana. Tämä on vain kerrassaan uskomaton kokemus, eikä yhtään vähemmän hämmästyttävä nyt toisellakaan kerralla. En minä silti kyynelehdi sohvalla onneani ja herkistele vauvoja nähdessäni. Raskaus on kuitenkin se kaikkein lyhin osa vanhemmuutta.

Minä en ikinä voisi tuomita ketään huonoksi odottajaksi sen vuoksi, että ei jaksa tai yksinkertaisesti vain kiinnosta lukea kaikkea mahdollista jokaisesta asiasta. Jos joku askarruttaa mieltä, niin sitä vartenhan täällä palstoilla on tämmöisiä hulluja, joilla on vastaus - tai ainakin mielipide - lähes kaikkeen mitä keksii kysyä! [:D]
Ihan sama pätee tuon hössötyksen kanssa. Meillä raskaudesta tietää perheet ja lähimmät kaverit - työkaverit ja kaukaisemmat ihmiset kyllä varmasti huomaavat sitten ajallaan. En kuuluta asiaa FaceBookissa tai puhu ainoastaan omasta olostani ystävieni kanssa. Pinnasänky kasataan varmaan vasta kun ollaan tultu laitokselta kotiin, huoneita ei aleta sisustamaan vauvan mukaan.

Haluan kuitenkin mainita vielä, että jokainen tavallaan. En missään tapauksessa tuomitse myöskään sellaista yli-innokasta hössöttämistäkään - jokainen äiti ja perhe odottaa vauvaansa juuri niinkuin itsestään parhaalta tuntuu! Se ei vain ole oma tapani. Oma suhtautumiseni on sellaista järkevää ja funktionaalista. Vauva ei tarvitse alkuun yhtään mitään muuta, kuin lämpöä, puhtaita vaippoja, äidin tissit, sekä rakkautta ja läheisyyttä. Tällä reseptillä pärjää ainakin kolme ensimmäistä kuukautta, niitä hankintoja aletaan tekemään vasta sitten tarpeen mukaan. [:)]

Tuuli: et siis ole yksin! [;)]
 
Oon täällä palstalla kokenut olevani vähän ulkopuolinen, kun välillä tulee olo, että onko munssa jotain vikaa, kun en ole niin innoissani..

Eilen oli miehen veli perheineen meillä kylässä ja kyllä siinä kuunnellessa 2-vuotiaan kiukuttelua tuli mieleen, että onkohan tämä lasten hankkiminen ollenkaan hyvä juttu.. Päätä alkoi särkemään ja oli vain vaivautunut olo. En siis yleisesti ottaen pidä lapsista. En ole koskaan pitänyt. Siskon pojat on läheisempiä ja siksi siedän heitä paremmin. Luotan kuitenkin äitini "lohdutukseen". Hän kertoi minulle, ettei ole koskaan pitänyt lapsista yleensä, mutta rakastanut silti omiaan.

En häitä vartenkaan ostanut kuin yhden häälehden, vaikka järjestimme isot sukuhäät (muutaman kuukauden varoitus- ja suunnitteluajalla). Nyt on sama olo tämä raskauden kanssa, että tuskinpa tulen montaa vauvalehteä lukemaan. Siskolta sain yhden vauvakirjan, ja sitten on nuo neuvolan laput (joista suurimman osan heitin jo roskiin).

Mitään vauvatavaroita ei ole hankittu vielä, eikä ole ollut harkinnassakaan. Ultrakuva on neuvolakortin välissä, ei jääkaapin ovessa. Silti olen aina ajatellut hankkivani lapsia "sitten joskus". Mieheni on saman henkinen ihminen, eikä meistä kumpikaan ole olut mitenkään yli-innoissaan tästä, vaikka kyllä innostus on selvästi nyt raskauden edetessä kasvanut (onneksi!). Tämä raskaus tuli kuitenkin vähän yllättävän nopeasti, eikä siis ehtinyt kummallakaan olla edes vauvakuumetta. Ollaan tässä nyt jo kuitenkin pari kertaa mietitty kummankin suosikkinimiä sun muita.

Mulla ei ole yhtään läheisiä kavereita, joilla olisi lapsia, joten kavereitten kanssa tästä ei ole puhuttu juuri lainkaan. Jos joku jotain kysyy, niin sitten vastaan.. Jos sitten haluaa asiasta jonkun kanssa puhua, niin yleensä sitten soitan siskolleni.

