Oho! Meillä tänään tuli 8 kk täyteen...
Viikonloppuna keksi, ettö tavaroiden tiputtaminen on hauskaa. Aiemminkin on tiputtanut, mutta nyt tuijotti isoisää, sitten katsoi muina miehinä ihan jonnekin muualle, tiputti nallen ja alkoi nauraa kun nalle annettiin takaisin.
Jos näkee jotain mielenkiintoista, kiljuu ja nauraa itsekseen ja ryömii kovaa vauhtia kohti mielenkiinnon kohdetta. Jos aikaa on, niin voi hetken aikaa kontata.
Muutamia kertoja on noussut seisomaan tukea vasten ja hymyilee sitten aurinkoisesti ja voitonriemuisesti. Sitten yrittää kiertää tukea, jolloin pitää olla paikalla koska eihän tuo poika pystyssä pysy. Myös kaikkia tuoleja yritetään käyttää ylösnousuun, ja kun ne liukuvat alta pois, pitää itkeä tirauttaa. Kaapin ovia saadaan auki ja stereoiden nappuloita väännetään vääriin asentoihin. Johtoja vedetään seinistä jne.
Ikävin melko uusi keksintö on huutaminen kun vaatteita puetaan päälle.
Leikeissä leikkii usein itsekseen, mutta välillä pitää viihdyttää. Jos autossa tulee itku, usein laulaminen auttaa. Viikonloppuna laulettiin miehen kanssa vuorotellen. Kun laulu loppui, itku alkoi.
Mulla oli tv päällä ja huomasin, että poika seuraa sitä. Niinpä suljin tv:n. Poika tuijotti hetken mustaa kuvaruutua. Sitten kääntyi katsomaan minua ja hymyili ilkikurisen oloisesti, tosin taisin hymyillä ensin. Monesti kun huomioidaan, niin hymyilee myös ujosti vaikka leveästi: vetää kädet syliin ja nostaa hartiat korviin ja hymyilee (melkein nauraa) silmät sikkarassa.
Omatoiminen ruokailu ei vielä onnistu ja äänteitä tulee melko vähän. Jännittävissä tilanteissa hakee usein äidin reaktiota ja ilmeitä.