Kummiudesta paha mieli

  • Ketjun aloittaja Ketjun aloittaja Nyt vieraana
  • Aloituspäivämäärä Aloituspäivämäärä
Mä olen yhden lapsen kummi, nuoruudenystäväni sai lapsen nuorena, ja olen kummi. Asumme kaukana, näemme harvoin, enkä koe olevani hyvä kummi. Vaikka haluaisin olla.
Oman vanhemman lapseni yksi kummeista harmittaa. Harmitti heti pyynnön jälkeen, kun suhtautuminen oli niin nihkeää. Olisi ollut parempi, että hän olisi kieltäytynyt, koska hän ei ole koskaan ollut kiinnostunut lapsesta, on tavannut ehkä kahdesti reilun 10v aikana.
Nyt tulevan vauvan kummeja olen jo murehtinut. Minulla ei ole ketä pyytää.
Kukaan kavereistani ei ole pyytänyt minua lastensa kummeiksi... jotenkin tuntuu, että kun kukaan ei koe minua tarpeeksi läheiseksi/hyväksi, niin kuinka sellaisia voisi pyytää omankaan lapsen kummeiksi. (tässä iässä kavereilla on jo useampia lapsia).
Olisin ikionnellinen, jos joku joskus pyytäisi kummiksi.
 
Mä olen kummi isoveljeni ensimmäiselle pojalle, mutta välimatkan vuoksi näen poikaa vain muutaman kerran vuodessa. Kundi on jo sen verran vanha, että facebookin ja what's appin välityksellä tulee satunnaisesti vaihdettua kuulumisia. Kummityttö asuu naaåurikaupungissa ja kesällä hän viettää meillä jonkun verran aikaa. Sitten olen parhaan ystäväni pojalle kummi, jota näen vähintään kerran kuukaudessa ja sitten olen vielä kummi siskon esikoispojalle, jota tapaan keskimäärin kerran viikossa. Olen siis kummi neljälle. Siskon pojan ristiäisten jälkeen erosin kirkosta.

Kummius on mulle symbolinen asia, sillä olen sisarusteni lapsille kaikille kuitenkin vähän kummi, vaikken paperilla sitä olekaan, samoin kun parhaan ystävän toiselle lapselle myös.

Kaveripiirissä on paljon ihmisiä, jotka on valittu kavereiden muksujen kummeiksi, mutta sitten eivät kuitenkaan ole olleet kummeina läsnä, kun juuri ristiäisissä... :cwm

Mä ja mies ei kumpikaan kuuluta kirkkoon, joten kummeille ei sinänsä ole kysyntää. Mutta nimiäisissä kuitenkin julistetaan kummit: - siskoni ja hänen miehensä, pikkuveljeni ja hänen avovaimonsa, sekä paras ystäväni ja tämän mies.

Miehellä on usko kummeihin mennyt, kun hän oli pyytänyt tyttönsä kummiksi kaveriaan, mutta tästä kummista ei ole kuulunut vuosiin enää mitään. :sad010
 
Hormiga, mulla oli kuopuksen kohdalla vähän sama juttu: ei ollut enää oikein ketään ketä pyytää kummiksi. Siksi hänellä onkin vain yksi kummi, miehen veljen vaimo. Nyt jos tulisi vielä se yksi, ei olisi ketään, kenet haluaisin hänelle kummiksi. Esikoiselle pyysin aikoinaan siskoni ja miehensä sekä parhaan ystäväni, ja siinä menivätkin sitten ne, ketkä kuuluvat lähipiiriini. On minulla kavereita, mutta he taas ovat sellaisia, keitä en ole ajatellut pyytää enkä kyllä ole itsekään kelvannut heidän lapsilleen kummiksi.
 
