kummien valitseminen

  • Ketjun aloittaja Ketjun aloittaja Merethe
  • Aloituspäivämäärä Aloituspäivämäärä
M

Merethe

Oman äänensä löytänyt
heippa mammat!!

onko teillä kellään ollut/on vaikeuksia kummien valitsemisessa?
Mulla henk.kohtasesti on kovat paineet kun muutama ystävä yrittävät väkisin tunkea pojan kummiksi, mutta eivät pidä minkäänlaista yhteyttä muutoin tai ymmärrä tätä omaa jaksamista liikkua heidän tarpeidensa mukaan( ei siis ole helppo raskaus) mutta toivoisin jotain neuvoa näiden suhteen sekä onko helppoa sanoa toiselle että ei haluta sua kummiks ku oot justii tuollane :D apua tää on niin hankalaaemoticon
 
Täällä sama ongelma, etten tiedä ketä valittaisiin kummeiksi. Ja jotkut olettavat, että he ovat tottakai kummeja lapsellemme vaikken itse olisi juuri heitä miettinyt kummiehdokkaina.. Todella hankalaa...
 
meilläkin on suurinpiirtein valittuna - täytyy vielä miettiä tarkkaan

ettei käy niinkuin monella - valitettavasti - ne ystäväkummit jää jotenkin piireistä pois ja ei se kummi enää yhteyttä pidä :/ 
 
no mulla oli kanssa aluks valinta jo selvä mutta mun paras kaveri muuttu niin mustasukkaseks mun elämäntilanteesta kun sillä ittellä ei mee näin hyvin.. mut inhottaa silti ku se muuttu tollaseks kun luulis että se olis edes mun ja mun miehen puolesta ilonen niin joo ei todellakaan ole :Dmut kai ne löytyy jossain vaiheessa :)
 
Mauno1- mulla oli sama tilanne esikoisen kans, monen vuoden aikainen, äärimmäisen rakas ystäväni heittäyty ihan mahdottomaksi raskauteni aikana. Höpötteli keskenmenosta, vammaisesta lapsesta jne. 
Miehen kanssa tehtiin yhteinen päätös että kummeiksi ei oteta parhaita kavereita, kummankin puolelta otettiin ystäväpariskunnat jotka tuntuu läheisiltä ja tasapainoisilta ystäviltä, sekä yksi kummi otettiin joka on meidän molempien kaveri ja tekemisissä ollaan oltu ihan tarpeeksi. Eli yhteensä 5 kummia. Parhaalle ystävälleni sanoin suoraan että "et varmaan tykkää huonoa vaikkei pyydetäkkään kummiksi, olethan muutoinkin osa meidän elämää." ja ystäväni oli loppujen lopuksi tyytyväinen kun saa olla osa lapsen elämää ilman mitään pakollisia synttäreiden jne muistamista.
 
Moi!  Oli kyllä vaikeaa. Lähinnä sen takia että vaihtoehtoja ei ollut juuri mistä valita. Niin, hassultahan tuo ehkä kuulostaa että sen takia oli vaikea keksiä kummit, mutta se olikin sitten paljon mutkikkaampaa kuin olisi voinut kuvitella. Ja nekin harvat jotka olisivat olleet vaihtoehtoina,eivät kuulu kirkkoon. :/ No mutta joka tapauksessa ristiäiset oli ja meni ja 2 kpl kummeja saatiin haalittua kasaan. Todellinen ongelma on sitten kun ja jos tulee lisää lapsia... Mistä sitten kummit? Samatko sitten näille uusille tulokkaille? voih...
 
Meillä on kummit kanssa jo valittu. Molempien veljet puolisoineen tulee meillä kummeiksi jos ottavat tehtävän vastaan. Valinta oli erittäin helppo ja itsestäänselvä meillä. Vähän vielä mietityttää miehen veljen avopuoliso kun eivät ole olleet kauaa yhdessä ja sormuksia ei ole mutta toisaalta tämä puoliso on minulle jo todella hyvä ystävä niin eipä taida haitata vaikka heille ero joskus tulisi. Ja voihan se ero tulla vaikka olisi naimisissakin.
 
hen nimenomaaan ! Noi ystävä kummit aina oma riskinsä.....
Tuli esikoisen aikana huomattua...

