Kummit

  • Ketjun aloittaja Ketjun aloittaja åke
  • Aloituspäivämäärä Aloituspäivämäärä
Minä olen kallistunut siihen, että kummitädiksi tulee vanhin ystäväni, jonka olen tuntenut kakarasta asti itsekin. Miehellä on kaksi siskoa jotka varmasti innokkaina olis kummeina myös, mutta en ole heidän kanssaan niin läheinen että siihen hommaan pyytäisin. Ehkä toisen lapsen kohdalla sitten. Kummisedäksi tulee miehen veli (kun emme yksinkertaisesti keksineet ketään muuta miestä! Kun ei miehelläkään oikein ole ketään läheistä kaveria :p). Mutta hyvä vaihtoehto hän kuitenkin onneksi on (toisin kuin ne siskot......).
Suunnitelma B on yksi kaveripariskunta, joista nainen on mieheni vanha tuttu kouluajoilta jo, ja nyt kun heille on myös tulossa vauva niin ollaan alettu oleen enemmän tekemisissä. Kattellaan, onneks ei tarvi just nyt tässä päättää...
 
Se mun ystävä kans joka tulee kummiks niin ollaan tunnettu vauvasta asti ja sen tiedän et meijän tiet ei tuu eroon, voisin oikeestaan sanoo et vain kuolema meidät erottaa!:grin Esikon kohdalla yks kummi muutti toiselle paikkakunnalle, jonka seurauksena yhteydet jäi tosi vähälle, mut oikeestaan ei sillä mitään merkitystä oo koska niinkun jo aiemmin sanoin niin kummeudella ei oo mulle niinkään merkitystä, tytöllä kun ne läheiset ihmiset koostuu perheestä ja suvusta jotka on läsnä jatkuvasti..
Ja åke, tiedän kyl ton fiiliksen kun joku asia vaan jää vaivaan niin siitä ei pääse yli eikä ympäri oli siihen sit kuinka kauan aikaa hyvänsä. :) Mut koska oot vielä niin epävarma monista jutuista sen suhteen niin sehän on vaan hyvä et sul on rauhassa aikaa niit miettii ja tehä päätöksiä, kuhan nyt et mitään burn outtii itelles homma sen takii.. :grin
 
se ei oo niin arvoneutraaliasia toi ristiäiset mitä vois aatella.se vaikuttaa yllättävän paljon sen lapsen elämään;enkä nää mitään järkee tavan vuoks kastaa sitä seurakuntaan,jos ite ei niihin juttuihin ees usko.minä (itse tulevana opettajana) en esim missään nimessä halua lastani uskontotunneille ja osallistumaan päivänavauksiin ym.kouluilla on meinaan se aivopesukulttuuri yllättävän vahva yhä vieläkin.
 
Eikö teistä tunnu pahalta nimittää julkisesti kasteen sisältöjä jeesus-höpinöiksi? En tarkoita tätä mitenkään pahalla tai tarkoita arvostella kenenkään vakaumusta, mutta omituiselta tuntuu lukea tällaisia tekstejä ja ajatella, että useimmissa tapauksissa työhönsä valtavasti panostavat papit palvelevat näissä juhlatilanteissa juuri teidän perheitä ja joutuvat sietämään tuon tason ajattelua (mikä uskokaa tai älkää kyllä välittyy ilman sanojakin)? En tiedä millaista työtä itse teette ja millä tavalla omalta osaltanne osallistutte yhteiskunnan rakentamiseen, mutta uskoisin jokaisen toivovan muiden kunnioittavan sitä työtä mitä tekee. Toivottavasti tästä ei kukaan vedä hernettä nenään :) En vain voinut sivuuttaa, kun kyseessä on asia johon kuuluvat vielä lapsetkin.

Joka tapauksessa kaikille mukavaa kastejuhlaa / nimiäisiä sitten kun se aika koittaa! Itsellä sama toivon mukaan edessä toukokuussa ja kunhan siihen asti päästään, on paljon aihetta kiitokseen!
 
