Kaikissa kolmessa synnytyksessä kivuliain kohta on tullut ponnistusvaiheessa. Ponnistusajat 20 min, 10 min ja 4 min. Se on jotenkin jäänyt mieleen ei niinkään avautumisvaihe vaikka kyllähän sekin kipeää ottaa.
Avautumisvaihe, ponnistaminen ei tuntunut missään. Edes sitä paljon puhuttua kiristystä en muista tunteeni, olin vaan niin helpottunut, kun vihdoin sai antaa mennä, eikä tarvinnut yrittää pidätellä ponnistusta. Koin olevani lähinnä vapaamatkustaja, kun kroppa työnsi ihan itsestään ja myötäilin vaan mukana.
Ponnistusvaihe kivuliaampi. Avautumiseen sain epiduraalin ja sain jopa nukuttua sen jälkeen hieman. Ponnistusvaiheen aikana tuntui, että kaikki puudutus ja kivunlievitys katosi
Avautumisvaihe oli ihan hirveä kun tuntui ettei ne kivut lopu ikinä. Sitten kun lopulta sain spinaalin (about 9 h supistusten alkamisesta) oli kipua tuntenut ihan tarpeeksi pitkään.
Ponnistaminen meni kiitos spinaalin suht kivutta, mutta olihan sekin rankkaa.
Itsellä ensi synnytys oli hirvittävän pitkä ja jätti kyllä traumoja sitä avautumisvaihetta kohtaan. Ponnistaminen oli kuin raikas tuulahdus siinäkin, täynnä toivoa ja virtaa. Kipua en mistään ponnistusvaiheista muista ollenkaan(35min-1min väliltä kaikki 7). Avautumisvaiheiden kipu on ollut itselle tuskaisaa, koska se kestää aina niin kauan,eikä lopusta ole mitään tietoa. Ponnistamisessa taas ollut tekemisen meininki , eikä kivulla ollut siinä tilaa.