Itsellä kävi niin että olimme sopineet ystäväni kanssa että pyydämme toisiamme lastemme kummiksi kun lapsia tulee. Sitten olemmekin samaan aikaan raskaana ja toistemme tuki raskausaikana. Mieheni kanssa sitten keskustelimme kummeista ja hän halusi kummankin puolelta lapsillemme vain yhdet kummit. Silloin minun oli tietenkin pakko ottaa siskoni joka menee automaattisesti ystäväni ohi. Ystäväni ei pahoittanu mieltään ja sanoi että ymmärtää tilanteen. Lapset syntyi ja keskustelin mieheni kanssa uudestaan ja sain tahtoni läpi ja pyysin myös ystävääni kummiksi ja hän suostui. Minua hän ei loppujen lopuksi pyytänyt kummiksi koska ei kuulemma halunnut pahoittaa mieltäni kun en aiemmin voinutkaan pyytää kummiksi. Hän pyysi jotain uutta ystäväänsä lapsensa kummiksi. Sanoi kuitenkin että olisi halunnut minut lapsensa kummiksi. Pointtina siis se että itse olen odottanut kummipyyntöä myös konfirmaatiosta asti ja enpä ole vieläkään kenenkään kummi. Itse arvostan kummiutta paljon ja mielestäni siihen tehtävään valitaan sisaruksia tai muita sukulaisia tai hyviä lapsuuden ystäviä. Ihmettelen edelleen mikä ystäväni oikea syy oli siihen ettei pyytänytkään minua vaan uutta ystäväänsä. Jos jonkun oikeasti haluaa lapsensa kummiksi niin silloin sitä pyytää kummiksi. Luulen että hänelle kummi-juttu oli vähän sellainen "jos sä pyydät mua niin mä pyydän sua"-juttu...välit meni vuodeksi mutta minua asia vielä jäytää mieltä. Hän myös perui kummipyyntöni vaikka ensin suostui... Kannattaa siis valita kummit tarkkaan.
 
Muokattu viimeksi:
Mulla on kummiudesta paha mieli koska ensinnäkin liian moni omien lasten kummi on jättänyt yhteydenpidon ihan tuosta vaan.Yksi kummi kävi ristiäiset sen jälkeen ei koskaa ehtiny käyä kysy tilinumero johon voi muistaa lasta,tuumin että ei tarvi,emme oo sellasen kummin tarpees.

Itse oon huono kummi. Mun tärkee ystävä asuu kaukana ja oon hänen lapsen kummi.me ollaan nähty vaan noin 1-2 krt vuodessa ja tää mun kummilapsi ain arastellen mua joten en päässy luomaan sellasta suhdetta kuin halusin. Nuorin kummilapsi asuu onneksi sen verran lähellä että nähdään ees muutaman kerran vuoteen ja hän tunnistaa eikä ujoile. Mut mä en oo hyvä muiden lasten kanssa vaikka omia 8 ja ammatiltani lastenhoitaja
Mut alkuperäiseen kommentti,vaikka teillä se nyt ratkesi sulle toivotulla tavalla,niin minusta ois parempi kieltäytyy kummiudesta kuin alkaa kummiksi joka ei "sitoudu". Kun itsellä huono fiilis just omasta osuudesta niin siksi tämä ajatus.
 
Meillä ainakin kummivalinta meni niin pieleen. Valitsimme pariskunnan joilla ei vielä ole omia lapsia. He tulevat vaivoiksi asti meille istumaan. 5 tuntia kerrallaan, sitten pitää päästä mäkkäriin kun on niin nälkä mutta eivät tajua siinä vaiheessa lähteä kotiin tekemään ruokaa. Neidin uniaika tulee aina vastaan kun he vaan istuvat ja istuvat. Aina olen sanonut että klo 19 alkaa rauhoittaa meidän iltaa jotta saadaan neiti ajoissa nukkumaan mutta ei. Kummilastaan kumpikaan ei syliin ota. Viimeksi ei edes päälle katsottu paitsi jos neiti itki, alkoi kummitäti inistä samaan lajiin ("ää ää pää ää" "Mitä se nyt itkee" jne.) ja neiti on aivan hermostunut joka kerta ku he tulee. Joka kerta arvostellaan meidän elämästä jotain osaa. Kuinka meidän koti on välttävä (muutettu uuteen kuukausi sitten). Ostakaa omakotitalo,raha kasvaa puussa. Me koulutetaan teidän koira (pentu ja innokas puremaan, palkitsevat silityksellä ja sylillä sen jälkeen ku meidän koira puri). Näytettiin neitiä ja koiraa toisilleen, kummitäti huusi sohvalta koiralle, tuu tänne turvaan jne. Kuitenkin koiran pakko tottua siihen että täällä on se kolmaskin omistaja hänellä joka määrää.
Plus kaikki muu mitä ovat tehneet ja sanoneet. Ettei ainakaan hyvä valinta nyt tuntunut olevan.
 
Takaisin
Top