Kuinka vauva sai alkunsa?

[mamalicious98]

Meille miesystävän kanssa tuli tää raskaus iloisena yllätyksenä Ollaan toki kaksi aikuista ihmistä ja ymmärrettiin tietoisesti miten lapset saa alkunsa, haha :D Periaatteessa toisesta kierrosta tärppäsi. Ensimmäisessä kierrossa mies oli reissussa kuukauden niin siinä ei edes keritty puuhailla mitään. Mut joo, olin jo kuvitellut, etten saa lapsia kun eksän kanssa mm. katosi menkat jne pitkäksi aikaa kunnes tein eropäätöksen. Noh, nyt tässä uudessa suhteessa sitten vauva halusi päästä alkuun vauhdilla, lol.

 

[MariAnn89]

Joo mun edellinen täytti juuri 1v eli ikäeroa tulisi n.1v 9kk. Tuntuu hurjalle. Edelliset 2 lasta sain 3v ikäerolla ja se oli aika sopiva.

Me tähdättiin 1,5 vuoden ikäeroon, mutta tärppäskin heti. Oli tulossa 1v 4kk eroa, mutta se meni pieleen. Nyt sit tuleekin 1v 11kk, jos tää menis hyvin.

Se näissä +35v raskauksissa on kamalaa, että trisomiariskit kasvaa valtavasti. Oliko tän ikäisillä jo puolet munasoluista sellaisia, joissa on trisomia. Yhden jo kokeneena ajattelin, etten enää uskalla yrittää, kun 50% tuntuu niin hurjalta. Mutta sit rauhoitin mieltäni, että usein niistä ei raskaus edes ala (tai menee varhain kesken). Että vaikka koko ajan vähenevistä munasoluista puolessa on virhe, niin on perusteltua luottaa siihen, että etenevissä raskauksissa kaikki on hyvin, tai ainakin että on isot mahdollisuudet sille.

 

[Suvimel]

Joo mun edellinen täytti juuri 1v eli ikäeroa tulisi n.1v 9kk. Tuntuu hurjalle. Edelliset 2 lasta sain 3v ikäerolla ja se oli aika sopiva.

Mullakin edellinen 2/25. Ja ollaan näköjään saman ikäisiä ja melkein sama laskettu ja sama synnäri.

 

[taenuska]

Me tähdättiin 1,5 vuoden ikäeroon, mutta tärppäskin heti. Oli tulossa 1v 4kk eroa, mutta se meni pieleen. Nyt sit tuleekin 1v 11kk, jos tää menis hyvin.

Se näissä +35v raskauksissa on kamalaa, että trisomiariskit kasvaa valtavasti. Oliko tän ikäisillä jo puolet munasoluista sellaisia, joissa on trisomia. Yhden jo kokeneena ajattelin, etten enää uskalla yrittää, kun 50% tuntuu niin hurjalta. Mutta sit rauhoitin mieltäni, että usein niistä ei raskaus edes ala (tai menee varhain kesken). Että vaikka koko ajan vähenevistä munasoluista puolessa on virhe, niin on perusteltua luottaa siihen, että etenevissä raskauksissa kaikki on hyvin, tai ainakin että on isot mahdollisuudet sille.

Oliko noin paljon? Itse muistelen lukeneeni että riski on jonkin verran suurentunut kun ikää alkaa olla +35. Piti kysyä asiaa vielä ChatGPT:ltä, ja tällaisen vastauksen antoi



Viesti karkasi liian aikaisin, eli lisäyksenä vielä että tosiaan kroppa luonnostaan karsii nuo huonot jo alkuun keskenmenoina, mutta toki sitä ittekkin jännittää että onko jotain poikkeavaa sitten tutkimuksissa / ultrissa.

 

[MariAnn89]

Oliko noin paljon? Itse muistelen lukeneeni että riski on jonkin verran suurentunut kun ikää alkaa olla +35. Piti kysyä asiaa vielä ChatGPT:ltä, ja tällaisen vastauksen antoi

View attachment 154811

Viesti karkasi liian aikaisin, eli lisäyksenä vielä että tosiaan kroppa luonnostaan karsii nuo huonot jo alkuun keskenmenoina, mutta toki sitä ittekkin jännittää että onko jotain poikkeavaa sitten tutkimuksissa / ultrissa.