Esikoisella meillä on 5 kummia; miehen veli ja hänen vaimonsa, 
mun pikkuveljeni on lapsi kummi; ei ole virallinen, mutta meille yhtä
virallinen kun muutkin ja lisäksi miehen lapsuuden ystävät ja meidän erittäin hyvät
ystävät. 
Ja ei voi muuta sanoa,kun että maailman parhaat kummit esikoisella on !
Loistavat valinnat olleet.
Meillä oli ensin tarkoitus että mun (entinen) hyvä ystävä olisi tullut kummiksi; mutta
tosiaan lopetti yhteyden pidon täysin siinä rv 30 tienoilla; ja oltiin siis jo kummiksi pyydetty....
mutta aivan mahtavaa ettei kummiksi sitten tullutkaan ! Enempää ei voi kiitollinen olla.....


Nyt pikkukakkoselle tulee 4 kummia.
Tulee miehen sisko ja hänen aviomiehensä ja sitten meidän ystäpä pariskunta; joiden
kanssa ollaan päivittäin tekemissä.  Heilläkin pieni vauva ....
Nyt pikkukakkoselle oli haasteellista valita kummeja, koska
mulla ei ole sisaruksia kuin yksi ja hänkin kun vielä alle 15v ; niin ei pääse viralliseksi
kummiksi.....


Esikoisen aikana päätettiin ettei erotella kummeja sylikummeilla ja kummeilla...
Vaan molemmat kummit ovat sylikummeja; eli kasteen puolessa välissä vaihtaa vauva syliä. Oli tosi kätevä systeemi. Näin kummit ovat tasa-arvoisia ja  kun kädet väsyy; niin helpompi kummeille  ei tarvii yksin jaksaa kantaa. emoticon
 
Meillä on ollu kummit tiedossa jo ihan alusta lähtien. Valinta oli todella helppo, kun on vain vähän sellaisia ihmisiä, joiden kanssa ollaan molemmat tekemisissä. Ja heti ensimmäisen kolmanneksen jälkeen jo kysyttiin tulevilta kummeilta, että haluavatko he ryhtyä homaan ja onneksi kukaan ei kieltäytynyt.

Nyt kun tuota kummi asiaa on miettinyt enemmän niin välillä on iskenyt kamala syyllisyys siitä, kun ei kaikkia voi kutsua kummeiksi. Jos meille tulee enemmänkin lapsia niin toisellekaan ei ole vaikea valita kummeja. Kolmannen kanssa alkaa vasta tulla vaikeuksia.

Tälle meidän esikoiselle tulee nyt 4 kummia. Ei haluttu kysyä ketään pariskuntaa kummiksi, koska itsellä on huonoja kokemuksia kummeista, ketkä ovat eronneet. Kummien innostus kummina olosta on näiden henkilöiden kohdalla loppuneet samalla, kun heidän suhteensakin on loppunut.
 
Mä tahtosin lapselle mahd. monta kummia. Itselläni on vaan 2 kummia ja mun kummisetä lakkas pitämästä yhteyttä kun olin pieni, hänen erottuaan mun kummitädistä.. Mun kummitädin kanssa nähtiin pienenä usein ja meillä oli tiettyjä tapoja, mitä haluan tehdä myös omien kummityttöjeni kanssa :) Nyt tietty aikuisiällä yhteydenotot ovat joulukortti luokkaa..