En mä usko lapsesta intoileminen ja intoilematta jättäminen tekee kenestäkään sen huonompa äitiä tai isää. Eiköhän se ole sitten ihan muista jutuista kiinni. On kuitenkin mukavaa, että meitä "kummajaisia" on täällä muitakin :)
 
Yksi "kummajainen" lisää [:D]

Varsinkin Cavan kirjoitus oli kun suoraan omasta suustani. Vaikka tämä lapsi on erittäin toivottu ja ihme, jota ei luultu edes tapahtuvan, niin en ole löytänyt itsestäni mitään äidillisiä tunteita vielä. En ole ollut tippa linssissä ultrissa, lähinnä vaan katsellut hämmästyneenä tv-ruutua. Kun ihmiset tulevat onnittelemaan töissä, niin tunnen oloni lähinnä vaivautuneeksi. Kun kaikki hokevat ihana uutinen, ihanaa, sä oot varmaan tosi onnellinen ym. olen lähinnä että joo, oonhan mä...Siis tottakai olen onnellinen, mutta en osaa olla vaaleanpunaiset lasit silmillä ja hehkuttaa asiaa [;)]

lähinnä on sellainen olo, että olen nyt junan kyydissä joka vie mua ja päämäärä on sitten se ihana-kamala synnytys, jossa taas vaan olen muiden armoilla ja tapahtumien vietävänä...ehkä sitten synnytyksen jälkeen pääsen taas oman elämäni herraksi [:D]

Välillä on tosiaan tuntunut, että olenkohan ansainnut tätä ihanaa asiaa, kun en osaa siitä täysillä nauttia ja olla super-hyper-onneni kukkuloilla, mutta ihanaa kuulla, että meitä on muitakin samojen ajatusten kanssa.

En tuomitse tai pidä ketään toista parempana tai huonompana, vaikka ajatteleekin eri tavalla...kukin tyylillään ja omalle luonteella sopivalla tavalla. Kaikista meistä varmasti tulee omalle lapsellemme parhaat vanhemmat [:)]
 
Mä venyttelin tuota töissä kertomista aika pitkään juur siks, kun mulla oli erityisesti alkuraskaudesta tosi vaivaantunut olo, kun ihmiset tuli onnittelemaan. Enkä halunnut tehdä kertomisesta mitään Asiaa. Meidän toimistolla on tapana järjestää halauskierros suunnilleen joka asiasta, enkä halunnut sellaista, joten kerroin sitten sopivalla hetkellä aina muutamalle ihmiselle sillai epämuodollisesti ja ohimennen :) Nyt kun itse alkaa olla sujut tän raskauden kanssa, niin osaa jo ottaa onnittelujakin vastaan.

Jotain kuukausi sitten piti kertoa yhdelle työkaverille ihan käytännön syistä ja silloin taisin töksäyttää onnitteluihin et "joo-o, oon miettinyt, et oliko tää sittenkään hyvä idea"... Tuli aavistuksen vaivautunut tunnelma [:D]
 
Kiva, että nyt täällä on sellainen "osasto" johon mäkin kuulun :) Ei millään pahalla "hössöttäjiä" kohtaan, mutta nyt mennään viikolla 16 enkä ole ostanut yhtäkään vauvatavaraa enkä edes miettinyt vaunuja tms puhumattakaan lastenhuoneen sisustamisesta. Ehtii sitä sitten myöhemminkin. Tyttökaverini vähän ihmettelivät, kun sanoin, että en edes muista aina olevani raskaana. Kohta sitä ei voi varmaan olla muistamatta kun vatsa tuosta vähän isommaksi pullahtaa.

