Kummit

  • Ketjun aloittaja Ketjun aloittaja -Apila-
  • Aloituspäivämäärä Aloituspäivämäärä
A

-Apila-

Oman äänensä löytänyt
Tämä ei ole ehkä viellä ihan tämän hetken juttu, mutta haluaisin tietää millä perusteilla ja ajatuksella olette kummeja miettineet tai valinneet? Ja kuinka monta?:) Onko teillä ollut ongelmana että jotkut odottaa sitä että pyydätte? ja sit loukkaannutaan jos ei pyydetäkään?:confused: Itseäni tuo huolestuttaa kun tiedän että 2 ihmistä haluaisi kummiksi, mutta en ole ajatellut heitä molempia..:oops: Kuitenkin miehellänikin on eri ehdokkaita ja eikö kummien määrässä ole jokin raja vai olenko käsittänyt väärin? :think005:dontknow
 
me ei kuuluta kirkkoon, joten kukaan ei oikeastaan odota meidän valitsevan kummeja. tytölle kuitenkin pyydettiin kolme kummia ja nyt onkin sitten vähän pulaa kummeista, kun en halua joitakin kavereistani kummeiksi ja mies puolestaan on pyytänyt aikoinaan jo itselleen tärkeitä henkilöitä poikiensa kummeiksi. haluaisin kuitenkin pojallekin kummeja, koska tytölläkin on ja olenkin pohtinut yhtä kaveriani ja hänen miestään, sitten olisi ainakin kaksi kummia.

mun perusteet kummien valinnalle oli, että he on meidän kans tekemisissä ja että koen heidät itse läheisiksi. en odota kummeilta mitään ihmeellistä, vaan että he vain on läsnä lasten elämässä. mulla ei ole suurensuuri kaveripiiri ja vain muutama ihminen, joiden kanssa olen tekemisissä.

en tiedä kummimäärän rajoituksista, mutta itselläni oli (olen siis kyllä lapsena kasteen saanut ja aikuisena eronnut kirkosta) neljä kummia. muistelen, että kirkossa oli, että kummeja pitäisi olla vähintään kaksi, voin toki olla väärässäkin. kai yksi rajoite on, että kummien pitää kuulua kirkkoon (tosin mieheni oli aikaisemmin ortodoksi ja on kummi luterilaiselle veljenpojalleen eli kai käy, että kuuluu johonkin kirkkoon).
 
Miten minä muistelen, että kummien maksimimäärässä ei ole mitään rajoituksia? Että saa olla vaikka kymmenen kummia jos tahtoo o_O Itse suoritin riparin viime kesänä ja samalla minut kastettiin ja liitettiin kirkkoon ja kaksi kaveria pyysin itselleni kummiksi :) Olen miettinyt lapselle neljää kummia. Minulta kaksi ja miehen puolelta kaksi. Mulla on vain kolme vaihtoehtoa joista yhden olen päättänyt jo valitsevani, mutta kahden muun väliltä en osaa toista valita ja jotenkin pelkään loukkaavani toista jos jätän pyytämättä kummiksi :sad001 Ellen sitten pyydä kaikkia kolmea :grin Mutta onneksi on vielä aikaa pähkäillä ja miettiä näitä.. Jos nyt ensin odottaisi tämän tulokkaan syntymään ja katsois asiaa sitten :)
 
Meillä on jo mietittynä muutama henkilö, miehen veli ja tämän puoliso on ainakin varmat jo.. :) Valittiin sillä perusteella, että he ovat aina kuitenkin meidän lähellä, ollaan yhteydessä ja heidän kanssa ei voi tulla välirikkoa.. Ollaan kuitenkin vuosia oltu jo porukassa.. :) Miehen puolelta (ystävistä) olisi vaihtoehtoja vaikka kuinka, mutta omalta puolelta en oikein tiedä luotettavaa ja sellaista, jota kummin homma edes kiinnostaisi... :/
 
Miten sitten kertoa nätisti ettei pääsekään kummiksi? En halua kuitenkaan riitoja tai välirikkoja tälläisen asian vuoksi:confused: Enkä tahdo valita kummia sillä periaatteella että toinen ei loukkaantuisi.

