Kummivalinnat

  • Ketjun aloittaja Ketjun aloittaja Ocean
  • Aloituspäivämäärä Aloituspäivämäärä
O

Ocean

Jostain jotain jo tietävä
Marraskuunmammat 2014
Ärsyttää ihan pirusti, kun kaverit vaan kyselee, että ketä pääsee kummiksi ja osa on niin mielinkielin ja yrittää olla kovasti kaikessa mukana, että parantaisivat omia mahdollisuuksiaan.
Mun mielestä ei oikein sopivaa tarjota itseään kummiksi. Minulla ja miehellä kuitenkin paljon kavereita ja varmasti moni haluaisi kummiksi, mutta ei me nyt oikein voida kaikkia ottaa eikä varsinkan siinä pelossa, että kuka suuttuu ja vetää hernerokat nenukkiinsa. Kummien kuitenkin pitäis olla sellasia, joista katsoo olevan apua ja tukea kasvatuksessa ja niiden tulisi olla ihmisiä, jotka haluaa pitää aina elämässään. Mulla on paljon ihmisiä, jotka haluan pitää elämässäni mielellään vanhuuteen ja kuolemaan saakka, mutta ei kaikki vaan voi olla kummeja! Ärsyttää että nyt tarttee sitten stressata, kun tiedän jo etukäteen, että yksi kaveri tulee pettymään todella pahasti ja saattaa ruveta hankalaksi. Julkistetaan kummit varmaan kaikille sitten vasta lapsen synnyttyä.

En ole edes ultraan päässyt vielä ja toiset miettii tähän tilanteeseen nähden noin mitättömiä juttuja! Pistää niin vihaksi. :angry4 Tarkotus olis tässä ensin käydä varmistaa, että millanen asukki siellä on ja onko sillä ees kaikki hyvin!!
No, onneksi nää tulevat kummit on sitten oikeesti sellsia järkeviä suhtautujia, jotka vaan keskittyy raskauteen ja kuulumisiin, eikä omaan napaansa. Kaikkia ei oo tosin vielä ees pyydetty, mutta osa on, kun on ollut niin selkeitä valintoja. Mut särkee kyllä päätä, kun tätä ajatteleekin, että toiset yrittää vaan saada itselleen kunniaa kummin pestillä, vaikka se on kaikkea muutakin, ku sitä että huudellaan kaikille, että "minäpäs olen kummi!! lällällällääää" :mad: Kummina olo on hieno asia, mut niilläkin on velvollisuuksia, joita kaikki ei oo valmiita hoitamaan. Yleensä kummit (isovanhempien ohella) on niitä, joille voi lapsen viedä hyvillä ja turvallisin mielin hoitoon jne.

Oonko ainut jonka kaikilla kavereilla ei oo kaikki kamelit ihan messissä aina? :eek:
 
Minuakin hiukan ahdistaa kummien valinta... lähinnä koska mahdollisia ehdokkaita on tosi vähän ja miehen suvussa on ollut "tapana" että vanhempien sisaruksia pyydetään kummeiksi (tai niin siellä tuntuu kaikilla olevan). Minulla ei sisaruksia ole ja miehen kahta siskoa en halua pyytää (veli nyt ehkä just ja just menis). Eli minun lapseni kummiksi ei tule pääsemään vaan koska sattuu oleen sukua, siihen vaaditaan vähä muutakin. Kumpikaan siskoista ei mielestäni ole sellainen joka tehtävään sopisi, enkä edes itse ole kauheasti heidän kanssaan tekemisissä, mutta toinen sisko on kyllä jo kärttänyt että voisko hän olla kummi. Yritän sitten aina vaan jotenkin hienosti sivuuttaa asian "ei me olla viel mietitty kummeja....." :rolleyes:
Todnäk tulen pyytämään omaa vanhaa kaveriani ainakin.... rasittavaa puuhaa kyllä miettiä tätä. Meille tulee nimiäiset eli kummit ei olis ees pakolliset, niin JOS tulen kummit valitsemaan niin kyllä niiden täytyy ihan oikeilla perusteilla olla valittu, eikä vaan "koska on sukua ja pakko ottaa joku".