Juuri näin. Eli tuossa on ne onnistuneet raskaudet, ja se, kuinka moni niistä on ollut trisomioita. Mutta kun puhutaan irtoavien munasolujen sisältävistä virheistä, niin AI-taulukko näyttää tältä:



Prosenttiosuuksissa löysin joitakin vaihteluita, kun asiaa tutkin. 50% tais vaihdella 35- 37-vuoden välillä. Mutta mitä muistelin muita lähteitä, niin nuo on ainakin suuntaa-antavasti samaa, mitä muista löytyi.

Hirveetä luettavaa toi on, kun tässä sen iän tuoman riskin lisääntymisen näkee suuresti. mutta tosiaan, etten pelottele: luonto karsii niitä, joten toteuma ei ole lähelläkään näitä. Mutta tässä on yksi syy, miksi yli 35-vuotiailla voi mennä pidempään raskautua. Munasolut vähenee, ja laatu huononee.

 

[Nepeta Cataria]

Se näissä +35v raskauksissa on kamalaa, että trisomiariskit kasvaa valtavasti. Oliko tän ikäisillä jo puolet munasoluista sellaisia, joissa on trisomia. Yhden jo kokeneena ajattelin, etten enää uskalla yrittää, kun 50% tuntuu niin hurjalta. Mutta sit rauhoitin mieltäni, että usein niistä ei raskaus edes ala (tai menee varhain kesken). Että vaikka koko ajan vähenevistä munasoluista puolessa on virhe, niin on perusteltua luottaa siihen, että etenevissä raskauksissa kaikki on hyvin, tai ainakin että on isot mahdollisuudet sille.

Varmaankin tuo tilasto on punktiosaaliista, jossa kaikki munasolut voidaan tutkia. Luonnossahan tosiaan trisomia-alkiot eivät oikein kasva, tämä 21-trisomia on itseasiassa trisomioista elinvoimaisin. Valtaosa trisomiaraskauksista menee kesken ennen kuin niitä ehtii edes huomata.

Yritän olla ajattelematta koko asiaa. Olikohan kuitenkin niin että 45-veellä 21 trisomiariski on 1:30, eli 29/30 raskaudesta ei ole 21-trisomiaa eli selvästi paremmat mahdollisuudet saada terve lapsi syliin. Nt-ultrassa varmasti näkyy jos on kehityksessä jokin pielessä.

 

[MariAnn89]

Mullakin edellinen 2/25. Ja ollaan näköjään saman ikäisiä ja melkein sama laskettu ja sama synnäri.

Ja minä samassa sarjassa. Mun pikkunen 1/25, ja täytän tänä vuonna 37. Ja melkein sama laskettu. Synnärissä tosin 90 km eroa.

 

[Sadfigure]

Mullakin edellinen 2/25. Ja ollaan näköjään saman ikäisiä ja melkein sama laskettu ja sama synnäri.

Oho, onpas sattumia aika hauska

 

[Sadfigure]

Ja minä samassa sarjassa. Mun pikkunen 1/25, ja täytän tänä vuonna 37. Ja melkein sama laskettu. Synnärissä tosin 90 km eroa, mut ollaan rakennettu teidän sairaala

No mutta, sairaalanhan saa valita joten synnyttämään tänne vaan

 

[MariAnn89]

Varmaankin tuo tilasto on punktiosaaliista, jossa kaikki munasolut voidaan tutkia. Luonnossahan tosiaan trisomia-alkiot eivät oikein kasva, tämä 21-trisomia on itseasiassa trisomioista elinvoimaisin. Valtaosa trisomiaraskauksista menee kesken ennen kuin niitä ehtii edes huomata.

Yritän olla ajattelematta koko asiaa. Olikohan kuitenkin niin että 45-veellä 21 trisomiariski on 1:30, eli 29/30 raskaudesta ei ole 21-trisomiaa eli selvästi paremmat mahdollisuudet saada terve lapsi syliin. Nt-ultrassa varmasti näkyy jos on kehityksessä jokin pielessä.

Eihän näitä kannatakaan ajatella. Se on huonoa tuuria. Se että riskiluku on 1:1000, niin aina voi olla se 1. Ja olla olematta. Eikä se pelko mitään hyödytä lopulta.

