Kummiasiaa

nimenomaan tärkeintä olisi tuo läheisyys eikä se , että tuo isoja ja kalliita lahoja.
 
Meidän esikoisella on kolme kummia. Miehen isoveli ja pikkusisko ja mun serkku.
Me ollaan aina ajateltu asiaa niin että veri on vettä sakeampaa että kyllä kummien pitää olla sukulaisia.
Tälle toiselle sylikummi tulee olemaan sama kuin esikoisella (miehen veli) ja muita ei olla vielä niin tarkkaa mietitty...
 
Nostelen tätä vähän. :) Kohtahan niitä kummeja pitäisi pyytää kummeiksi, jos niin haluaa ennen pienen syntymää tehdä :)


Sent from my iPhone using Vau Foorumi
 
Niinhän sitä sanotaan, ettei kummin tehtävästä saa kieltäytyä, mutta itse haluan ainakin painottaa, että todellakin saa kieltäytyä. Jos ei tunne tehtävää omakseen, on reilua sanoa ei.


Sent from my iPhone using Vau Foorumi
 
Itse en osaa kieltäytyä kummintehtävästä. Vaikka kysyjä kuinka sanoo että saa kieltäytyä jos en halua tms. Mutta jotenkin se tuntuu tosi tylyltä. Kun niitä mietitään (ainakin minä mietin) pitkään ja valitaan ne ketä oikeasti halutaan...
 
Nii ei sitä varmaan moni kehtais kieltäytyy, itsekään en kehtais.. Mut sit taas ei sekään oo kiva, et lupautuu kummiks mut sit ei pidä mitään yhteyt tai oo ollenkaa kiinnostunu kummilapses elämästä. Kakspiippune juttu :)
 
Itse ainakin huonot kummit saaneena arvostaisin todella paljon sitä, että sanottaisiin suoraan, jos "tehtävä" ei tunnu hyvältä itselle. Saisi vielä tilaisuuden pyytää jotakuta muuta, jolle se olisi tärkeää. Tuntuu lapsestakin pahalta, jos sisaruksilla on kummit, jotka välittävät ja ovat paljon tekemisissä. Saatika sitten miltä tuntuu vanhemmasta lapsen puolesta..


Sent from my iPhone using Vau Foorumi
 
Me pyydämme kummit vasta kun lapsi on maailmassa. Mutta meitä pyydettiin sunnuntaina kummeiksi! Minulle kummius on kunniatehtävä ja ilolla otin sen vastaan. Nyt on siis naapurissa kummityttö, ihanaa! Tosin ristiäiset on vasta syyskuussa.
 
Oli itsestään selvää että parhaasta ystävästäni ja hänen miehestään tulee meidän lapsen kummit. Mies vielä arpoo pyytääkö yhtä ystäväänsä, muuten pyytäisi varmasti, mutta tämä ystävä on seurustellut noin vuoden emmekä tunne kunnolla hänen naisystävää. Miheni mielestä on noloa pyytää vain ystävää kummiksi ja tämän naisystävää ei halua.

Meillä omat sisarukset ei oikein käy kummeiksi, veljeni ei ole käynyt rippikoulua eikä kuulu kirkkoon ja miehen sisko lähentelee jo kuuttakymmentä.
 
Musta sillä kummin iällä ei ole mitään väliä. :) Mutta musta tuntuu vaikealta valita omista sisaruksista se, joka olisi meidän esikoiselle kummina, jonkun heistä haluan kuitenkin ehdottomasti... Milloinkahan osataan päättää tämä kummiasia...
 
Meidän esikoisella on neljä kummia, kaksi meidän kaveria ja kaksi sukulaista. Sukulaiset on molemmat jo yli 60-vuotiaita, mutta mielestäni se on vaan rikkaus lapselleni. Eihän sitä kummia enää hirveästi tarvitse yli kakskymppisenä.
 
mäkään en osaisi sanoa ei kummiudesta, koska mä kannan sitä titteliä ylpeydellä. Mutta mun mielestä on reilua sanoa ei kummiudelle, kun olla lapselle paska kummi.
 