Itsellänikään ei ole kauhean laaja tämä piiri mistä valita ns hyviä ehdokkaita. Sisaruksiani olen miettinyt mutta kaikkia "parhaimpia" en halua heti käyttää juuri sen takia, jos päätetäänkin tehdä toinen lapsi, niin jää hänellekin sitten hyviä ehdokkaita :) Ehkä mietin vaan liikaa :smiley-bounce022 Niinkuin Millier sanoi onhan tässä viellä aikaa miettiä :)

Mutta mä tosiaan luulin että kummeissa on joku maximi määrä :eek: Mistäköhän lienen tälläsenkin ajatuksen saanut :laughing002
 
Me ei kanssa kuuluta kirkkoon, joten kirkollisia kummeja ei oo tulossa. Mulla on kuitenkin itselläkin ollut kaksi kummia ja haluaisin kyllä lapsen elämään "kummit" eli aikuiset, jotka olisivat läsnä tukena ja turvana. Ei olla vielä päätetty halutaanko käyttää kummi -nimitystä vai keksiä näille meidän hahmoille jotkut omat nimet :)

Päätöksen tekeminen on yllättävän vaikeeta. Tahtosin kovasti valita ihmiset, jotka olisivat tukena ja turvana ihan lapsen aikuisikään asti vähintään ja joihin lapsi voisi säilyttää läheiset välit vielä aikuseankin. Mutta elämä on opettanut että kovin vaikea se taitaa olla ennustaa, mitä elämä heittää eteen ja kehen välit on läheiset vielä 20 vuoden päästäkin..

Lisäksi mä oon pähkäillyt, että kun "kummeudessa" sinänsä on se sellainen kirkollinen ja uskonnollinen aspekti, niin mun mielestä voisi olla kiva jos meidän lapsen kummeille olisi erilaiset suhteet uskontoon/uskontoihin kuin meillä. Eli mä en oo koskaan kuulunut kirkkoon ja mies on eronnut aikuisiällä. Mutta ei ois hullumpaa, jos lapsen elämässä olisi myös läheisiä, jotka voisi tarpeen vaatiessa tulevaisuudessa jakaa omia kokemuksiaan ja käsityksiään kirkosta ja uskonnosta yms. Sellaisia, joita me ei ehkä miehen kanssa osata antaa...
 
meillä taitaa tytön kummeista kaksi kuulua kirkkoon, mutta asia ei näy mitenkään. nuo keitä oon pojalle miettinyt, eivät kuulu kirkkoon. en oo kyllä tullut edes ajatelleeksi asiaa, että kummit edustaisivat jotenkin samaa elämänkatsomusta kuin me. mulla oikeastaan "karsiutuu" ainakin yksi kaveri kummimietinnöistä, kun hän on sitä mieltä, että ei-kirkkoonkuuluvien kummihommat on "höpöhöpökummiutta", joten häntä ei tarvitse edes miettiä kummiksi. me puhutellaan tytön kummeja kummeiksi, mun siskolla puolestaan kummit kulkee nimellä "kummitukset".

vaikka me ei kirkkoon enää kuulutakaan (minä, mies ja poika ollaan erottu kirkosta, tyttö ei ole koskaan kuulunutkaan), olen sitä mieltä, että uskonnoista ja kirkoista tietäminen kuuluu yleissivistykseen. tää nyt laajenee vähän tämä asia, mutta en pidä siitä, että valtauskonto esitetään ainoana mahdollisena uskontona, vaan mun mielestä myös muita uskontoja pitää esitellä tasapuolisesti ihan yhtä hyvinä vaihtoehtoina.

toi on totta, ettei tosiaan voi tietää, millaiset välit kummeihin tulee olemaan. mulla on katkennut kokonaan yhteys mun toisiin kummeihin, jotka oli kai mun vanhempien jotain perhetuttuja ja jotka oon tavannut viimeksi 24 vuotta sitten. toisiin pidän yhteyttä, ovat mun eno ja täti. aattelin itse, että tämänhetkisiin ystäviin tulee pidettyä yhteyttä ja koska ovat samanhenkisiä kuin itse olen, voi olla että yhteydenpito on jatkuvaa. samoin omaan siskoon harvemmin katkeaa välit, joten hän oli selkeä valinta.
 