Mulla on ollut, ja on edelleenkin, suuria ongelmia kummejen valinnassa.. Mulla on kaksi hyvää ystävää ja molempia heitä pyydettiin kummeiksi jo heti alussa.. Toisen haluan edelleen kummiksi, mutta toista en taidakaan haluta.. hän ei ole ollut niinkään kiinnostunut musta koko raskauden aikana ja oon nähnyt hänet n. 4kertaa viimisen 6kk aikana.. En vaan ole uskaltanut hänelle siitä sanoa ja hän puhelee kokoajan puhelimessa "hänen kummilapsestaan"... En haluis enään perua kummeutta kun tuli jo tyhmästi pyydettyäkin.. hankala tilanne..
Muut kummit on vielä auki.. Lapsen isä on ainoa lapsi joten häneltä ei sisarusta kummiksi saa. Itse ajattelin omaa siskoani kummiksi.
Lapsen isä varmasti tahtoisi kanssa jonkun ystävänsä kummiksi, mutta niissä on se ongelma että minä en tunne niitä ihmisiä ollenkaan ja en usko että he olisivat kauhean läheisiä kummeja kun ei ne mun kautta mitään yhetyttä kummilapseensa pitäis.. Yhteisiä kavereita meillä ei enään oikestaan ole kun he ovat valinneet hänen "puolen" eron jälkeen.. ja ne yhteset tutut joita meillä on, on sellasia että niillä ei ole oikeastaan mitään asiaa vauvan lähellekään..
 
MEkin valittiin ystävä kummit sen perusteella; keitä oikeeesti  kiinnostaa tämä vauva ja mun vointini ja joka jaksaa sitä kyselläkin. [:
 
Ei mitään havaintoa... Esikoiselle "meni" läheimmät kun pyydettiin heitä varmuuden vuoksi, kun koskaan ei voi kuteskaan tïetää tuleeko toista.

No kaippa tämäkin asia selviää ennen kun ristiäiset on.
 
meillä on jo kummit ja "kummit" valittuna vaikka ei ole pikkunen vielä syntynytkään. oma siskoni ja hänen kihlattu, oman kihlattuni sisko ja kaksi hyvää ystävää joista toinen tahtoo tietää melkeinpä lapsen jokaisen liikkeen ja jos tapahtuu jotain niin heti pitää hänelle ilmottaa, toinen on taas ei niinkään kysele jatkuvaan mutta hänestä tietää että välittää, helpommin sanottuna aivan ihana ihminen.

helppo oli valita, heistä kolme vaan ei enää kuulu kirkkoon, mutta nykyään kuulemma voi kirjoittaa heille erillisen lapun tehtävästä.
 
Me (tai enimmäkseen minä) ollaan myös pohdittu kummi asioita. Ketään ei olla etukäteen kysytty, mutta me molemmat haluamme parhaat kaverimme kummeiksi. Kaverini kilhattua en tosin aijo pyytää kummiksi, mutta se tuskin tuottaa mitään ongelmaa, koska kummitytön kohdalakaan ei heillä ollut pariskunnista kuin se toinen lähempi osapuoli kummina, vaikka kaikki olikin vieraiksi juhliin pyydetty.

Miehelle riittäisi 2 kpl kummeja, mutta mielestäni niitä saisi olla vähintään 3. Joten ollaan tässä yritetty pohtia, ketä vielä pyytäisi kummiksi. Meillä molemmilla on sisäruksia, mutta molempien puolelta ei haluta kummeja pyytää, kun sitten niitä tulee jo liikaa. Ongelmana siis päättää pyytäisikö veljeäni vaimonsa kanssa vai miehen siskoa miehensä kanssa. Mies puolestaan on siskonsa vanhimman pojan kummi ja minä puolestani veljen pojan kummi. Hyvää kaveripariskuntaa en tahtoisi pyytää kummeiksi, jos heidät säästäisi sitten tulevaisuudessa ehkä sen toisen lapsen kummeiksi.

On se vaikeaa päättää ketä haluaisi pyytää kummiksi ja vielä pitäisi keksiä, kuka kummeista olisi sylikummina. Onneksi tässä on vielä aikaa miettiä, kun pitäisi varmaan se nimikin päättä. Sen suhteen onneksi on jo muutamia hyviä vaihtoehtoja mielessä.
 
