Myönnän, olen huono kummi kaikille neljälle kummilapselleni.
Ensimmäinen on serkkuni, joka asuu aika kaukana ja valitettavasti en ole koskaan oppinut tuntemaan häntä kunnolla. Näen häntä jokusen kerran vuodessa. Toinen on ystäväni lapsi, mutta välit ystäväni kanssa menivät aikaa sitten. Tätä lasta näen kerran vuodessa, kun vien synttäri ja joululahjan. En tunne tätäkään lasta enää kunnolla, kun välit oli vielä kunnossa, vietin tämän lapsen kanssa hyvnkin paljon aikaa. Kolmas on on myös ystäväni lapsi, jonka kanssa vietin myös paljon aikaa hänen ollessaan pieni, nykyään huomattavasti vähemmän, ehkä joka toinen kuukausi. Neljäs on myös ystäväni lapsi, jonka kummiudesta yritin kauniisti kieltäytyä, mutta äiti ei antanut periksi. Tätä lasta näen noin neljä kertaa vuodessa.
Minua on alkanut ärsyttää koko kummiasia tässä vuosien varrella. Tänäpäivänä kummeja pidetään jonain ihme raha/lahjasampoina. Ja vielä sitten jos erehdyt kysymään, mitä lapselle ostaisi esim. synttärilahjaksi, niin pyydetään jotain lähes 100€:n arvoisia lahjoja. En ole suostunut tuollaisia ostamaan, koska haluan olla tasapuolinen kaikkia kummilapsiani kohtaan, eikä mun varat riitä tuon arvoisia ostelemaan kaikille.
No jos haluaisin ottaa toiseksi nuorinta kummilastani yökylään tai tehdä hänen kanssaan jotain, niin sieltä työnnetään kaksi vuotta vanhempi isosisko mukaan. Jos yrittää sanoa, etten ota, kun haluan viettää aikaa kummilapseni kanssa, niin sieltä vastataan, että toiselle tulee sitten paha mieli.
Ja nyt sitten olen itse tilanteessa, että esikoinen syntyy jouluna ja pitäisi kummeja pohtia...ei ole helppoa...
En halua raha/lahjasampoa, ja eiköhän ne kristilliset kysymyksetkin pulpahda esiin sattumanvaraisesti, eikä siinä usein kummia ole vastaamassa. Eiköhän kristillinen kasvatustakin tule muun kasvatuksen ohella vanhemmilta.
Itse olen ajatellut, että haluaisin lapselleni nuoren/nuoret kummit, joista ehkä tulisi lapselle sellainen aikuinen kaveri kun hän kasvaa. Lapselle tulee ihan varmasti asioita, joista hän ei kehtaa omille vanhemmilleen kertoa/kysyä, niin hänellä olisi sellainen aikuinen, johon voi luottaa ja jolta kysyä. Eli kummin pitäisi olla halukas tutustumaan lapseen ja joskus viettämään aikaa hänen kanssaan, enkä tarkoita tällä lapsenvahtina olemista.
Minusta on aikanaan tullut ihan vahingossa tällainen aikuinen kaveri ystäväni kaksosille, jotka juuri täyttivät 18v eivätkä ole kummilapsiani. He ovat murkkuiästä asti soittaneet tms. jos on ollut jotain pulmia.
Mielipidekysymys:
Mitä mieltä olette, voiko kysyä vain toista puoliskoa pariskunnasta kummiksi vaikka he ovat avoliitossa ja heillä on yhteinen lapsikin? Jos olisikin kyseessä tuore pariskunta, niin en kokisi tätä ongelmaksi.
Mieheni haluaisi lapsemme kummiksi siskonsa miehen, joka sopisi minullekin oikein hyvin, mutta emme kumpikaan halua tätä siskoa kummiksi. Hän on inhottava ihminen, mm. aina puhumassa pahaa toisista ja levittelee jos minkälaisia perättömiä juoruja ja on kateellinen kaikille kaikesta. Tämän kummin kohdalla ei tuo kaveriasia varmaankaan tule toteutumaan, mutta tämä henkilö olisi miehelleni lähenen ihminen.
