Kumman sukunimi?

Vargynja

Vargynja

Admin
Staff member
Administrator
Helmikuiset 2021
Jos teillä on kummallakin oma sukunimi, kumman sukunimen olette antaneet lapselle/lapsille? Jos taas teillä on yhteinen sukunimi, kumpi otti toisen sukunimen?

Mieheni otti minun sukunimeni, kun menimme naimisiin. Tämä oli täysin yhteinen päätös. :)
 
Me pidimme molemmat oman sukunimen. Lapsi sai miehen sukunimen. Mies olisi varmaan myös suostunut siihen että lapsi olisi saanut minun sukunimeni mutta ehdotin, että minä keksin etunimen, niin voidaan valita lapselle miehen sukunimi. Oma sukunimeni on harvinainen, mies olisi valinnut siihen maailman tavallisimman etunimen. Miehen sukunimi on tavallinen ja valitsin siihen harvinaisen etunimen.
 
Otin miehen sukunimen, kun mentiin naimisiin. Ei ollut mitään erityistä syytä tehdä toisinkaan, joten tehtiin perinteisellä tavalla. :)
 
Me päätettiin etukäteen että jos tulee tyttö, hän saa minun sukunimen ja poika saisi isänsä sukunimen. Poika sieltä sitten tuli. Nyt pojilla on tavallinen suomalainen sukunimi, itselläni harvinainen. Enkä aio luopua siitä ikinä. :)
 
Olisin halunnut yhdistelmänimen koska tykkäsin omasta tyttönimestä ja oli harvinaisempi, mutta kun etunimi jo kaksiosainen niin päädyin siihen että helpompi ottaa miehen sukunimi..
 
Meillä on miehen sukunimi. Harkitsin yhdistelmänimeä mutta omani päättyy samaan vokaaliin jolla miehen nimi alkaa ja sen lausuminen olisi kuulostanut hassulta, etenkin kun kyseessä on suomalainen-ulkomainen yhdistelmä. Miehelle en edes viitsinyt ehdottaa minun nimeä kun ei sitä pitkään osannut oikein edrs lausua :)

Sen sijaan ollaan puolivakavissaan pohdittu nimen "suomentamista" jolloin siitä tulisi täysin uniikki suomalainen sukunimi, mutta onhan se pienoinen kynnys :D
 
Mies otti mun sukunimen kun mentiin naimisiin, harvinainen sukunimi jota haluttiin jatkaa. :)
 
Me otimme molemmat uuden sukunimen, eli kumpikaan ei pitänyt omaansa. Nimi tulee miehen suvusta, mutta liittyy kotikylääni, jossa miehen (kaukainen) suku on elänyt joskus 500 vuotta sitten, ja kylä on nimetty tämän suvun nimen mukaan. Mies ei ollut ennen tapaamistamme koskaan käynyt kotikylässäni (asui 160 kilometrin päässä), joten oli hauskaa löytää tämä yhteys.

Tuo nimi tuntui sopivalta, koska se liittyi meihin molempiin - minuun kotikyläni kautta ja mieheen sukunsa kautta. Olen elänyt tässä kylässä lapsuuteni ja nuoruuteni ja taas uudestaan aikuisena (oltuani välissä 7 vuotta poissa), joten oli hauska sattuma, että päädyin yhteen miehen kanssa, jonka suvussa on nimi, jonka mukaan tämä kylä on aikanaan nimetty. Lisäksi suhteemme alkoi tässä kylässä, ja nyt kasvatamme lapsiamme samaisessa kylässä, joten se nimi sopii meille siksikin. :)

Päätimme yhdessä ottaa sen perheemme nimeksi. Mies siis vaihtoi nimensä sukuperusteella vähän ennen häitämme, ja minä sitten sain tuon nimen avioituessamme.
 
Muokattu viimeksi:
Emme ole naimisissa, enkä ota miehen sukunimeä koska omani on todella harvinainen ja ukon taas superyleinen. Lapsen nimestä puhuttaessa sovittiin niin että jos kolmas etunimi on suvussani kulkeva perinnenimi, niin sukunimi on sitten ukolta.
 
Muokattu viimeksi:
Otin miehen nimen. Olisin halunnut hänen ottavan omani, koska omani on harvinainen ja hänen yleinen. Mutta hän ei suostunut.

Myös minun nimelleni ei jää kantajia, hänen nimellään on lähisuvussakin.
 
Enni sanoi:
Otin miehen nimen. Olisin halunnut hänen ottavan omani, koska omani on harvinainen ja hänen yleinen. Mutta hän ei suostunut.

Myös minun nimelleni ei jää kantajia, hänen nimellään on lähisuvussakin.
Click to expand...
Meillä käy myös niin, että minun sukunimeni jää historiaan minun jälkeeni, mutta minulle on vieras ajatus vaihtaa oma sukunimeni joten en voi vaatia sitä mieheltäkään.

Lapset voivat halutessaan aikuisena ottaa minun sukunimeni jos siltä tuntuu.
 
Pitkän pohdinnan jälkeen otin mieheni sukunimen. Olin kuitenkin jo 38 vuotta ollut tietyn niminen. Hän sanoi että voi myös ottaa mun nimen, mutta mä vierastin ajatusta. Olen siis tässä asiassa vanhanaikainen. Nyt kaksi vuotta uudella sukunimellä ja edelleen tyytyväinen päätökseeni.
 
Yölento sanoi:
Meillä käy myös niin, että minun sukunimeni jää historiaan minun jälkeeni, mutta minulle on vieras ajatus vaihtaa oma sukunimeni joten en voi vaatia sitä mieheltäkään.

Lapset voivat halutessaan aikuisena ottaa minun sukunimeni jos siltä tuntuu.
Click to expand...

Niin mäkin olen ajatellut, että koskaan ei ole liian myöhäistä. :wink
 
Minua taas edelleen ärsyttää, ettei mies siinäkään voinut tehdä minun toivomalla tavalla :grin

Siitä olimme sentään yhtä mieltä, että kaikilla perheenjäsenillä tulee olla sama sukunimi. Joten omien pitäminen ei ollut meillä vaihtoehto.
 
Naimisiin mentäessä oltais haluttu sama sukunimi mutta mulla on harvinainen ja lyhyt, miehellä vastaava kun virtanen. Otin sitten yhdistelmäsukunimen ja mies piti omansa. Ollaan tässä mietitty lapselle sukunimeä ja yhdistelmä tällä hetkellä olis tulossa mutta se on jotenki hankala :( Varsinki kun ne on kun yö ja päivä. Lisäksi haluisin vähän erikoisemman etunimen ja tollaseen töksäys suomalaiseen sukunimeen en saa mitään sopimaan.. Mun sukunimi siis edellä yhdistelmässä joten se pehmittää laskua :grin

Täydellisessä maailmassa olis kaikilla sama nimi mutta sitten on nää sukuasiat plääh :confused: Mietinnässä kuitenkin vielä. :)
 
Otin mieheni nimen. Esikoinen oli saanut jo aiemmin isänsä nimen ja halusin olla koko perhe samaa nimeä. Ja mullakin tavallinen -nen päättyinen oma nimi ja miehellä ei ihan niin yleinen, joskaan ei harvinainenkaan.
 
Olen aina halunnut päästä eroon sukunimestäni, en ole missään tekemisissä sukunimeni puoleisen suvun kanssa. Otin siis ilolla miehen sukunimen mennessämme naimisiin!
 
Takaisin
Top