Mutta siis joo, en ole myöskään kovin kova hössöttämään yleensäkään mistään. Vauva on tietysti ihana asia, mutta uskon, että se tulee kun on tullakseen ja sitten mennään niillä tiedoilla ja taidoilla, jotka silloin on. Ehkä joulun jälkeen alkaa miettimään enemmän vauva-asioita. Vähän ärsyttää kun oma äiti ja anoppi ovat aika kovia hääsäämään, tyyliin "älä nostele mitään painavaa" ja "mikä on olo, oletko muistanut syödä...". Juu-u, ihan hyvin tässä selvitään :)
 
Itse huomasin sillon esikoista odottaessa, että ei se vauva edes tuntunut ollenkaan todelliselta, vaikka ikävä kyllä muistin olevani raskaana joka hemmetin hetki sen pahoinvoinnin vuoksi. En itsekään ostanut sillon mitään vauvajuttuja ennenkun äippälomalle jäätyäni pari viikkoa ennen synnytystä. Hoksasin, ettei meillä ollut vastasyntyneelle sopivia vaatteita yhtään. [:)] Äitiyspakkaustakaan en hypistellyt sen ihmeemmin, kun olin kerrat todennut sen sisällön ja myöhemmin tietysti pesin vaatteet.

Oon sitä mieltä, että niitä vaistoja ja äidillisiä ajatuksia ja fiiliksiä on ihan turha hoputtaa ja kiirehtiä.
Mutta sehän tässä koko prosessissa on niin hämmästyttävää, että ne äidinvaistot ja se äidin rakkaus kehittyvät siellä alitajunnassa ihan koko ajan, ja vauvan syntyessä sitä vaan ON valmis - vaikka ei olisi mitenkään varsinaisesti valmistautunut. Ja se on aivan hurja tunne, miten paljon sitä ihan yht'äkkiä voikaan jotain olentoa rakastaa ja miten paljon on sen vuoksi valmis tekemään. Mutta niin sen kuuluukin mennä. [;)]

Joillekin se hössötys ja valmistelu tulee ihan luonnostaan, joillekin ei. Siksi on tosi tärkeetä antaa jokaisen kokea odotusaika omalla tavallaan ja toteuttaa sitä omaa tietään äitiyteen. Ja toivottavasti ne äidit, anopit ja kaverit muistaa olla tuomitsematta tästä(kään)!
Mulla kävi oikeasti sääliksi yhtä kaveriani, joka tuli raskaaksi yli kolmen vuoden yrittämisen jälkeen. Sitten kun hän oli ihan fiiliksissään ja hössötti kaikenmaailman kehdon reunahörhelötkin jo ennen raskauden puoliväliä (ja tätä kaikkea oli aivan ihana seurata, vaikka itse olenkin ihan ääripäätä), niin sen anopilta tuli koko ajan sellasta "no eikös tuo nyt ole vähän ennenaikaista" ja "eikös tuonkin ehtisi sitten vähän myöhemmin"... [:@]
Tilanne meni siihen, että kaverini ei uskaltanut silleen enää aidosti iloita ja hössöttää, vaikka oma luonto olisi niin sanellut. Höh.

No mutta, ei todellakaan ole poikkeavaa olla myöskään hillitty ja vähän tämmönen "en oikein tajua miksi pitäisi"-henkinenkään. [:D]
 
Mun on nyt pakko kirjoittaa tännekin, vaikka ihan vaan että saatte naureskella [:D] Siis minähän olen hössöttäjä, tosin kaikin tavoin yritän hillitä hullutuksia. Voi se olis niin ihanaa laittaa jo kaikkea! Tosin mulla on ollut muutama vauvan vaate valmiina jo varmaan yli viisi vuotta, Että annan sitten jollekin kaverille kun saa lapsen. Muutama vuosi sitten myönsin itselleni että enhän mä niitä koskaan tule kellekään antamaan, omaa varten ne siellä kaapissa on [;)] Nyt tekis valtavasti mieli jo kutoa nuttua jne, vaikken mikään käsityöihme olekaan. Sellaiset pienet söpöt pitsit vaan olis niin ihania. Ja ne vaunut! Voi mä käyn katselemassa ainakin joka toinen viikko! Ihan vaan vähän.... Ihan vaan kurkkaamassa että millaiset [:-]Heh on se aika selvä millaiset mutta kun eihän niitä vielä voi hankkia!
Niin ja innolla odotan päivää jolloin saa tilata sen äitiyspakkauksen! Vaikka tietäähän sen jo mitä siellä on, kun kaikki näkyy tuolla Kelan sivuilla.
Hyvä kun sentään vielä malttaa töitä tehdä suht kunnolla! Ehkä mä olisin aina ollut tällainen tai sitten se johtuu siitä että on sitä pikkuista vaavia odottanut niiiiin kauan
 