Amanta
Ensimmäinen on serkkuni, joka asuu aika kaukana ja valitettavasti en ole koskaan oppinut tuntemaan häntä kunnolla. Näen häntä jokusen kerran vuodessa. Toinen on ystäväni lapsi, mutta välit ystäväni kanssa menivät aikaa sitten. Tätä lasta näen kerran vuodessa, kun vien synttäri ja joululahjan. En tunne tätäkään lasta enää kunnolla, kun välit oli vielä kunnossa, vietin tämän lapsen kanssa hyvnkin paljon aikaa. Kolmas on on myös ystäväni lapsi, jonka kanssa vietin myös paljon aikaa hänen ollessaan pieni, nykyään huomattavasti vähemmän, ehkä joka toinen kuukausi. Neljäs on myös ystäväni lapsi, jonka kummiudesta yritin kauniisti kieltäytyä, mutta äiti ei antanut periksi. Tätä lasta näen noin neljä kertaa vuodessa.
Minua on alkanut ärsyttää koko kummiasia tässä vuosien varrella. Tänäpäivänä kummeja pidetään jonain ihme raha/lahjasampoina. Ja vielä sitten jos erehdyt kysymään, mitä lapselle ostaisi esim. synttärilahjaksi, niin pyydetään jotain lähes 100€:n arvoisia lahjoja. En ole suostunut tuollaisia ostamaan, koska haluan olla tasapuolinen kaikkia kummilapsiani kohtaan, eikä mun varat riitä tuon arvoisia ostelemaan kaikille.
No jos haluaisin ottaa toiseksi nuorinta kummilastani yökylään tai tehdä hänen kanssaan jotain, niin sieltä työnnetään kaksi vuotta vanhempi isosisko mukaan. Jos yrittää sanoa, etten ota, kun haluan viettää aikaa kummilapseni kanssa, niin sieltä vastataan, että toiselle tulee sitten paha mieli.
Ja nyt sitten olen itse tilanteessa, että esikoinen syntyy jouluna ja pitäisi kummeja pohtia...ei ole helppoa...
En halua raha/lahjasampoa, ja eiköhän ne kristilliset kysymyksetkin pulpahda esiin sattumanvaraisesti, eikä siinä usein kummia ole vastaamassa. Eiköhän kristillinen kasvatustakin tule muun kasvatuksen ohella vanhemmilta.
Itse olen ajatellut, että haluaisin lapselleni nuoren/nuoret kummit, joista ehkä tulisi lapselle sellainen aikuinen kaveri kun hän kasvaa. Lapselle tulee ihan varmasti asioita, joista hän ei kehtaa omille vanhemmilleen kertoa/kysyä, niin hänellä olisi sellainen aikuinen, johon voi luottaa ja jolta kysyä. Eli kummin pitäisi olla halukas tutustumaan lapseen ja joskus viettämään aikaa hänen kanssaan, enkä tarkoita tällä lapsenvahtina olemista.
Minusta on aikanaan tullut ihan vahingossa tällainen aikuinen kaveri ystäväni kaksosille, jotka juuri täyttivät 18v eivätkä ole kummilapsiani. He ovat murkkuiästä asti soittaneet tms. jos on ollut jotain pulmia.
Mielipidekysymys:
Mitä mieltä olette, voiko kysyä vain toista puoliskoa pariskunnasta kummiksi vaikka he ovat avoliitossa ja heillä on yhteinen lapsikin? Jos olisikin kyseessä tuore pariskunta, niin en kokisi tätä ongelmaksi.
Mieheni haluaisi lapsemme kummiksi siskonsa miehen, joka sopisi minullekin oikein hyvin, mutta emme kumpikaan halua tätä siskoa kummiksi. Hän on inhottava ihminen, mm. aina puhumassa pahaa toisista ja levittelee jos minkälaisia perättömiä juoruja ja on kateellinen kaikille kaikesta. Tämän kummin kohdalla ei tuo kaveriasia varmaankaan tule toteutumaan, mutta tämä henkilö olisi miehelleni lähenen ihminen.
Amanta
. Esikoiselle tuli jo pyydetty ne ainoat mahdolliset ehdokkaat... Onko kenelläkään muulla vastaavaa tilannetta? Haluaisin, että kuopus kuitenkin kastettaisiin. Minulle riittäisi ihan nimellisetkin kummit, jos ne vain jostakin löytyisivät. (Taustaa: meillä on vain niukasti läheisiä sukulaisia ja ystäviä, ja hekään eivät kuulu kirkkoon.)