Eli tosiaan ei vielä olla ees pyydetty ketään, enkä aiokaan pyytää ennenkuin ehkä just ennen vauvan syntymää. Niille vinkujille voi sanoa, että kummit tullaan valitsemaan vasta juuri ennen syntymää (jos niin on), eikä asiaa pohdita ennen sitä kun on tosiaan vähän muutakin mietittävää noin alussa raskautta....
 
mua ahdistaa tää aihe aika monella tasolla...ensinnä,oon varmaan anopin mielestä paska ihminen kun ees kehtaan harkita nimiäisiä ristiäisten sijaan.asiasta on tapeltu jo kaks kertaa... :mad: nyt sitten en tiedä mitä tehdä ton kummiasian suhteen jos pidetään nimiäiset,kun eihän niitä periaattessa pakko oo valita.mutta voishan se olla kiva...?kai?ja sitten just se,että ketä pyytää siihen.mun paras ystävä ja sen mies on jo tarjoutunu,mut niillä on ennestään jo vaikka kuinka monta kummilasta niin äh.miestä taas just pyydettiin veljensä lapsen kummiksi,niin pitääkö sitten sitä pyytää vähän niinkun takas kans?miten tää voi olla näin hankalaa. o_O
 
Itse en kuulu kirkkoon, eikä miehenikään. Miehen perhe tosin kuuluu ja tuli kai tästäkin jonkinlainen pieni shokki, että lastamme ei kasteta, eikä ristiäisiä ole tulossa. Huoh. o_O Varmaan meidän ihan oma asia? Ja sitten tyrkytetään kastemekkoa, jonka symboliikkaa en ymmärrä ja joka ei merkkaa minulle mitään... Enpä aijo poikaa mekkoon pukea, jos kyseessä on tyttö, voin harkita asiaa...

Kummeista tässä kuitenkin oli kyse.. En tiedä, olen miettinyt asiaa.. Kummit on myös uskonnollinen juttu, tietyllä tapaa. Itselläni ei ole ikinä kummeja ollut, enkä tiedä tuleeko lapsellenikaan. Olisi ehkä liian vaikea valinta ja mites sitten kaikki jotka pettyy jne... On niin paljon "keskenkasvuisia" kavereita, jotka haluaisivat viran... Not gonna happen. äh...Nou kummeja...
 
Mun oma kummipoika ei kuulu kirkkoon ja hänelle pidettiin nimiäiset. En kyllä ymmärrä, mikä siinä on, että vanhempien päätöstä ei kunnioiteta? Jos ei lasta halua johonkin uskontoon liittää, niin hittoako sillä on väliä, ei vaikuta sukulaisten elämään o_O
Mies ei kuulu kirkkoon, mutta sanoi että on ok jos lapsi kastetaan. En ole itse todellakaan mikään himouskovainen, mies jopa uskovaisempi (ja verovastaisempi), mutta jotenkin vaan tuntuu tärkeältä kastaa oma lapsi. Voihan se sitten erota, jos ei tahdo kuulua kirkkoon.
Jokaisen omia valintoja ja mun mielestä suvun pitäis kunnioittaa, jos ei lasta kasteta tai jos kastetaan. Ne isovanhemmat vois pitää mielipiteensä ittellään, jokainen toimikoon omien lasten kohdalla niin, ku parhaaks näkee.

heidi, joo mulla sellanen tilanne, että harkitaan mun kummitytön äitiä kummiksi, mutta mietin, että onko se jotenkin outoa ristikkäiskummeilua? :confused:
 
Meille tulee myös nimiäiset, ei kuuluta kirkkoon. En osaa kyllä arvaillakaan, mitä mieltä sukulaiset ovat tästä, ovatkohan ikinä kuulleetkaan nimiäisistä.
Mies pyytäisi vanhaa hyvää ystäväänsä kummiksi. Ite en keksi oikein ketään.