IhaNainen:
minusta tuo on vaan niiiin ihanaa kun joku oikein fiilistelee ja hössöttää <3 [:D][:D][:D]
Vaikka ite en osaakaan siihen heittäytyä, niin onhan sitä hauska kattoa kun joku vetää oikein tyylillä ihan överiksi. [:D]
 
Ihanainen: musta on myös hauskaa kun joku hössöttää [:D] kiva lukea miten innostuneesti joku kaikkea suunnittelee ja tekee [:D]

Mun mutsi hössöttää mun puolesta ihan tarpeeksi, niin että hermo meinaa välillä mennä [8|] paras ehkä oli, että voidaanko miehen kanssa mennä enää mökille kun voinko mä istua autossa 4 tuntia putkeen...[8D]
 
Sipriina: [:D][:D][:D][:D][:D]
Whoo, NELJÄ tuntia!!! [:D]
Noh, onhan se ihanaa, että se hössötys on tommosta positiivista ja pohjautuu siihen, että myös tuleva mummi odottaa jälkeläistä innokkaasti.

Höhöö, ite matkustelin esikoinen mahassani 14h lentokoneessa Karibian aurinkoon raskauden puolivälissä... [:D] eikä ollut juttu eikä mikään! Hyvin meni, lähdetään varmaan tänäkin vuonna jonnekin kaukoreissuun, suunnitteilla sama ajankohta, eli raskauden puoliväli (olettaen, että lääkäri sanoo kaiken olevan ok)
 
Ihanainen: hienoa että hössötät! [:D]
Mulla ei tosiaan ole mitään hössöttäjiä vastaan, kunhan ihmiset ymmärtäisivät, että on ihan ok, jos kaikki eivät hössötä. Eli niin kuin Cava kirjoitti, että kukin tyylillään ja oman luonteensa mukaisesti. Ymmärrän kyllä, että jos on kova vauvakuume ja yrittää lasta monta vuotta, niin ehkä sitä on vähän enemmän tohinoissaan asiasta kuin esimerkiksi minä, jolla ei suuren suurta vauvakuumetta ole ollut (toki lapsista ihan tykkään, ainakin hyvin käyttäytyvistä [;)]) ja raskaaksi tuleminenkin oli yllättävän helppoa. Ja kyllä ne vauva- ja lapsiasiat minunkin mielessä käy, että ihan en vallan tiedottomassa tilassa ole - enkä halua olla. Ja tietysti toivoo, että kaikki menisi loppuun asti hyvin ja vauva olisi terve.

Tsemppiä kaikille jatkoon, hössöttäjille ja ei-hössöttäjille [:D]
 
On ihana kuulla että kaikki ei hössötä, eikä siitä todellakaan tarvitse mitään huonommuutta tuntea. [:)]
Minä yritän hössöttää eli siis ostan tavaraa jo, mutta kun en millään tahdo uskoa todeksi että meille tosiaan tulee se vauva. niin yritän sitten tavara hankinnoilla sitä realisoida itselleni.
Muuten varmaan jättäisin kaikki ostokset mammalomalle jos siis oikeasti tajuaisin että kyllä meille vauva on tulossa[:)]
 
Kukin tietty suhtautuu itselleen luontaisella tavalla, eiks se muissakin elämän asioissa mee niin...[;)]
Ja mitäpä siihen sitten vois sanoa - harvemmin ihmiset itselleen mitään mahtaa...[:D]

Tästä tuli vaan mieleen yks vähän vanhempi rouva joka sai sen ekan lapsensa päälle 40v. Sitä odotusta oli kyllä vähän järjetön seurata kun se hössöttäminen oli ihan hysteeristä. Ja arvatkaa mikä pilalle hemmoteltu kakara siitä muksusta tuli sit kun äiti hössötti joka ikisestä asiasta ollen ihan liian pikkutarkka kaikesta.......
Siitä muksusta tuli kaiken lisäksi niin niin pikkuvanha besserwisser et huh- [&o]
Toki se oli varmaan kauan odotettu lapsi ja oli paljon pelkoja kun niin myöhään vasta sai mutta siltikin.
Eikä tämä ollut mikään ikärasistinen kommentti, on meissä nuorissakin olla ylihysteerikkoja. [;)][;)]

