Me ollaan jo aikaa sitten päätetty kummit meidän lapselle ja olen tosi malttamaton koska haluaisin jo pyytää tulevia kummeja tähän tehtävään.. ehkä vähän aikaista kun puoliväli vasta kolkuttelee :D. Mitä mieltä ootte, koska se on aiheellista kysyä? Täytyyhän kumminkin vähän sulatella asiaa, joten musta on myöhästä kysyä kun lapsi on jo syntynyt.. tai ei myöhäistä mutta outoa.
Meillä kummivalinnat oli helpot. Omista kummeista ja kaikista sisaruksien kummeista opin yhden asian; kaveria tai tuttavaa ei kannata pyytää kummiksi. Sukulaisuus sitoo sen verran, ettei kummi täysin katoa. Meillä neljälle ei kellään kummit muistaneet kuin pari ekaa vuottaa, sitten me unohduttiin. Vaikka kaveri/tuttu olisi läheinen, siinä voi helposti käydä niin että kun tämä kummi perustaa oman perheen, muuttaa kauemmas jne. niin ei se kummius enää kiinnostakkaan. Poikkeuksia tottakai on, mutta kyllä se että jaksaa olla kummi kaverin lapselle, vaatii tietyn tyyppisen ihmisen. Tunnen itse yhden 2v. lapsen jota kummi näkee tosi harvoin vaikka asuu viereisessä kaupungissa. Kummi on vaan niin kiireinen omassa elämässään (ainakin olevinaan, vaikkei omaa perhettäkään ole). Kummi on äidin kaveri, mutta näkevät ehkä kerran puolessa vuodessa. Ja kun lapsella oli synttärit, niin kummi oli valvonut edellisenä yönä niin myöhään että ei jaksanut vaivautua synttäreille kuin vasta iltasella, kun synttärit olivat jo oikeastaan ohi.
Meillä kummeina toimii mun isoveli (vanhin) ja miehen isosisko (vanhin). Päätös oli helppo, koska mun isoveli on aina ollut todella tärkeä ja toiminut jopa osittain isänroolissa (on 10v. vanhempi). Veli kuskasi mua aina kaikkialle ja vietti mun kanssa aikaa, enempi kun mun isä. Miehellä taas isosisko on perheen lapsista vanhin ja seuraava sisarus on jo yhden lapsen kummi. Näin ollen isosiskon valinta tuntui luontevalta. Sylikummiksi tulee mun veli, koska se on ollut mullekkin melkein kummi (siunasi kun pääsin ripille). Ja isoveli on vaihtanut mun vaippoja aikanaan :D
Meillä kummivalinnat oli helpot. Omista kummeista ja kaikista sisaruksien kummeista opin yhden asian; kaveria tai tuttavaa ei kannata pyytää kummiksi. Sukulaisuus sitoo sen verran, ettei kummi täysin katoa. Meillä neljälle ei kellään kummit muistaneet kuin pari ekaa vuottaa, sitten me unohduttiin. Vaikka kaveri/tuttu olisi läheinen, siinä voi helposti käydä niin että kun tämä kummi perustaa oman perheen, muuttaa kauemmas jne. niin ei se kummius enää kiinnostakkaan. Poikkeuksia tottakai on, mutta kyllä se että jaksaa olla kummi kaverin lapselle, vaatii tietyn tyyppisen ihmisen. Tunnen itse yhden 2v. lapsen jota kummi näkee tosi harvoin vaikka asuu viereisessä kaupungissa. Kummi on vaan niin kiireinen omassa elämässään (ainakin olevinaan, vaikkei omaa perhettäkään ole). Kummi on äidin kaveri, mutta näkevät ehkä kerran puolessa vuodessa. Ja kun lapsella oli synttärit, niin kummi oli valvonut edellisenä yönä niin myöhään että ei jaksanut vaivautua synttäreille kuin vasta iltasella, kun synttärit olivat jo oikeastaan ohi.
Meillä kummeina toimii mun isoveli (vanhin) ja miehen isosisko (vanhin). Päätös oli helppo, koska mun isoveli on aina ollut todella tärkeä ja toiminut jopa osittain isänroolissa (on 10v. vanhempi). Veli kuskasi mua aina kaikkialle ja vietti mun kanssa aikaa, enempi kun mun isä. Miehellä taas isosisko on perheen lapsista vanhin ja seuraava sisarus on jo yhden lapsen kummi. Näin ollen isosiskon valinta tuntui luontevalta. Sylikummiksi tulee mun veli, koska se on ollut mullekkin melkein kummi (siunasi kun pääsin ripille). Ja isoveli on vaihtanut mun vaippoja aikanaan :D