No mä pikemminkin koen että toi mitä heidi juuri sanoi niin on ihan höpönlöpöä.Ei pahalla. :) Itekki olen ihan yhtä lailla uskonnontunnit ja päivänavaukset käyny eikä musta siltikään mitään uskontohihhulia oo tullu eikä ne ole mun elämääni vaikuttanut tai haitannut vaikka ne asiat ei kiinnostanut siel koulussakaan, mut eipä siel ny kiinnostanu moni muukaan.. :wink
 
Vierailjan kysymykseen voin vastata että ei tunnu pahalta. Niin mä ne asiat vaan koen ja mulla on siihen ihan samanlainen oikeus kun näillä tyypeillä jotka ramppaa ovelta ovelle jakelemassa lappujaan. :) Ja siis me ainakin esikoisen ristiäisiä suunnitellessa kun tavattiin pappi niin kerrottiin ihan suoraan että ei niistä jutuista niinkään perusteta, mutta kastaa lapsi halutaan koska meidätkin on aikanaan kastettu ja se nyt vaan on meille jotenkin itsestäänselvyys. Ja tämä oli papille ihan ok, se oli itseasiassa ihan hauska pappi ja heitti itekkin vähän huumoria peliin ristiäisissä. :wink

Ja meillä siis esikko tykkää kovasti näistä päiväkodin pyhäkouluhetkistä ja se ihan okei, tottakai saa tykätä ja kun tulee multa kyselemään niitä asioita niin koitan vastata parhaani mukaan vaikka kieltämättä itelläkään ei järin hyvin tiedossa ne asiat ole..
 
Miusta ei tunnu yhtään pahalta nimittää Jeesus-höpinöiksi. Mutta en kuulu kirkkoon, miua ei oo ikinä kastettu. Uskonnontunneille jouduin ekaksi vuodeksi kun ET-ilmoittautuminen oli mennyt jo. Osallistuin kyllä koulussa esim. kirkossa järjestettyihin juhliin vielä ala-asteella, yläasteella päätin jäädä niistä pois kun oli koululla korvaavaa ohjelmaa tarjota.

Lukiossa taas kävin (ortodoksi)kirkossa aktiivisesti, lauloin kirkkokuorossa, osallistuin palveluksiin. Vein äitini mukanani ja hän opiskelee nykyään kanttoriksi, liittyi kirkkoon ja meni suntion kanssa naimisiin. :) Minusta kirkolla on hieno arvopohja ja eteenkin ortodoksipuolella on sallivuus ja armo niitä hyvin korostettuja piirteitä (oman kokemukseni mukaan). Luterilaisen uskon olen kokenut perinteisesti enemmän tuomitsevaksi, vaikka jokainen yksilöhän muokkaa uskosta omanlaisensa ja olen luterilaisten voimakkaasti uskovien piiristäkin löytänyt todella hienoja ihmisiä. Uskonnoista ei kai ikinä voi olla samaa mieltä jotenkin...

Isä meidän-rukousta jne. en ole ikinä oppinut enkä vain yleissivistyksen vuoksi halua kun en uskoa jaa. Laitan kädet syliin ja lasken katseen ja osoitan sillä kunnioitusta muiden uskoa kohtaan, vaikka en itse samoin uskokaan. Mummilassa lapsi pääsee takuulla kuulemaan kaikki mahdolliset ruokarukoukset, iltarukoukset jne. ja jos pyytää ja on kiinnostunut niin olen vain kiitollinen, jos mummi haluaa uskostaan lapselle kertoa. Se on tärkeää. Ja uskonnolliset rituaalit voivat olla ihmiselle hyvin tärkeitä. Tavallaan minullakin on nimiäisistä "tyhjä" olo, olisi hienoa, jos olisi jokin tiedossa oleva juhla jolle on valmiit perinteet. Mutta kun en kirkon yhteyteen tunne kuuluvani niin vieraan perinteen seuraaminen tuntuisi ihan yhtä hullulta ja tyhjältä kuin perinteen puuttuminen.
 
