Mies yritti puhua mua eilen ympäri aborttiin. Muutaman päivän päästä alkaa raskausviikko 12. Hän itki ahdistustaan ja huoltaan, että lapsi syntyy kaaokseen ja tyttäreni tulevat kärsimään kun eksäni alkaa kiusata. Että olisi viimeiset mahdollisuudet tehdä abortti. Sanoin, etten tee ellei sikiöseulonnoissa todeta poikkeavuutta. Tuli tunne, että ehkä mun on sittenkin parempi 3 lapsen yksinhuoltajana kuin miehen lapsuustraumojen selvittäjänä. Toki nyt ottaisin jälkiehkäisypillerin eilisen keskustelun jälkeen, jos olisimme juuri olleet suojaamattomassa yhdynnässä. Sikiön abortoiminen on aivan eri asia.. nyt katselen miestä sillä silmällä, että mikä murhamies se oikein on. Onneksi asutaan erillään. samassa keskustelussa mies kertoi, kuinka on haaveillut vauvasta ja aina hänen haavekuvansa päättyvät katastrofiin ja syynä on hullu eksäni. Sanoi, etten kyllä anna eksälle sellaista valtaa, että tekisin abortin hänen takiaan.