Me saatiin nt-ultrassa 1:39. Ei pitänyt olla hätää, koska johtui kuulemma suurimmalta osalta mun iästä, eikä ollut niskaturvotusta. Koko oli noin viikkoa pienempi, mitä arvioitiin, ja vatsalaukku ehkä pieni. Mutta ei mitäön sellaista, mistä olisi mitään arvannut. Mutta niin se vaan sieltä lopulta vahvistui, vaikka todennäköisyydet oli pienet.

 

[pienirakas]

Mullakin edellinen 2/25. Ja ollaan näköjään saman ikäisiä ja melkein sama laskettu ja sama synnäri.

Haha täälläkin on 2/25 ja 1/23 toivoin pienempää ikäeroa mitä kahdella ensimmäisellä, toivottavasti myös saadaan kolmas vauva nyt syliin saakka.

 

[Suvimel]

Haha täälläkin on 2/25 ja 1/23 toivoin pienempää ikäeroa mitä kahdella ensimmäisellä, toivottavasti myös saadaan kolmas vauva nyt syliin saakka.

Mulla myös 4/23.

 

[Nepeta Cataria]

Eihän näitä kannatakaan ajatella. Se on huonoa tuuria. Se että riskiluku on 1:1000, niin aina voi olla se 1. Ja olla olematta. Eikä se pelko mitään hyödytä lopulta.

Me saatiin nt-ultrassa 1:39. Ei pitänyt olla hätää, koska johtui kuulemma suurimmalta osalta mun iästä, eikä ollut niskaturvotusta. Koko oli noin viikkoa pienempi, mitä arvioitiin, ja vatsalaukku ehkä pieni. Mutta ei mitäön sellaista, mistä olisi mitään arvannut. Mutta niin se vaan sieltä lopulta vahvistui, vaikka todennäköisyydet oli pienet.

Minulla on yks jolle sattui 1:400 juttu kehityksessä. Mutta siitä lisää salaisella puolella kun joskus sellaiselle pääsemme. Se opetti että elämää ei voi ennustaa, eikä se ole varmaa, ja senkin että monella tavalla voi elää hyvää elämää.

 

[MariAnn89]

Minulla on yks jolle sattui 1:400 juttu kehityksessä. Mutta siitä lisää salaisella puolella kun joskus sellaiselle pääsemme. Se opetti että elämää ei voi ennustaa, eikä se ole varmaa, ja senkin että monella tavalla voi elää hyvää elämää.

Niinpä. Eikä koskaan tiedä muutenkaan mitä tapahtuu itselle tai toisille. Mitä vaan voi ilmetä myöhemmin, tai voi tapahtua tapaturmia, josta voi tulla vaikka mitä haasteita. Mutta silti elämä on arvokasta, ja just hyvää, vaikkei olisikaan samanlaista kuin valtavirralla. Sitä oppii löytämään sen parhaan mahdollisen tavan toteuttaa elämää, mitä kaikki täällä muutenkin tekee omalla tyylillään.

 

[Miwja]

Täälläkin 1:100 osui omalle kohdalle nuorimman kanssa ja silti yritän olla etukäteen pelkäämättä ja maalaamasta kauhukuvia, vaikka riskit iän puolesta.

 

[Nepeta Cataria]

Melkein mietin omalla kohdallani että melkein olisi helpoin ollut etten olisi tiennyt asiaa etukäteen. Stressaaminen raskausaikana ei ole hyväksi. Ainahan miettii että entä jos tulee uudelleen, kun on jonkin verran periytyvä juttu. Ainoa minkä voi tehdä on napsia huolella vitamiininsa, panostaa hivenaineisiin, vältellä flunssia, ja lopettaa paheet kuin seinään, mielellään jo ennen plussaa. Toisaalta, jos tulee niin sitten tulee ja sen mukaan eletään. Herran haltuun siis.

 

[Mandariinii]

Me oltaisiin haluttu aloittaa yritys heti tammikuun alusta mutta neuvola siirsi _KOLME_ kertaa mun kierukan poisto aikaa, voitte kuvitella että vähän sitten turhautti. Lopulta sain kierukan pois 30.1
Oltiin ihan varauduttu siihen että vähintään 6kk saatetaan joutua yrittämään, ehkä jopa enemmän. Ja mun suurin pelko on aina ollut se, etten saisi lapsia. Mutta toisin kävi..

