Kummit lapselle..

R

RiikkaTe

Vauhtiin päässyt keskustelija
Me ollaan jo aikaa sitten päätetty kummit meidän lapselle ja olen tosi malttamaton koska haluaisin jo pyytää tulevia kummeja tähän tehtävään.. ehkä vähän aikaista kun puoliväli vasta kolkuttelee :D. Mitä mieltä ootte, koska se on aiheellista kysyä? Täytyyhän kumminkin vähän sulatella asiaa, joten musta on myöhästä kysyä kun lapsi on jo syntynyt.. tai ei myöhäistä mutta outoa.
Meillä kummivalinnat oli helpot. Omista kummeista ja kaikista sisaruksien kummeista opin yhden asian; kaveria tai tuttavaa ei kannata pyytää kummiksi. Sukulaisuus sitoo sen verran, ettei kummi täysin katoa. Meillä neljälle ei kellään kummit muistaneet kuin pari ekaa vuottaa, sitten me unohduttiin. Vaikka kaveri/tuttu olisi läheinen, siinä voi helposti käydä niin että kun tämä kummi perustaa oman perheen, muuttaa kauemmas jne. niin ei se kummius enää kiinnostakkaan. Poikkeuksia tottakai on, mutta kyllä se että jaksaa olla kummi kaverin lapselle, vaatii tietyn tyyppisen ihmisen. Tunnen itse yhden 2v. lapsen jota kummi näkee tosi harvoin vaikka asuu viereisessä kaupungissa. Kummi on vaan niin kiireinen omassa elämässään (ainakin olevinaan, vaikkei omaa perhettäkään ole). Kummi on äidin kaveri, mutta näkevät ehkä kerran puolessa vuodessa. Ja kun lapsella oli synttärit, niin kummi oli valvonut edellisenä yönä niin myöhään että ei jaksanut vaivautua synttäreille kuin vasta iltasella, kun synttärit olivat jo oikeastaan ohi.
Meillä kummeina toimii mun isoveli (vanhin) ja miehen isosisko (vanhin). Päätös oli helppo, koska mun isoveli on aina ollut todella tärkeä ja toiminut jopa osittain isänroolissa (on 10v. vanhempi). Veli kuskasi mua aina kaikkialle ja vietti mun kanssa aikaa, enempi kun mun isä. Miehellä taas isosisko on perheen lapsista vanhin ja seuraava sisarus on jo yhden lapsen kummi. Näin ollen isosiskon valinta tuntui luontevalta. Sylikummiksi tulee mun veli, koska se on ollut mullekkin melkein kummi (siunasi kun pääsin ripille). Ja isoveli on vaihtanut mun vaippoja aikanaan :D
 
Meillä kummit oli päätetty jo ennen raskautta. Ja melko pian raskauden varmistuttua kysyimme kummiksi tulemisesta. Ei mielestäni ole kovin ihmeellinen asia, mikä vaatisi tietyn ajoituksen.

Itse olen samaa mieltä, että olisi hyvä kummit löytää suvusta. Vuosien varrella olen huomannut, miten kaverit loittonevat eri elämäntilanteiden, muuttojen ym takia. Tosin itselläni on kummeina isäni sisko ja hänen miehensä, ja he kyllä unohtavat joka vuosi synttärini ja tavataan ehkä kaksi kertaa vuodessa. Haluan omalle lapselleni kummit, jotka muistavat merkkipäivät ja ovat säännöllisesti lapseni elämässä mukana.
 
Montako kummia teille siis tulee?

Itse en ole ikinä oikein viihtynyt suvussani, "suku on pahin" -ajatuksella, ja olen monesti kokenut parhaat ystäväni perheeksi... Kummien suhteen on myös mietitty, että kun lähimmät siskot ym. ovat joka tapauksessa suht läheisiä ja aina elämässä mukana tavalla tai toisella, niin ennemmin toivotaan kummeiksi ystäviä, joihin siten syntyy myös erityinen side. Itse miellän kummiuden erityisesti henkiseksi asiaksi; eräs rakkaimmista ystävistäni asuu ulkomailla enkä osaa ajatella, etteikö hän olisi henkisesti läsnä, vaikkei aina fyysisesti olisikaan esim. synttäreillä.

Meidän tapauksessa kummeja varmaankin tulee useampi, kun sitten varmaan myös ystävien puolisot pyydetään kummeiksi, mutta vielä on tarkassa kokoonpanossa miettimistä!!
 
