Entäs joku muu serkku tai joku esikoisen kummi?
Avserd: Mäkin oon miettiny et kun noi miespuoleiset kummisetäehdokkaat ei kuulu kirkkoon et oisko pojalle kiva joku kummisetä mut ei väkisin voi niitä keksiä. Sit on vaa kummitätejä.
Musicro: ompas tyhmää oisko se aika aikusen ihmisen kuitenkin opetella ottaan vastaan pettymyksiä kun eikö niitä jokaisen elämään tule. Eikö tuommosista vähän pienemmistä kriiseistä ois hyvä alottaa. Jos reagointi on itkupotkuraivari niin miten sit isoihin elmämän kriiseihin ja pertymyksiin suhtautuu?
Emmä haluu samoja kummeja eikä mulla ainakaan oo sellasia serkkuja ketkä olis ees vaihtoehtona eikä kyl miehelkää.. noi serkut on sisaruksia keskenään ni siks niitten molempien kans ollaan sillee tekemisis. Ehkä sit toisel tulee vaa kolme tai sit ehotan viä jtn kaverii :) eihän se määrä mitään meinaa :)
Sisaruksia ja ystäviä sekä "haltijakummeja" (kirkkoon kuulumattomia) on kaikilla. Koittanu myös linjata, että olis sekä kummisetä, että -täti. Nyt on lisäkriteerinä, ettei kummi olisi kovin vanha. Olisi ihania ystäviä jotka on minua +10v. vanhempia. Haluaisin kumminkin, että kummi kulkisi lapsen rinnalla mahdollisesti pidempään kuin me vanhemmat itse ja ainakin lähempänä samalla aaltopituudella 
oo!
Eikä meitäkään huvittaisi uudelle kierrokselle lähteä, kun meillä kummit on olleet sellaisia omia aikuisia. Olis mulla kyllä yksi serkku (oman kummipoikani isosisko) jota voisi ehkä pyytää, mutta hän on vielä todella nuori (alle 18) eikä tietenkään ole omia lapsia, ja meillä on hieman huonoja kokemuksia nuorista, lapsettomista kummeista. Tai siis kun heitä ei oikeen kiinnosta. Vaikka tämä serkku on ihan huippu lasten kanssa, ja kun käydään heillä, niin aina touhuaa meidän lasten kanssa. Epäilyttää silti. Mäkin siis haluisin suht saman elämäntilanteen kummeille, vaikka toisaalta joku joka ei elä ruuhkavuosia voisi olla parempi....