Mun mielestä kukaan ei ole velvollinen mihkään olemaan kummi takaisin tai pyytämään kummiksi toista kun tämä on sua pyytänyt jne jne.. Jokaisen pitäisi tehdä niin kuin sydämestään tahtoo, eikä miellyttää muita.
 
Mun siskon lapset saivat aikoinaan nimeämiset ja nyt kun tytöt haluavat rippileirille heidät kastettiin molemmat ikää 12 ja 14 vuotta. Mutta meillä kastetaan ja kummeiksi tulee molempien siskot ja yhet kaverit.
 
Nimiäiset mekin pidetään,ei kuuluta kirkkoon kumpikaan.Mun isälle tuntuu olevan kauhee asia ettei ristiäisiä tule vaikkei mitenkään uskonnollinen olekaan.Ärsyttää se joojoo,katotaan nyt kun lapsi syntyy hokeminen.Siis miten meidän mielipide muka muuttuis :mad:
Toinen mikä on alkanu ottaan päähän on se että varsinaisia kummejahan ei tule,ollaan aateltu muutamaa haltiakummia.Mutta mutta..Mun paras kaveri on varmistanu kummiutensa jo yli kymmenen vuotta sitten ja aina se on ollu mulle itsestään selvää.Nyt raskauden myötä meidän välit on ruvennu viileneen enkä nyt ihan oo enää varma haluanko hänestä kummia.Sen tiedän että mikäli ei tule valituksi niin taitaa meidän ystävyys olla mennyttä.
Ei oo helppoo ei,ehkä helpoimmalla pääsis jos ei valittis ketään :rolleyes:
 
Meillä mies kuuluu kirkkoon, mutta itse en ole koskaan kuulunut.
En ollut aikaisemmin ajatellut mitään ristiäisiä kunnes mies otti puheeksi esikoista odottaessani.
Tyttö päätettiin sitten kastaa sillä ajatuksella, että voi itse sitten tulevaisuudessa päättää mitä sen asian kanssa tekee.

Tiesin heti kenet otan omalta puoleltani sylikummiksi ja kenet kummiksi. Kaksi läheistä ystävääni, joiden kanssa olemme olleet yhdessä ystäviä lapsesta lähtien ja olleet koulukavereitakin ala- ja yläasteella.
6 vuotta on mennyt esikoisen syntymästä ja läheisiä ollaan edelleen :)
Mies valitsi oman yhden hyvän ystävänsä kummiksi, jonka on tuntenut lapsesta saakka.

Nyt sitten tätä toista odottaessa tiesin melkein saman tien kenet haluan sylikummiksi. Koska ystäväpiirini on tiivis, niin halusin ottaa kolmannen hyvän ystäväni, joka kuuluu samaan porukkaan kuin esikoisen kummit.
Mies on myös valinnut yhden hyvän ystävänsä kummiksi.

Minulle tämä kummiasia ei ole mikään uskonnollinen juttu (en tiedä kuinka monelle se loppujen lopuksi on), mutta pidän sitä hyvin tärkeänä.

Olen sanonut ystävilleni, että jos minulle koskaan tapahtuu mitään niin toivon, että lapseni voivat kääntyä kummiensa puoleen. Miehelle olen myös tästä tietenkin kertonut.

Mun mielestä on ihan hyvä miettiä, että kenet haluaa kummeiksi ja odottaako heiltä mitään.
Vai haluaako vain hankkia kummit, koska on vain tapana.

