Toistaiseksi olen selvinnyt ilman kammottavia särkyjä ja kipuja. Tässä elämäntilanteessa siis ilman lääkkeitä. Tarvitsen tyynyn päänaluseksi, vaikka muuten olisikin suht kova alusta.
Sikatilalliseksi mutta pistäisin suurimman osan possuista suoraan lihoiksi ja muutaman antaisin viettää sikamaista elämää villisti tiluksilla sikaillen ja keksisin jonkin toisen elinkeinon.
Kolme uhmista kasvattaneena (kolmas juuri nyt huipussaan), valitsen sen, siihen osaan jo suhtautua usein ihan huumorilla/järjellä. Yksi esiteini löytyy ja nuo ”ihan sama” -niskojen nakkelut selvästi painelee minun nappuloitani kovempaa. Kyllä sekin sieltä sitten aikanaan helpottaa kokemuksen myötä, mutta tällä hetkellä on jopa välillä mielenkiintoista seurata, kuinka erittäin yhteistyökykyisestä ja lauhkeasta taaperosta on kasvanut MINÄ ITE -EN HALUA -EIEIEI! -kolmevuotias.