Joo, siis munkin mielestä uskontojen tunteminen ylipäänsä kuuluu toki yleissivistykseen. Enkä ees ajatellut, että kummien tulisi edustaa sitä valtauskonota. Meillä sattuu lähipiiriin kuulumaan aika laajasti eri uskontojen ja elämänkatsomusten edustajia. Ajattelin lähinnä sitä, että mä voin toki tarjota tietoa erilaisista uskonnoista, mutta en niinkään välttämättä sellasia...henkilökohtasia kokemuksia muusta kun omasta näkökulmasta. En oikein osaa selittää..mutta varmaan just ajan takaa sitä, että lapselle ois tarjolla tietoa erilaisista uskonnoista ja elämännäkemyksistä myös kummien kautta. Mutta en tiedä, ei tuo nyt varmaan tule olemaan meillä mikään tärkein aspekti. Yks asia vaan jota oon muiden tekijöiden ohella pohtinut :)

Meillä on mun perheessä käynyt niin, että mun omista kummeista toinen on kuollut ja toiseen on katkennut välit. Molemmat mun vanhempien sisaruksia, eikä kumpaakaan asiaan varmaan ois kukaan voinut ennustaa sillon kun mä olen syntynyt. Toisaalta mun veli on edelleen hyvin läheinen omien kummiensa kanssa, jotka oli mun vanhempien ystävä pariskunta. Näin siitä huolimatta, että sekä mun vanhemmat että tää kummipariskunta on eronneet. Eli siksikin varmaan ajattelen, että koskaa ei voi tietää. Tolla ajattelin mäkin mennä, että jos vaan tuntuu side vahvalta nyt, niin täytyy vaan luottaa että se myös säilyy sellaisena. Ja tehdä töitä sen eteen itsekin :)
 
Mimsku- mä oon kanssa jostain joskus lukenut että kirkossa kummien maksimimäärä ois 6, mutta nyt kun uteliasuudesta googletin, niin ainakin evl.fi sivun mukaan minimissään pitää olla 2 (kirkkoherran erirtyisluvalla riittää 1) konfirmoitua kummia ja ylärajaa ei ole.
 
ahaa, hyvä tietää ettei ylä rajaa ole :)

Itse ainakin haluan lapselleni kummit jotka ovat läsnä tämän elämässä. Mitään ihmeellistä ei tarvii olla.

Minun kummini ei koskaan muistaneet minua enkä ole nähnyt heitä sen jälkeen kun täytin 2, joten mitää muistikuvaa heistä ei ole :sad001 olisi ollut kiva jos edes onnittelukortin olisi joskus saanut mutta ei :sad001 samaa kohtaloa en halua pikkuiselleni. Siksi toisaalta mietityttää pyytää kaveri kummiksi koska tosiaan ei tiedä millaiset välit on esim 5v kuluttua..

Mutta miten se sitten toimii jos minä ja mieheni kuulutaan kirkkoon ja halutaan kummiksi sellainen joka ei kuulu kirkkoon? Voiko hän tulla kastetilaisuuten sitten kuitenkin niinkuin muutkin kummit jotka kuuluvat kirkkoon? :eek: Tuntuu että oon jotenkin niin pihalla näistä :wtf
 
kyllä mun käsittääkseni voi ei-kirkkoonkuuluva kummi olla läsnä kastetilaisuudessa, mutta en sit tiedä, voidaanko häntä käsitellä kummina muiden joukossa. ei-kirkkoonkuuluvien kohdalla kyse on ns. sopimuskummiudesta eikä he kai saa mitään kirkollista kummitodistusta tms. tohon viimeiseen asiaan (kummitodistus) liittyen askartelin itse kummeille todistukset, samoin teki siskoni jonka pojan kummeja minä ja mies ollaan.
 