Siihen minun tiiviiseen ystäväporukkaan kuuluu muutama muukin, mutta kukaan ei ole suoraan ainakaan sanonut loukkaantuneensa, kun ei ole tullut valituksi.
Olen ensimmäinen siitä porukasta, jolla on lapsia :)
 
Mulle kummit merkkaa sitä, että haluan olla aina tekemisissä ja että kummien tulee olla ns. kypsiä tehtäväänsä. Kummien tehtävähän on tukea vanhempia kasvatuksessa ja lapselle tukena elämän hyvissä ja huonoissa hetkissä. En halua mitään sellasia "tuodaan lahja synttäreinä ja jouluna" tyyppisiä ihmisiä siihen tehtävään. Kummilta arvostan sitä, että haluaa antaa aikaansa lapselle ja esim viedä jopa sen koliikkivauvan yökylään, jos on tosipaikka. Kummina olo on kunnia, mutta mun mielestä iso vastuu. Jokaisella oma näkemys :)

Mut joo, välillä kyllä sellanen fiilis, että onko kummit fiksu ratkasu?...


Sent from my iPhone using Vau Foorumi
 
On kans viimeaikoina tullut jo mietittyä ristiäisiä kun ei tuohon laskettuun aikaankaan enää kovin pitkälti ole. Itse en kuulu kirkkoon, mutta olen suostunut kompromissiin että ristiäiset voidaan pitää mutta kotioloissa. Lähinnä oman äitini mielenrauhan vuoksi (onhan tuo kuitenkin mun kastemekkoa säästellyt jo 30 vuotta tilaisuutta varten). Mutta kummivalinta tuottaa vaikeuksia, kun nekin jotka ovat harkinnassa eivät kuulu kirkkoon, enkä ole ottanut edes selvää onko kummin pakollista kuuluakaan? Helpommalla silti pääsisin jos tekisin oman pääni mukaan enkä edes mitään ristiäisiä järjestäisi, toinen kummiehdokkaista loukkaantuu kuitenkin, molemmat kun haluaisivat olla sylikummeja :oops:
 
On pakko olla kaksi kirkkoon kuuluvaa kummia, jos kastetaan kirkkoon ja toisen vanhemmista täytyy kuulua kirkkoon, jotta lapsi voidaan kastaa kirkkoon. Muita kriteereitä ei taida ollakaan.

Tuo kummi juttu voi kyllä olla kinkkinen. Kenenkään ei pitäisi olettaa pääsevänsä kenenkään kumminksi saati loukkaantua, jos ei pääse. Ihmisellä pitää saada olla omat henkilökohtaiset, kyseenalaistamattomat syynsä valita kenet parhaaksi näkee. Itse tein valinnat sukulaisuhteiden perusteella, kun omatkin kummit on minun setiä ja tätejä ja heitä saattuu olemaan niin sopiva määrä, jos muutama lapsi meille tulee.
 
Carleeta, ei ole pakko valita mitään varsinaista sylikummia. Voitte jo etukäteen sopia, että kastetilaisuudessa lapsi vaihtaa syliä välillä, vaikka niin että jokainen kummi saa jonkin aikaa pitää. Näin mun siskoni toiminut kolmen lapsensa ristiäisissä :)
 
Kolmannen kohdalla taitaa tulla ristiäisten sijasta nimiäiset, mua ahdisti jo aikaisempien kohdalla kummisotkut.. Varsinkin alkaneet ja päättyneet parisuhteet kummien välillä - suuttumista siitä, jos vain toinen on pyydetty kummiksi jne. Lapsella riittää varmasti läheisiä ihmisiä myös ilman paperilappuja. Puuh..
 
Esikoisen kohalla oli suht helppo valita kummit. Miehen sisko ja mun hyvä ystävä. Ilmotin sitte ku rupesin toista odottaa et miehen siskoo on turha edes ajatella kummiks kerta on jo. Mun yks kaveri ilmotti ennen ku olin ees raskaana, että haluaa sitten seuraavan lapsen kummiks. Hän on ihan raskastunu mun esikoiseen nii laitoin hälle sit viestii ku olin plussannu että "sulla on noin 9kk aikaa valmistautuu tähän kummin tehtävään" Oli ihan onnesta soikeena :) Mies pyysi lapsuudenkaveriaan kummiks. Kaks on ihan hyvä määrä :)
 
Me löydettiin esikoiselle helposti kummit mutta nyt toisen kanssa ei olekaan enää niin helppo juttu. Lähipiirissä on paljon ihmisiä jotka ei kuulu kirkkoon ja täällä on pakko olla kaksi kirkkoon kuuluvaa kummia. Muutamia vaihtoehtoja on mutta kukaan niistä ei olisi sellainen ykkösvaihtoehto.
 
