Kummius

[NeliApila-11]

Pakko aloittaa keskustelu tai ainakin purkaa sydäntä.

Lupauduin mieheni kanssa kaverini lapsen kummiksi, joka syntyi muutama viikko ennen meidän omaa esikoistamme. Juttu on kuitenkin niin, että suostuin vain, koska mielestäni kieltäytyminen on todella epäkohteliasta. No nyt kaduttaa ankarasti, että lupauduttiin.

Syitä on paljon. Ensinnäkin se, että tuntuu kuin kaverini olisi tehnyt lapsen hetken mielijohteesta. Miestä ei siis kuvioissa ole, joten lapsi on isätön. Mielijohdetta epäilen siksi, koska kyseinen tyyppi ostaa eläimiä, vaihtaa autoa, remppaa asuntoa jne jatkuvaan. Lapsen ollessa melkein kuukauden ikäinen kaveri lähti baariin ja lapsi laitettiin mammalleen yökylään. Tämä toistunut jo monta kertaa ja olemme alkaneet kutsua häntä jo silloin-tällöin-äidiksi. Kaveri muutenkin hengailee päivät äitinsä luona, missä hänen ei itse tarvitse lasta hoitaa.

Kaveri poltti koko raskausajan ja joi muutaman kaljan silloin tällöin. En voi ymmärtää, koska jos oikeasti on valmis saamaan lapsen, on myös valmis uhrautumaan ja lopettamaan tupakoinnin. En voi sanoa, että se itsellekään helppoa oli lopettaa, mutta olin siihen varautunut, koska polttaminen raskausaikana ei kerta kaikkiaan tulluit mieleenikään.

Koko raskausajan mua syyllistettiin liiasta painonnoususta, turhasta ruuan kyttäämisestä, mikä tarkoitti sitä, että jätin maksan ja homejuustot pois. En myöskään maalannut, koska mielestäni sen käry olisi voinut olla haitaksi vauvalle, taas mulle naurettiin, että suotta jeesustelen.

Nyt kun vauvat ovat syntyneet, kaverini on kokoajan vertailemassa kasvua ja kehitystä. Ja välillä tuntuu, että hän oikein odottaa, että meillä olisi asiat huonosti.

Huoh, syitä on niin paljon, etten jaksa edes kertoa puoliakaan. Tilanne on se, etten jaksa kaveriani ja hänen äitiään. En edes ymmärrä miksi pyysi kummiksi, kun ei olla koskaan edes oltu läheisiä kavereita. Toisekseen oman esikoisemme kehitys vie kaiken huomioni, seurailen häntä ja vietän aikaa niiden kavereiden kanssa, joiden kanssa viihdyn ja voin puhua kaikesta. Lisäksi he ovat samaa mieltä kaveristani ja ovat onnellisia, kun eivät ole muuta, kuin moikkaustuttuja hänen kanssaan. Ja he ovat muutenkin samanhenkisiä, mikä tekee yhdessäolosta helppoa ja mukavaa toisin, kuin kummilapsemme äidin kanssa oleminen.

Harmittaa tämä soppa, koska kunnioitan kummiutta ja valitsimme omalle lapsellemme kummit, joiden kanssa ollaan läheisiä ja samalla aaltopituudella, joka on hirveän tärkeää. Kummilastani käy sääliksi, koska pelkään hänen joutuvan oikeasti kärsimään äitinsä takia. :(

 

[hiiri82]

Kyllä kummiksi lupautumisen voi peruuttaa. Ainakin jos ei ristiäisiä ole vielä ollut ja homma ei ole vielä "virallista". Kyllä tuolla kaverillasi luulisi olevan joku muukin, jota pyytää kummiksi. On totta, että oma lapsi vie kaiken huomiosi ja voit hyvin selittää sillä kieltäytymistäsi. Itse en ehtinyt yhtään harkitsemaan kummipoikani joululahjaa kun on tuore nyytti itsellä tässä sylkyssä. Niinpä ostin mitä sattui osumaan ja saas nähdä tuleeko kommenttia. Jos välinne tulehtuvat perumisesta niin luulenpa ettet menetä kovin paljon. On sinulla vielä muita kavereita.

 

[Evans]

Oon samaa mieltä ku hiiri82. Kyllä sulla on oikeus perua, jos kummiutta ei oo virallistettu. Ihan varmaan tällä sun kaverilla on muitakin kavereita, tai vaikka sukulaisia joita pyytää kummiksi. Keskityt nyt vaan omaan nyyttiis, hän on kaikkein tärkein :)

 

[Neljän äiti]

Hei!
Luulen, että kummilapsesi kastejuhla on jo vietetty. Ehkä sillä on todella tarkoitus, että päädyitte kummilapsenne kummiksi. Ajattelen, että voisit olla lapsen elämässä taustalla oleva apuri kuin "suojelusenkeli". Ei sinun tarvitse olla jatkuvasti yhteydessä, mutta jos silloin tällöin jaksat olla mukana kummilapsen elämässä "normaalina" ihmisenä, kummina, joka katsoo, että kummilapsella on kaikki hyvin. Lapsen syy ei ole se, että äidillä ei ole kaikki kunnossa. Jos tilanne menee kovin pahaksi, niin ota yhteyttä sos.viranomaisiin... Mutta sinulla on kummina mahdollisuus auttaa lasta monella pienellä tavalla. Tutustu häneen. Ota hänet isompana kylään teille, se tekee hänelle varmasti hyvää. Pidä lapseen yhteyttä.

Olen nähnyt omien lasten kanssa, miten kivat välit heillä on johonkin omaan kummiinsa. Itsekin olen kolmen lapsen kummi. Tiedän miltä sinusta tuntuu, kun sanot, että aika ei oikein riitä. Minullakin on joskus huono omatunto, kun en ehdi hoitaa kummiutta tarpeeksi hyvin. Keskity nyt ihan rauhassa oman lapsesi kasvun ja kehityksen seuraamiseen. Pidä kummilapsen äitiin yhteyttä, mutta joka tapaamiseen sinun ei tarvitse suostua, varsinkin jos et pidä kummilapsen äidin tavasta vertailla kaikkea.. Kukapa sellaisesta pitäisi. Voit keksiä vaikka tekosyitä, miksi ei aina onnistu. Tulee tunne, että hän taitaa vaan olla kateellinen sinulle jostakin..?

Toivon, että ajan myötä kummilapsenne äiti viisastuu vanhetessaan. Toivon, että jaksat silloin tällöin pitää yhteyttä kummilapseen. Voimia!