Kummit

Meille tuli 4 pariskuntaa kummeiks ja 2 niistä ei oo naimisissa ja toiset ei ees kihloissa. Itse oo siskoni lapsen kummi, mutta mieheni ei, eikä se ole missään vaiheessa ketään häirinnyt.
Sisko kysyi sillon ku kysy kummiksi et haittaako jos ei miehestä tuu kummia, syynä oli just tuo et oltiin oltu reilu 2 vuotta yhdessä eikä mikään ollu vielä varmaa.
Ymmärsin täysin eikä se ole haitannut, yhtä rakas kummilapsityö mulle ku miehellenikin :Heartpink
 
Tuosta pariasiasta muutama tapaus meiltä. Mieheni on yhden tytön kummi, minua ei pyydetty kun oltiin oltu yhdessä 3v, kihloissa ja meillä oli jo esikoinenkin syntynyt mutta kokivat minut vielä vieraaksi.
Esikoisella oli yksi naimisissa oleva pariskunta kummeina mutta keväällä tulee 3vuotta kun pariskunnan mies kuoli. Mutta kohta vuosi sitten neiti sai uuden kummin kun yksi kummi meni naimisiin. ( ollaan päätetty et jos "sinkkukummi" menee naimisiin niin tullaan tarjoomaan kummin pestiä
Uudelle puolisolle.) toisella muksulla ijät ajat yhessä ollut pariskunta kummeina, erosvat vuos sitte.. Kolmannella aviopari kummeina. Tälle tulis vaan aviopareja. Me haluttiin aikanaan että on yks pariskunta ainakin ikäänkuin näyttämässä pitkää parisuhdetta.. Vaan elämä on näyttänyt että ei se aina mee niin..
 
Meillä veljeni vaimoineen pariskuntana mutta ystävistäni pyydän vain heitä, en miehiä vaikka ovat naimisissa ja tunnen molempien miehetkin oikein hyvin. Mun mielestä se on meidän vanhempien oma asia kenet pyydetään enkä jaksa uskoa että nuo miehet asiaa edes niin monimutkaisesti ajattelevat :wink
 
Mä olen yhden exäni kanssa siskontytön kummi ja ex ei ole pitänyt yhtään mitään yhteyttä tyttöön meidän eron jälkeen. Siskon kanssa mietittiin tota sillon aikanaan, mutta koska ex oli sen tyyppinen ihminen kuin oli, päättivät kohteliaisuudesta pyytää sitä silläkin riskillä, että näin käy. Mutta onneksi oli useampi kummi ja toisaalta mulla ja siskollakin on yhdet haamukummit niin tulipahan ees sukuun tyttö sitten kummiasioissa :wink
 
Me saatiin tänään miehen kanssa kummit päätettyä. Kolme kummia ois tulossa. Naurettiin, että Turbo saa kielikylpykummit, kun valittiin yksi suomalais-brittiläinen pariskunta ja yksi irlantilainen mies. Tämä irkku on yksi miehen parhaista ystävistä. Hänkin on kyllä naimisissa, mutta hänen vaimoaan emme tunne niin hyvin, että haluaisimme hänetkin kummiksi. Nämä kolme ovat jokatapauksessa sellaisia ihmisiä, että tiedämme heidän pysyvän meidän ja lapsen elämässä.

Samalla aloin pohtia esikoisen kummiasiaa. Hänelläkin on kolme kummia. "Alkuperäisiä" ovat kaksi parasta lapsuuden ystävääni ja kolmas on toisen ystäväni aviomies, jonka pyysimme kummiksi jälkikäteen, kun hän avioitui ystäväni kanssa. (Ns. Alkuperäiseen kummikastiin piti kuulua myös miehen paras lapsuuden ystävä, mutta hän etääntyi meistä täysin lapsen synnyttyä; ei ole edes koskaan nähnyt tyttöä.) Valitettavasti kummit eivät nykyään ole osana esikoisen elämää oikeastaan mitenkään.

Elämämme ovat kulkeneet vähän eri rytmissä. Silloin kun tyttö oli pieni, ystäväni elivät vielä baarijuoksuaikojaan. Nykyään molemmat ovat ihan pienten lasten vanhempia eivätkä tuollaisen kohta 10-vuotiaan jutut taida oikein tuntua ajankohtaisilta.

Mietinkin tässä, että pitäisikö meidän pyytää myös esikoiselle pari kummia lisää. Eräs ystäväpariskuntamme tykkää tytöstämme kovasti ja viettää mielellään aikaa hänen kanssaan; vievät vaikkapa jäätelölle, lähettävät postikortin ulkomailla käydessään, tulevat synttäreille, kyselevät kuulumisia ja ovat aidosti kiinnostuneita tytöstä ja hänelle tärkeistä jutuista. Heidän nimittämistään kummeiksi tässä mietin... Olen itsekin saanut tällaisen jälkinimityksen yhden pienen (no, 10-vuotiaan) pojan kummiksi, kun alkuperäisiä homma ei oikein kiinnostanut (ilmeisesti samoista syistä kuin meidän esikon kummien kohdalla). Olen kummiudesta otettu ja uskon, että kummipojallenikin olen tärkeä turvallinen aikuinen. :)
 
Toi on just se syy miks meidän pojalle ei tule kummeja... Ihmiset tuntuu vieraantuvan ja se kummius on vaan sana. Tiedän tapauksia että kummi onkin sitten vaihdettu vain muutama kuukausi kastejuhlien yms jälkeen kun on huomattu alkuperäisen kanssa että ei kiinnostusta olekaan. Mulla ei ole itelläni koskaan ollut mitään kummeja enkä koe jääneeni mistään paitsi. Mies kyllä puheli siihen malliin että olisi kiva nimetä joku pojan kummiksi, mutta eipä hänkään sitten keksinyt lähipiiristään sellaista ihmistä joka siihen hommaan sopisi enkä mä näe järkeä pyytää kummeiksi ihmisiä jotka jo muutenkin ovat sukulaisuuden kautta osana lapsen elämää esim tädit ja sedät.
 
Mäkään en haluais sukulaisuuskummeja, tai ainakaan omia sisaruksia. Yhtä läheisintä ystävää oon jo pyytänyt kummiks, muut on vielä auki. :)
 
Takaisin
Top