Mulla on kaksi sopimuskummilasta (vai mikä se termi, joskus sanottiin tyttökummi?), kun en siis itse kuulu kirkkoon. Kummitytön kastejuhlassa melkein 13 vuotta sitten sain ihan seisoa muiden kummien kanssa siellä edessä kastetilaisuuden ajan (hänelle tuli 2 kirkkoon kuulumatonta kummia ja 2 konfirmoitua kummia) ja osallistua siihen, Muistaakseni luettiinkin jotain toisen sopimuskummin kanssa.

Kun mun kummipoika kastettiin pari vuotta sitten, niin pappi kieltäytyi ottamasta mua ja mun miestä sinne eteen kastetilaisuuden ajaksi. Sinänsä se ei mua itseä haitannut, koska olin muutenkin luvannut myös toimia kuvaajan tilaisuudessa, mutta mun ystävä oli vähän loukkaantunut. Itse olin lähinnä yllättynyt, että pappi vanhempien toiveista huolimatta (kysyivät vielä useampaan otteeseen) kielsi meitä sinne eteen menemästä. Ilmeisesti siis tapauskohtausta ja riippuu kastepapista.

Eli jos kummeiksi tahtoo myös kirkkoonkuulumattomia henkilöitä ja toivoo, että he pääsevät osallistumaan kasteeseen, niin kannattaa varmaan varmuuden vuoksi ajoissa etukäteen tarkistaa papin / oman seurakunnan kanta asiaan :)
 
Meillä kummit on jo valittu.Siis aikaisemmin kuin lapsella on edes nimi. :rolleyes:
Meillä lapsi kastetaan, ja kaikki kummit taitaa kuulua kirkkoon. En ollut edes asiaan kiinnittänyt huomiota, kun omista kummilapsista kolmea ei ole kirkossa kastettu, ja minulle kelpaa kummiksi, vaikka ei kuuluisikaan kirkkoon. Kastaminen on enemmän lapsen isän toive ja vähän isovanhempien.
Tai jos tarkkoja ollaan, ei olla kysytty kuin yhdeltä kummilta suostumus, mietitään sitten uusiksi, jos joku kieltäytyy.

Omat sisarukseni ymmärtää, etten heitä pyydä kummiksi, meillä on niin paljon vaihtoehtoja muutenkin ja haluan että jos lapsia on tulevaisuudessa enemmän kuin tämä yksi, on jokainen lapsi yhtä tarkeä lähimmille sukulaisille.

On minusta hassua, jos loukkaantuu, kun se on ihan vanhempien oma valinta, ketä pyytää.
Paras kaverini lapsuudesta asti sai vauvan lokakuussa ja ei minua pyydetty kummiksi, olin kyllä ajatellut, että saattavat pyytää, mutta kun ei pyydetty, niin ei se minua haittaa. Voin sitäkin vauvaa lelliä pilalle, vaikken olekaan kummi :p
 
Oon samaa mieltä ALottan kanssa, että musta on tosi outoa loukkaantua, jos ei pyydetä kummiksi. Mun mielestä nyt tosin ihmiset muutenkin loukkaantuu välillä ihan ihme asioista.

Mutta se on vanhempien päätös, ja kyllä sen lapsen kanssa voi luoda läheiset välit (ja hoitaa halutessaan varmasti myös sitä kirkollista kasvatusta), vaikka ei kummina olisikaan. Jokaisen pitäisi saada tehdä valintansa ihan omilla perusteillaan murehtimatta, että kuka loukkaantuu ja kenen mielestä valinta on huono...mutta eihän se aina niin helppoa ole.
 