Kummiksi tulee miehen sisko ja yksi minun lahimmista ystavistani. Nain tulee yksi italialainen ja yksi suomalainen kummi. :) Mietitaan viela, etta pidetaanko nimijuhlat vai kastejuhlat perinteiden vuoksi. Emme ole kumpikaan uskonnollisia eivatka perheemme tai kaverimmekaan ole, mutta minusta olisi mukava jotenkin juhlistaa uutta elamaa. Laitetaan mietintaan. :)
 
ei mekää olla uskonnollisia millään tapaa. meidät molemmat on kastettu eli kirkkoon kuulutaan ... en näe syytä erota kirkosta ja musta olis outoa jos meidän lasta ei kastettais. tai jotenkin ajattelen sen niin että automaattisesti lapsi kastetaan :D oli uskonnollinen tai ei :grin:grintää koskee siis meidä perhettä. mutta ei musta ole sitten mitenkään outoa ettei muiden lapsia esim kastettais. tai olisi kummeja tms.
 
Jos pidamme nimijuhlat, niin silloin kummit ovat nk. siviilikummeja. Eli kummit tulevat jokatapauksessa. :)
 
Mä erosin heti 18-vuotiaana kirkosta. Mies ei kans kuulu kirkkoon.. meidät on molemmat kastettu. Ei ole kyllä mitään hajua, mitä mieltä molempien vanhemmat on siitä, että meidän lapselle ei tule kirkkokastajaisia. Ei ne kyllä mitään uskonnollisiakaan ole, luulen sen vaan tavaksi kuulua kirkkoon.

Sent from my GT-S7560 using Vau Foorumi mobile app
 
No, meidan tapauksessa asian tullevat ratkaisemaan logistiset ongelmat: Nimijuhlat on helppo jarjestaa, sen kun vain omanlaisensa bileet pystyy, mutta kastejuhliin taytyisi hankkia se pappi ja muuta rekvisiittaa, joka ei valttamatta olekaan aivan niin yksinkertaista, kun asuu ulkomailla. Jos paadytaan kasteeseen, se hyva puoli meilla kuitenkin on, etta Suomalainen Merimieskirkko on samassa kaupungissa. Tosin suomenkielisen juhlan aikana italialaiset ovat herttaisesti pihalla siita, mita tapahtuu. :oops:
 
Meillä pidetään nimiäiset ja nk.siviilikummit on melko varmat.
Toinen on jo vastannut myöntävästi.
Siis tulee kaksi kummia: toinen on ystäväni joka muslimi (lapsen isähän on muslimi myöskin) ja toinen ystäväni (jota ei kyllä ole vielä kysytty) on ystäväni jonka kanssa on porskuteltu menemään monia vuosia, ne hyvät ja huonot ajatkin, enemmän tai vähemmän yhteyttä pitäen tietäen että se toinen on aina tavoitettavissa kun tarvitset.

Me sovimme miehen kanssa että en kasta lasta kirkkoon (olen itse siis ev.lut kun en ole tullut eronneeksi) eikä lapsesta myöskään tule automaattisesti muslimi.
 
Piti oikein kaivaa tää esille, kun tajusin itse täällä hohkanneeni, kuinka halutaan pyytää kummit jo ennen poitsun syntymää. Noh, poitsulle tulee huomenna viikko ikää, eikä kummeja ole vieläkään pyydetty. :D

Kummiksi haluttaisiin miehen sisarus puolisoineen ja mun sisarus puolisoineen. Molemmista pareista vain toinen kuuluu evlut kirkkoon/kirkkoon ylipäätään. Onko huono idea tehdä niin, että nämä kirkkoon kuuluvat ovat ne kaksi virallista papereihin laitettavaa kummia ja puolisot siten hieman epävirallisempia, ettei heidän nimiä tule papereihin, koska kirkko ei heitä hyväksy kummeiksi..? Mielipiteitä?
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top