Komppaan kans åkea, ei se tarkoita että väheksyn heidän toimintaa, en vain usko samoihin asioihin, mistä olen myös ollut rehellinen ja ne on mielestäni kaksi eri asiaa. Mun puolesta kukin saa uskoa mihin haluaa, kuhan ei sitä tyrkytä ja mulla on oikeus olla omaa mieltäni asioista ja luonteeni nyt vain sattuu oleen sellanen et saatan kertoa mielipiteeni hyvin jämäkästi ja suoraan.. :grin Ei aina mikään paras luonteenpiirre.. :wink
 
minä en vaan ymmärrä,miksi se oma muksu pitäs niihin jumiksiin/päivänavauksiin/uskontotunneille jne laittaa.jos ihan oppiainetta sisällöllisesti aattelee,niin ET on lapsen kannalta huomattavasti parempi vaihtoehto kun uskonto.tosin minä nyt oon muutenkin sitä mieltä,et uskonto pitäs siivota kouluista ihan täysin ja vihdonkin alkaa opettaan kaikille yhteistä ET/uskontotietoo.nykysysteemi on ihan älytön. :p
kerhoja sun muita on onneks ainakin isommilla paikkakunnilla muitakin kun vaan seurakunnan :)

minä kyllä kunnioitan pappien työtä (itse asiassa eräs parhaista ystävistäni on pappi) sen verran paljon,etten heidän aikaansa juuri siksi omaan lapseeni tuhlaa :grin
 
heidi, niin siinä on kaksi puolta, itse en taas näe syytä kieltää lastani osallistumasta esim. näihin pyhäkouluhetkiin, mihin muutkin lapset hänen ryhmässään osallistuu ja varsinkin nyt kun on huomattu että ne on lapsesta niitä kivoja hetkiä. Kantoja on monia. :) Mutta siis enpä minäkään hanttiin pistäisi vaikka uskonto siivottais pois, mutta eipä se siellä häiritsekään.. Että se on mulle oikeestaan ihan se ja sama.. :grin
 
Meilläkin ainoat perhekerhot jne. tällä kylällä ovat seurakunnan järjestämiä. En ole vielä päättänyt, haluanko mennä. Toisaalta lapselle tekisi varmasti hyvää ainakin kasvaessaan olla jokin kiinnekohta viikossa häntä varten. Toisaalta itse tuntisin varmasti uskonnollisen sisällön kanssa oloni vaivaantuneeksi enkä tosiaan itse kirkkoon kuulu. No, aika näyttää.
 
Täälläkään pienelle paikkakunnalla ei ole muita kuin srk:n juttuja. Miehen poika käy niissä kyllä, vaikka kumpikaan perhe (varsinkaan me) ei ole uskonnollinen. Eipä tuo ole tuntunut suurempia "vaikutteita" niistä saavan, kun kotona aihe ei kuitenkaan tule esille. Sitten jos joskus jotain kysyis, niin yritetään vaan selittää asia mahdollisimman puolueettomasti. En tiedä tulenko omaa lasta niihin laittamaan, aika näyttää sitte, toivon tietysti että siihen mennessä tähänkin kaupunkiin oltas saatu ei-uskonnollinen versio lapsille suunnatuista päiväkerhoista ym.
 
Meillä kastetaan lapsi, saa sitten itse isona, rippikouluikäisenä päättää jos haluaakin kirkosta erota, helppoahan se eroaminen nykypäivänä on.

Kaste siksi, että itse jollain asteella uskon Jumalaan ja Jeesukseen, samoin mieheni. Haluamme antaa lapsellemme kaiken sen, mitä kasteessa annetaan.
En sanoisi että olemme uskovaisia (emme käy kirkossa, lue iltarukouksia tms.), mutta me uskomme kuitenkin.