Meillä on jo kummit päätetty! neljä tulee tulokkaallekin aivan kuin esikoisellakin on! Esikoisella on kummeina minun ja miehen sisaruksia, eli periaatteessa sukulaiset on melkein jo käytetty! :) Mutta olen kyllä vähän  samoilla linjoilla, että suku on muutenkin läsnä lapsen elämässä tiiviisti (tai siis ainakin meillä), niin on ihana luoda tiivis suhde myös muihin aikuisiin tukipilareihin!

Meillä ainakin on valinnat sellaisia, (kaksi miehen parasta ystävää lapsuusvuosilta saakka, minun paras ystäväni sekä miehen pikkusisko joka ei ollut vielä esikoisen aikaan tarpeeksi vanha kummin tehtävään) sellaisia joiden sitoutumisesta olemme 150% varmoja ja jotka ovat jo esikoisen kohdalla olleet niitä vastuullisia ja osallistuvia aikuisia ja joista tiedämme, etteivät he hylkää lasta vaikka meidän aikuisten välillä tapahtuisi mitä. Ystävyyttämme on testattu vuosien varrella joskus enemmän ja joskus vähemmän, ja kaikkien myrskyjen aikana ovat kaikki silti olleet mukana eskoisen elämässä.

Mies on jo kavereiltaan kysynyt ja ovat olleet kovasti otettuja kunniasta, toinen jo suunilleen suunnittelee rippilajhjaa ;) Löysin aivan ihanan runon jolla haluan pyytää tätä ystävääni, mutta jostain syystä jännitän runon lähetystä!? Vaikka tämä ystäväni varmasti tietää, että kummiksi häntä pyydetään, niin silti haluan odottaa juuri oikeaa hetkeä... Josko tuossa ultran jälkeen, kuvan kera sitten!? Voi olla, että tuolta miehen siskolta kysytään samalla tavalla.

Meille on ollut jotenkin aina itsestään selvää, että ennen syntymää pyydetään. Näin kummikin pääsee kokemaan itsensä erityiseksi myös odotusaikana ja syntymän hetkellä!! Joskus joku sanoi, ettei halua pyytää ennen kuin vauva on syntynyt, että jos vaikka lapsella olisikin jokin vamma, niin olisi kummin valinnassa otettava eri asioita huomioon... mutta kyllä meidän valinnoissamme on otettu tuo jo huomioon, eli vaikka lapsella olisikin joitakin ongelmia, niin nämä henkilöt olisivat silti ne jotka kykenisivät meidän apunamme lapsesta huolta kantamaan!!
 
Meillä päädyttiin kahteen kummiin, koska neljä tuntui niin paljolta ja kolme olisi ollut pariton luku :D. Itsellä on kaksi kummia, jotka nyt ei ole kummintehtäviään hoitanut ollenkaan.. joten olis mulla voinut toki olla neljäkin kummia, jos joku edes olisi ollut kiinnostunut :)
Mun vanhimmalla veljellä oli viikonloppuna synttärit ja päätin synttärilahjaksi pyytää kummiksi :D.. laitoin synttärikorttiin onnittelun alle kysymyksen, haluaisiko veli olla lapsen sylikummi. Eli nyt on jo toista kummia pyydetty :)
 
Meillä on yhdet kummit pyydettynä ja ovat innoissaan tulevasta roolistaan, hieman on vain selviteltävää sitten lähempänä kun vain toinen pariskunnasta kuuluu kirkkoon. Tarkoitus olisi että tällekin tulokkaalle tulisi täydet neljä kummia, kuten esikoisellakin. Osa kavereita, osa sukulaisia, näin voisi olla aika varma että ainakin jonkun kiinnostus hommaan säilyy loppuun asti. Pojalla kummeina on tuttavapariskunta (olemme itse heidän 4kk vanhemman tyttönsä kummit), yksi miehen vanha kaveri (ovat tunteneet toisensa yli 10 vuotta ja ovat edelleen säännöllisesti yhteydessä) ja miehen siskon poika (miehellä ja hänellä on viitisen vuotta ikäeroa, olleet pienestä asti paita ja peppu). Tälle pikkuiselle on siis jo toinen tuttavapariskunta "varattuna", kaksi kummia on sitten vielä mietinnässä. Ainakin yksi sukulainen halutaan ja se kallistuu sitten enemmän miehen suvun puolelle, kun minun puoleltani suku on hyvin pieni ja omat sisarukseni vielä ala-aste ikäisiä.
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top