Me seurattiin kyllä ovulaatioo mutta helmikuussa se meni miehen reissutöiden takia vähän plörinäksi. Maaliskuussa uus yritys, ja kun vuoto alkoi samana päivänä kun menkkojen piti tulla niin sanoin miehelle että nyt se on varmaa että 2026 me ei tulla vielä saamaan vauvaa. Tää ei ollut iso juttu koska ei oltu ajateltukaan että niin nopeesti tärppäisi. Mutta sitten ekan vuotopäivän jälkeen vuoto lakkasi, odottelin sitä kolme päivää kunnes tein positiivisen testin ja oltiin kyllä aivan ällikällä lyöty, eikä oikein vieläkään osata täysin ymmärtää tätä tilannetta!

 

[Sinertävää]

Noi tilastot ei koskaan sovi yhden yksilön tilanteen ennustamiseen. Ja joo, toi munasolujen laatujuttu liittyi siihen että joka kerta ovuloidessa se vapautuva munasolu ei ole hyvälaatuinen. Joillakin saattaa vaikka neljänä kuukautena vuodessa irrota hyvälaatuinen munasolu. Siksi iän lisääntyessä myös yritysajat tyypillisesti pidentyvät. Hyvälaatuinen munasolu on äärimmäisen fiksu otus, ja osaa korjata geenivirheitä (esim jos on mosaikismina jokin kromosomivirhe), tietenkään se ei aina siinä onnistu. Mutta elimistö on niin ihmeellinen systeemi, että nöyräksi vetää.

Itse elin ennen kuin mormooni (alkoholia vain harvoin, ei tupakkaa, kahvia meni ehkä kolme mukia, miehellä yhtä hyvät elintavat paitsi vähemmän kahvia) ja aloitin lapsen yrittämisen 25 vuotiaana. Kuukautiset ovat kellontarkat, amh hyvä ja antraalifollikkeleita enemmän kuin tarpeeksi. Mies normaalipainoinen, mulla oli sen 5 kg ylipainoa. Kummallakaan ei edes aiempia seksikumppaneita, eli ei mitään sukupuolitautitartuntojakaan (tai siis mitään "piilevää tulehdusta"). Silti me päädyttiin lapsettomuushoitoihin, minkä ei olisi pitänyt olla todennäköistä. Me haluttiin isohko perhe, mutta saadaan maks kaksi lasta koska yhteiskunta ei tarjoa enempää ja yksityisellä on liian kallista Kokeilin kaikkea, kasvisten syöntiä, naimisiinmmenoa, ryyppäämistä ja lopulta alettiin epäillä että me vaan jotenkin nu55itaan väärin.

Ylläolevan vuoksi mulla aina pomppaa verenpaine, kun joku väittää elintapojen parantamisen tuoneen raskauden. Tuntuu kuin mulle sanottaisiin Jos olisit parantanut tavan X, niin et olisi joutunut IVF:ään. Tiedän ettei kukaan tuollaista tarkoita, ja taustalla on varmaan ajatus "minä en joudu ivf:ään, koska elän terveellisesti". Mutta kuten olen potilaillekin sanonut kannustukseksi, niin joskus se paska nakki vaan napsahtaa omalle kohdalle vaikkei pitäisi, niin käy kaikille jossain vaiheessa.

Tulipas kunnon avautuminen näin 6. raskausviikon kunniaksi. Toivon että tästä jää käteen se, ettei asioihin voi itse vaikuttaa (ainakaan parempaan suuntaan) vaan siellä kohdussa pöhistään omaa tahtia välittämättä siitä mitä raskaana oleva tai neuvolan kasvutaulukot sanovat. Ei kannata polttaa itseään loppuun tekemällä itselleen tiukempia sääntöjä kuin oikeasti suositellaan.