Niinpä, vaikka kuinka perustelisi valintojaan ei se koskaan riitä toisille :oops: Mutta toisaalta pistää miettimään että jos ystävä loukkaantuu jos häntä ei pyydä kummiksi, niin käyttäytyykö oikeasti hyvä ystävä niin? :happy118
 
Mulla on vähän semmonen ongelma et mulla ei oo itelläni kun yks ihminen kenet pyytää kummiks, tai se on vähän ollut sopimus lapsesta pitäen et jos joskus saadaan lapsia niin ollaan lastemme kummit :) Itse olen hänen 3 lapsen kummi ja voin myöntää et tosi huono semmonen! Mä en oo koskaan ollu kovinkaan kiinnostunut lapsista paitsi nyt viimisen 3 vuoden aikana oman lapsen saaminen on alkanut kiinnostaa ja kun oma lapsi on nyt tulossa niin huomaan kuinka vähän olenkaan omien kummilasten kanssa ollut tekemisissä. En mä oleta et kummin tehtävä ois mitenkään velvottaa mihinkään, ehkä just siks kun itse en valitettavasti ole tehnyt niin.. Mitä nyt muistanut syntymäpäivänä käydä kakkukahvilla ja ostaa lahjat.

Mut tosiaan mulla ei ole kun yksi vaihtoehto siis kummiksi ja puolisoni ei keksi ketään omalta puoleltaan ketä voisi edes kysyä. Itse en kuulu edes kirkkoon joten en oikein näistä seurakunnan hommista edes perusta, mut tarkotus oli tyttö kastaa seurakuntaan, (puolisokin kuuluu kirkkoon) tehköön itse päätöksen sitten joskus haluaako kuulua seurakuntaan vaiko ei. :) Melkein kastettava lapsi kirkkoon ettei appivanhemmat ja ja heidän vanhemmat saa sydäriä :grin En tiedä oikein kuinka kertoa jos joskus mennään naimisiin ettei tule kirkkohäitä... Mut olkoon se sen ajan murhe.
 
Oon valinnu 4 kirkollista kummia ja yhden nimellisen kummin. Kaikki on innoissaan ja häärää mun kans vauvajuttujen kans jokainen omalla tavallaan <3 ihanaa <3


Sent from my iPhone using Vau Foorumi
 
Milloin/miten sä hempuli kerroit näille ehdokkaille että haluat heidät kummiksi? :) Miten he ottivat sen vastaan?:)
 
No sisko oli itsestään selvyys <3

Kahdelta kysyin puhelimessa.
Yhdelle lähetin synttärilahjan ja kortissa luki tämä "lahja" ehdotus että ottaako vastaan?
Yhdelle ostin kortin ja suklaata.

Kaikki on olleet iloisia ja tosi ahkerina mukana touhuamassa kanssani lapsen eteen juttuja ku mulla ei tosiaan sitä miestä ole... :) en kyl kadu valintojani ja siksikin kysyin melko hyvissä ajoin että saan taatusti tukea joka tilanteessa jos yksinäisyys joskus valtaa mielen. Jotenkin helpompi pyytää apua ku tietää että näistä tulee kummeja. :)



Sent from my iPhone using Vau Foorumi
 
Kummiasia jotenkin painaa mieltä.. Emme miehen kanssa kuulu kirkkoon ja siten olisi "luonnollista" ettei mitään kummeja tulekaan. Eikä tässä ole ehdokkaitakaan ruuhkaksi asti, minulla oli aiemmassa raskaudessa (joka piti keskeyttää) ihan selvä valinta, paras ystäväni, mutta hän ei ole enää ystäväksi kutsuttavissa.. Yhteydenpito ollut niin olematonta viime syyskuun jälkeen, ettei enää ole luontevaa häntä edes pyytää.. Ketään muuta ei oikein ole, paitsi veljeni, mutta minusta on vähän hassua pyytää sukulaista kummiksi, en tiedä miksi. Miehellä ei ole ketään kummiehdokasta. Mutta sitten jos kummeja ei ole ollenkaan, niin onko sekin vähän hassua..? Pitäisikö vähän väkisinkin vääntää veljestäni ja tuttavaksi muuttuneesta ystävästä kummit? Kyllä varmasti kummatkin suostuu mutta itsestä tuntuu teennäiseltä. Äh. Omiin kummeihin en ole yhteydessä, kyllä ne aina valmistujaiset sunmuut aina kävi, mutta muuten ei lapsuusvuosien jälkeen ole pidetty paljoa yhteyttä. Jotenkin siis tuntuu turhalle koko touhu mutta pitäisikö kuitenkin?? Hämmentävää.
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top