Täällä on kanssa haasteita tuon kummiasian suhteen.

Tehtiin kyllä jo varmaan viime vuoden puolella listaa mahdollisista henkilöistä, joita vois kysyä (ketään ei kyllä vielä ole kysytty).

Mies on sitä mieltä, että ei sukulaisia, koska sukulaiset tulevat joka tapauksessa olemaan lapsen elämässä. Että kummit olis sitten extraa sukulaisten lisäksi.

Ja toisaalta, ajatuksena olis, että halutaan kummeiksi semmoset henkilöt, joiden tosiaan halutaan olevan lapsen elämässä pitkään läsnä. Meillä on esim. ystäväpariskunta, jotka on läheisiä ja tärkeitä, mutta näemme about kerran-pari vuodessa (asutaan eri paikkakunnilla). Mutta toisaalta, he ovat juuri sellaisia henkilöitä, joita voisi lapselle kummiksi toivoa.

Ja sitten taas toisaalta olis kiva valita semmosia, jotka on enempi läsnä sitten siinä arjessakin. Ja kun tosiaan pitäis kuulua kirkkoonkin ja miehen mielestä kummin tehtävään kuuluu tosiaan myös tuo kristillinen kasvatus, eli ihan pelkkä tapakristittykään ei sais olla (siis ei me olla mitenkään erityisen uskonnollisia itekään, joulukirkossa käydään ja ehkä joskus muutenkin, mutta miehellä on aika pitkät perinteet seurakuntatyöstä ja niiden perheessä perinteisesti aina joku vuorollaan on ollut kirkkovaltuustossakin).

Joten hankalaks menee. Oon myös pohtinut tuota, että onko korrektia pyytää pariskunnasta vain toista osapuolta? Mulla olis kaksikin pariskuntaa mielessä, joista toisen tunnemme oikein hyvin, ja toista kuitenkin selkeästi huonommin, ja tuota toista pyytäisin oikein mielellään kummiksi, mutten kuitenkaan haluis sitä toista.... Kääks, onneks näitä on vielä aikaa miettiä :-) Mä luulen, että me kyllä ne 4 kpl kummeja pyydetään (vaikka sitten vaan siksi, että saadaan joku järkevä kompromissi aikaiseksi :-D )...
 
Meilläkin esikoisen kummit asuu Vantaalle, eli matkaa on !
Vaikka ei nähdä kun muutaman kerran vuodessa; niin silti he ovat koko ajan
läsnä Turo-Eemilin elämässä.


Tuli mieleen, että onko jotain rajaa montako kummia saa olla tai 
vastaavasti minimiä ? 
Onko jollain tietoa. . 
 
EVL:n sivuilla (http://evl.fi/EVLUutiset.nsf/Documents/4492196CE1421923C225771C0045B528?OpenDocument&lang=FI) oli tämmöstä:

"Kirkolliskokous päätti, että kummeja voi jatkossa olla poikkeustapauksissa vain yksi. Päätöksen yhdestä kummista tekee sen seurakunnan kirkkoherra, jonka jäseneksi kastettava liittyy. Pääsääntönä säilyy edelleen, että kastettavalla on vähintään kaksi kummia, jotka täyttävät säädetyt kelpoisuusehdot. Muutos tulee voimaan 1. elokuuta 2010.

Nykyisin kastettavan kummeina tulee olla vähintään kaksi joko luterilaisen kirkon tai niin sanotun Porvoon yhteisön jäsenkirkon konfirmoitua jäsentä. Kummien määrälle ei ole annettu ylärajaa. Muutoksen tarkoituksena on helpottaa kirkon jäseneksi liittymistä niissä tilanteissa, joissa kahden kummin löytäminen on erittäin hankalaa tai ylivoimaista. Samalla säädöksiä on haluttu selkeyttää."

Tiedä sitten onko tuon jälkeen tullut tuohon jotain muutoksia, oli siis vuoden takainen päätös...
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top