Itse koen hössöttäväni melko ailahtelevasti. Välillä en jaksa miettii yhtään sitä et oon raskaana. Se on kuiitenkin niin luonnollinen asia et se tapahtuu omalla painollaan. Toki tunteellinen kun olen, saan välikllä sellasia vaaleenpunasia haaveita päähäni ja voin kyllä sanoo et oon rakastanut mun vauvaa jo siitä positiivisesta testistä lähtien. En oo hankkinut vielä muuta kun ihan parit vauvanvaatteet, oon aatellut et ne kerkee sitten joskus puolivälin jälkeen, koska ne vaan sit pyöris täällä nurkissa ja pölyttyis. Jos saan tytön niin kyllä mä sille jotkut pari tosi tyttömäistä vaatetta ostan ja pojalle poikamaista - mutta ehkä silti eniten suosin sellasta värikästä retrotyyliä joka sopii niin pojalle kuin tytölle.

Nimi on miettimättä eikä uutta asuntookaan oo löytynyt kun pitäs muuttaa vielä täs raskauden aikana, mutta en oikeestaan ressaa niistäkään.

Suhtaudun tähän kaikkeen aika leppoisan rauhallisesti ja luottavaisesti.. Jos saan jonkun hirveen suunnittelu-kohtauksen niin en pura sitä läheisiini, koska en usko että kukaan vauvaton tai ihan eri elämäntilanteessa oleva OIKEASTI jaksaisi kuunnella sellaista 9 kuukautta... Mulla on onneks parhaalla lapsuudenystävällä 1v poika ja sen kanssa voi höpöttää paljon näistä asioista tuntemmatta itseään toisen mielestä yli-innostuneeksi.
 
Minä en ole hössöttäjä, ja koen jopa kiusaantuvani kun muut (siis ne jotka tietävät, olen kertonut tai ovat itse hoksanneet että vauva tulossa) hössttävät mun raskaudesta [8|] Pidän löysiä paitoja ja yritän edelleen olla ihan niinkuin ennenkin.
Ainoat ostokset on parit pakolliset mammafarkut ja paidat. Muut kerkee hommaamaan vaikka sitten viimoisten viikkojen aikana.
 
Meillä on kyll äaika hyvä tuuri, kun molempien äidit on meidän kanssa yhtä vähän hössöttäviä. Mä melkein loukkaannuin aluksi, kun mun äiti ei tuntunut välittävän asiasta tuon taivaallista. Kyllä se nyt sitten on jo esitellyt mulle käsityölehdistä vauvanpeittojen ja potkupukujen malleja.. Ja kysellyt, että koska niitä saa alkaa tehdä :) Anoppi ottaa asian kanssa yllättävän neutraalisti ottaen huomioon, että kyseessä on ainoan pojan eka lapsi. Synttärilahjaksi se toi sellaisen vanhan lasten torven ja sanoi, että kun mieheni ei kerta polta (siis sikareita lapsen syntymän kunniaksi), niin voi sitten puhaltaa torveen [:D][:D] Että sellaista täällä meillä...

Meidän ei ole taloudellisesti mahdollista jättää kaikkia hankintoja viimeisiin viikkoihin, joten pitänee tuossa jossain vaiheessa alkaa miettiä, että mitäs pakollista pitäisi hankkia ja katsoa josko noista veronpalautuksista jäisi jotain. Onneksi tosiaan jotain saadaan ihan "perintönä" siskolta.

On jotenkin helpottavaa nyt, kun töissä kaikki tietää, niin voi pitää myötäisempiäkin paitoja. Ei siellä kukaan oikeestaan mitään vauvajutuista kysele, kun en itse niistä puhu ja ihan hyvä niin.
 
Tää on kyllä mun ryhmä!
Olen H16+3, enkä omista vielä mitään vauvakamaa. En ole mitään myöskään vielä käynyt katsomassa. Vanhempani ja sisareni ja kaksi parasta kaveriani tietävät. Useimmiten puhutaan jostain ihan muusta kuin vauvasta, paitsi äitin kanssa, joka ei saa aiheesta tarpeekseen.
Vauveli on kuitenkin hyvin toivottu, ja kyl meinas tulla tippa linssiin kun nt- ultrassa kaveri tuli isolle näytölle hyppimään samakkopotkuja. Mut en vaan ymmärrä miks pitäis hössöttää? Kyl se sieltä maailmaan tulee ilman vouhotustakin [:)]
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top