Kumpi on pahempi avautumisvaihe vai ponnistaminen?

Vargynja

Vargynja

Admin
Staff member
Administrator
Helmikuiset 2021
Kumpi teistä on pahempi: ensimmäinen vai toinen vaihe? Eli avautumisvaihe vai ponnistaminen?

Omasta mielestäni avautumisvaiheen loppu oli pahin. Ponnistaessa jotenkin se että sai ponnistaa auttoi selviämään supistuksista. Se oli jotenkin helpotus.
 
Avautumisvaihe! Ponnistaminen ei ole mitään verrattuna avautumisvaiheen kipuihin. Ponnistaminen on jopa jollakin tapaa helpottavaa ja tyydyttävää, kun tietää että kohta päättyy ähistys ja saa vauvan syliin.
 
Avautumisvaihe oli pahempi. Ponnistamisvaihe kesti vain muutaman minuutin.
 
Ponnistaminen! Vaikka pisin ponnistus kesti vain 12min eikä koskaan ole tarvinnut paria tikkiä enempää. Ehdottomasti synnytyksen pahin vaihe :nailbiting: :confused:
 
Ponnistaminen ehdottomasti pahempi. Kesti melkein puoli tuntia ja tuntu että repeen joka suunnasta päätä myöten. Avautumiskipuihin sentään auttoi monet konstit.
 
Ponnistus ehdottomasti. Eivät vissiin ehtineet laittaa kunnon puudutteita kun aukeni niin hujauksessa. Mutta en tiedä olisko ollut edes olemassa jotain sopivaa puudutetta ponnistukseen? Kätilöt tsemppas ja kannusti niin että tuntu että oli hirveä kiire vaikka tunsin että vauva ei mahdu pihalle. Ja niinhän siinä kävi että repesin tuossa 20minuutin kirityksessä vaikka sitä viimeiseks toivoin. Arpi kiristää vieläkin -yli vuosi synnytyksestä. :(
 
Haukikanto sanoi:
Ponnistus ehdottomasti. Eivät vissiin ehtineet laittaa kunnon puudutteita kun aukeni niin hujauksessa. Mutta en tiedä olisko ollut edes olemassa jotain sopivaa puudutetta ponnistukseen? Kätilöt tsemppas ja kannusti niin että tuntu että oli hirveä kiire vaikka tunsin että vauva ei mahdu pihalle. Ja niinhän siinä kävi että repesin tuossa 20minuutin kirityksessä vaikka sitä viimeiseks toivoin. Arpi kiristää vieläkin -yli vuosi synnytyksestä. :sad001
Click to expand...
mulla kans arvet kiristeli pitkään eikä niiden hoitoon annettu ohjetta, niin varmasti vaikuttaa tähän jälkikäteen syntyneeseen mielikuvaan siitä mikä oli pahinta... mulla kans tuli repeämä (ei tosin iso, mutta pitkään kipeä) ja lisäks eppari leikattiin.
 
Minäkin sanoisin, että avautumisvaihe, mutta pakko silti tunnustaa B-kaksosen ponnistus tunti ensimmäisen synnytyksen jälkeen oli sellaista, mitä en halua kokeilla enää toiste. Ponnistus sinänsä oli helppo ja nopea, mutta tuli siinä kysyttyä kyllä lääkäriltä jokusen kerran, että onko vielä pakko..
 
Avautuminen oksitosiinilla vauhditettuna oli melkoisen tuskallista.
Ja vaikka ponnistus kesti melkein tunnin, ei se sattunut yhtään niin paljon kuin edellä mainittu. Pienen pieni repeämä tuli ja hoitui parilla tikillä. Paranikin todella nopeasti.
 
Avautumisvaihe oli kivuliaampi molemmilla kerroilla. Ekassa oli jäätävät lantiosäryt. Toisessa selkä oli tulessa.

Kummastakin jouduin leikkuriin, ekassa sepsis ja korjailut, toisessa sisäinen verenvuoto ja korjailut. Lääkkeet (morfiini, epiduraali) hyvät. Eppari ja puudutus helpotti ponnistusta. Ekan ponnistusvaihe 45 min. Toisella kertaa n. 6min.

Traumoja ei jäänyt. Vieläkin synnyttäisin alateitse, jos mahd.
 
Ekassa ja tokassa synnytyksessä avautumisvaihe oli pahempi, kun kesti niin pitkään ja kivut oli hirveät.
Kolmannessa synnytyksessä avautumisvaihe oli helpompi, johtui varmaan siitä et sain olla liikkeellä ponnistusvaiheeseen asti. Ponnistusvaihe sit taas oli tosi raskas ja kivulias.
 
Esikoisesta ponnistus vaihe oli kamalinta ikinä. Kesti yli puolituntia, ja olin aivan loppu. Lisäksi kätilön kanssa ei kemiat kohdannut yhtään, ja sen neuvoilla olisin voinut naista vesilintua.

Tästä seuraavasta ponnistusvaihe olikin sitten todella helppo, ja tiesin vaistomaisesti mitä tehdä. Mutta se avautumisvaihe. Jessus. En ole koskaan eläessäni tuntenut sellaista kipua, ja se vaan paheni kokoajan. Aina kun luuli, ettei se voi tästä pahemmaksi enää mennä niin seuraava supistus osoitti ne luulot vääriksi. Ja joo, tässä toisessa synnytyksessä avautumisvaihe eteni älyttömästi nopeammin kuin esikoisesta.
 
Avautumisvaihe oli ajoittain tuskaa, mutta ponnistus oli silti pahempi. Ponnistusvaihe kesti 40 min ja lopussa tuntui, ettei vauva millään tule ulos: vauva tuntui liikkuvan takaisin päin, kun olin saanut ponnistettua. Tuli se sieltä sitten onneksi ulos :grin.
 
Ekassa ja tokassa synnytyksessä ponnistusvaihe oli ehkä pahempi kuin avautumisvaihe (vaikka avautuminenkin on yhtä helvettiä ja kivun määrä sitä luokkaa että toivois kuolevansa). Ekassa ponnistusvaihe 1h 5min ja koko sen ajan järkyttävä kipu, tokassa ponnistusvaihe 32min ja siinäkin tunsin kivun koko ajan. Kun taas kolmannessa synnytyksessä avautumisvaihe oli pahempi, koska kerrankin puudute toimi ja ponnistusvaihe (35min) oli täysin kivuton.
 
Takaisin
Top