Haluamme, että lapsemme voi halutessaan käydä rippikoulun ja saada kirkkohäät, päättäköön sitten itse vähän vanhempana haluaako tosiaan niitä asioita ja mikä on hänen suhtautumisensa uskontoon ja uskooko hän millään lailla.
 
Meillä lapsi kastetaan ja hänelle ollaan jo mietitty sopivia kummeja.
Olen samalla kannalla Martutin kanssa,että vanhempana lapsi itse päättäköön,että meneekö rippileirille taikka eroaako kirkosta.Mihinkään seurakunnan iltapäivä kerhoihin tms.en ole ensimmäisenä lastani kuitenkaan tulevaisuudessa viemässä. Varmasti muitakin vaihtoehtoja on tarjolla.
Emme ole kumpakaan mitenkään uskonnollisia,mutta kuulumme silti vielä kirkoon. Haluan itse saada jokupäivä kirkkohäät. Ne ovat vaan niin paljon juhlallisemmat,kuin maistraatti käväisy.
Itse on tuohon uskontoon tai sen harjoittamiseen ota sen kummemmin kantaa.
 
Satsuman ja Martutin kanssa samoilla linjoilla. Esikoinen on saanut kasteen ja niin tulee saamaan tämä toinenkin. Lapset saavat sitten itse isompana päättää, haluavatko kuulua kirkkoon vai erota. Me emme ole mitenkään uskovaisia ihmisiä (vaikka mies lesta suvusta onkin lähtöisin) ja uskonto ei kuulu millään lailla meidän elämäämme. Lapset saavat silti osallistua koulussa uskontotunneille ihan normaalisti ja esikoinen on perhepäivähoitajansa kanssa käynyt seurakunnan järjestämissä tilaisuuksissa. Ja perhepäivähoitaja ei myöskään ole sen enemäpää uskovainen, kun me itsekään. Minusta nyt vaan uskonnon tunneilla tehdään paljon muutakin kuin yritetään käännyttää viattomia lapsiparkoja. Varsinkin ala-asteella tunnit pitää yleensä ihan tavallinen luokanopettaja ja tuskin ne kaikki mitään uskovaisia ihmisiä on. Tunneilta saa paljon yleissivistystäkin ja kyllä itseäni välillä näin aikuisena harmittaa, kun en aikoinaan opiskellut eri uskonnoista enempää. Olisi niin kiva ihan vaan sivistyksen vuoksi tietää jotain jokaisesta uskonnosta.

Kummeina meillä on esikoisella molempien parhaat ystävät (yhteensä 4) ja nyt on sitten tosi vaikea keksiä hyviä kummeja tälle toiselle, kun kaikki hyvät on jo käytetty. Pakko tyytyä nyt semmoisiin, jotka ei niin läheisiä meille ole. Omia veljiäni en haluaisi, mutta voi olla, että toinen puolisoineen päätyy valituksi, ellei sitten keksitä jostain parempia vaihtoehtoja. Omissa serkuissani olisi myös valinnan varaa, vaikken kenenkään kanssa nyt erikoisen läheinen olekaan. Katsotaan... onneksi on vielä aikaa.
 
Meillä oli nimeäminen ja kolme kummia, kaksi kolmesta ei kuulu kirkkoon. Kysellyt asiasta, jos lapsi haluaa vanhempana rippikouluun ja liittyä kirkkoon, hänet tulisi kastaa ja oltava kaksi kirkkoon kuuluvaa kummia.

Riippuu paljoti papistakin. On tapaus, jossa pyydettiin avoparia kummeiksi, pappi ei pitänyt ajatuksesta, etteivät tulevat kummit olleet naimisissa keskenään ja kieltäytyi kastamasta. Tultiin siihen tulokseen, että lapsella on vain yksi kummi, johon pappi suostui. Toinen vaihtoehto olisi ollut vaihtaa pappia. :)
 
Takaisin
Top