Mulle on ollu alusta asti aivan selvää, että mun lapsuudenystävä tulee olemaan kummi.

MUTTA, niitä pitää ilmeisesti olla kaksi?! Ei ole ketään toista jonka haluaisin, eikä miehen puolelta ole ketään kenet mies välttämättä haluaisi, eikä ketään kenet mä haluaisin.

Tultiin siis siihen kompromissiin, että tulee vain yksi kummi. Seurakunnan sivuilla sanotaan että kummeja täytyy olla kaksi. En ymmärrä. Pitääkö nyt sitten väkisin keksiä joku toinenkin kummi.......... :eek:
 
Meillä ei ollu kyllä puhettakaan ettei esikoista kastettais kirkkoon, mutta jos mies olis ottanu asian puheeks niin en mä olis siigä kauhistunutkaan. Kummiksi halusin ehdottomasti oman serkkuni. Meillä on näiden äidin puolen serkusten kanssa ollu aina sellaset välit et vois vähän niinku sanoo et ne on perhettä ja isän puolen serkut on sukua. Molemmissa (äidin ja sen siskon) perheissä on kaks poikaa ja yks tyttö, ja me "tytöt" ollaan sit kutsuttu toisiamme 'sister i never had'-tittelillä. ♥ Fiilistä vahvisti vielä se, että tän "siskon" isä on iranilainen (ja äiti siis suomalainen, ja ne asuu Ruotsissa:D) ja nää muksut on ite saanu päättää uskontonsa, ja tää sisko valitsi kristinuskon, hänet kastettiin ennen rippikoulua.

Toinen kummi on miehen paras ystävä ja helppo valinta siis sekin. Ongelmaksi vaan koitui se, että tää kummi oli silloin tuolla valtion hoivissa, ja pappi sanoi et kyllä kaks kummia on oltava paikalla, niin sit oli vähän niinkun "pakko" pyytää vielä toinen kummisetä. Vaikka ihana kummi tämä(kin) on ollut, ei siinä mitään mutta vähän oli erikoinen tilanne...

Nyt tän kakkosen kohdalla on melko varmaa että pyydetään yhtä kaveripariskuntaa kummeiksi. Tää on sellanen pari, joista molemmat on meidän ystäviä, ja tiedetään että vaikka niille gjlis ero niin molemmat pitäis kummilapseensa yhteyttä ihan niinku ennenki.

Alunperinhän kummit oli nimenomaan pariskuntia, ja ne oli niitä joiden tehtävä oli huolehtia lapsesta jos vanhemmille tapahtuk jotain. Aikojen saatossa tällanen merkitys on hävinny (thank god) ja nykyään seurakunta "markkinoi" kummia lapsen uskoonkasvattajana ja ystävänä. Ite toivon että mun lasten kummit olis sille lapselle turvallinen aikuinen (meidän vanhemien, isovanhempien, enojen ja setien lisäks) joka olis kuitenkin jotenkin spesiaali muihin läheisiin verrattaessa - vaikka vain niin että sitä kutsutaan kummiks. Tiedän että nää kummit on myös sellasia jotka ostelee sitä sun tätä mutta se ei tosiaan vaikuttanu päätökseen pyytää kummiks, joillainhan merkkaa vain se.

Ps. Mä en vieläkään oo oppinu sanoon asioita lyhyesti...:laughing3.
 
Takaisin
Top