 

[Akkeli]

Esikoinen syntyi meille 6/25 ja puhe oli että puolen vuoden jälkeen voidaan jättää ehkäisy pois. Toiveena on kaksi lasta, ja mahdollisimman lähekkäin. Ei olla yritetty mitenkään kummemmin, kunhan menkkojen välillä satunnaista puuhailua miten on voimat vauva-arjen keskellä riittäneet. Eilen plussasin. Haen tänään kaupasta lisää testejä ja seuraillaan miltä näyttää. Paineita ei toisesta lapsesta ole, koska esikoinen on rakas Itse olen ainut lapsi, joten toivoisin hänelle kaveria, mutta ei mene elämä sekaisin jos ei tule.

 

[Nepeta Cataria]

Noi tilastot ei koskaan sovi yhden yksilön tilanteen ennustamiseen. Ja joo, toi munasolujen laatujuttu liittyi siihen että joka kerta ovuloidessa se vapautuva munasolu ei ole hyvälaatuinen. Joillakin saattaa vaikka neljänä kuukautena vuodessa irrota hyvälaatuinen munasolu. Siksi iän lisääntyessä myös yritysajat tyypillisesti pidentyvät. Hyvälaatuinen munasolu on äärimmäisen fiksu otus, ja osaa korjata geenivirheitä (esim jos on mosaikismina jokin kromosomivirhe), tietenkään se ei aina siinä onnistu. Mutta elimistö on niin ihmeellinen systeemi, että nöyräksi vetää.

Itse elin ennen kuin mormooni (alkoholia vain harvoin, ei tupakkaa, kahvia meni ehkä kolme mukia, miehellä yhtä hyvät elintavat paitsi vähemmän kahvia) ja aloitin lapsen yrittämisen 25 vuotiaana. Kuukautiset ovat kellontarkat, amh hyvä ja antraalifollikkeleita enemmän kuin tarpeeksi. Mies normaalipainoinen, mulla oli sen 5 kg ylipainoa. Kummallakaan ei edes aiempia seksikumppaneita, eli ei mitään sukupuolitautitartuntojakaan (tai siis mitään "piilevää tulehdusta"). Silti me päädyttiin lapsettomuushoitoihin, minkä ei olisi pitänyt olla todennäköistä. Me haluttiin isohko perhe, mutta saadaan maks kaksi lasta koska yhteiskunta ei tarjoa enempää ja yksityisellä on liian kallista Kokeilin kaikkea, kasvisten syöntiä, naimisiinmmenoa, ryyppäämistä ja lopulta alettiin epäillä että me vaan jotenkin nu55itaan väärin.

Ylläolevan vuoksi mulla aina pomppaa verenpaine, kun joku väittää elintapojen parantamisen tuoneen raskauden. Tuntuu kuin mulle sanottaisiin Jos olisit parantanut tavan X, niin et olisi joutunut IVF:ään. Tiedän ettei kukaan tuollaista tarkoita, ja taustalla on varmaan ajatus "minä en joudu ivf:ään, koska elän terveellisesti". Mutta kuten olen potilaillekin sanonut kannustukseksi, niin joskus se paska nakki vaan napsahtaa omalle kohdalle vaikkei pitäisi, niin käy kaikille jossain vaiheessa.

Tulipas kunnon avautuminen näin 6. raskausviikon kunniaksi. Toivon että tästä jää käteen se, ettei asioihin voi itse vaikuttaa (ainakaan parempaan suuntaan) vaan siellä kohdussa pöhistään omaa tahtia välittämättä siitä mitä raskaana oleva tai neuvolan kasvutaulukot sanovat. Ei kannata polttaa itseään loppuun tekemällä itselleen tiukempia sääntöjä kuin oikeasti suositellaan.

No älä heitä kirvestä kaivoon lapsiluvun suhteen. On tapauksia jossa esikoisen kanssa on nähty paljon vaivaa, mutta seuravaat tulevat helposti. Ajatus että "kun ekan tekeminen oli vaikeaa, ja luomuraskauden mahdollisuus pieni, niin eipä käytetä ehkäisyä nyt kun esikoinen syntyi"... Ja pieni sisarus saa joskus alkunsa ihan kuin varkain. Raskaus ruokkii raskautta, parantaa kehon toimintaa, kohdunsuu on varmasti paremmin auki alatiesynnytyksen jäljiltä jne. Vähän tuuria niin sisarusten teko on helpompaa. Tsemppiä!