Minullakin oli hetken työstäminen ajatusten kanssa, vaikka sinällään tyttöä jollain tasolla toivoinkin. Kuitenkin se pojan äitinä oleminen on niin tuttua ja turvallista, että tuntui hurjalta ajatus tytöstä ja hieman surua siitä, ettei enää poikavauvaa tule. Jännä on ihmismieli. Vaikka olen aina ajatellut, ettei sillä ole mitään väliä, lapsi on aina lahja, niin silti se hieman hämmensi.
Tai ainakin kätilö sanoi, että niin varmaksi kun ultrassa voi luvata niin tyyppi on poika, mutta kuulin juuri viikonloppuna kaupungilla pariskunnasta, joille oli annettu ”varma” poikalupaus rakenneultrassa, ja ylimääräisessä ultrassa näytti sittenkin tytöltä 
Eipä sitä koskaan voi varmaksi tietää, mutta eipä sillä loppujen lopuksi ole väliä, vaikka varmasti hetki menee pöllämystyneenä, jos tuleekin tyttö 