Kuinka vauva sai alkunsa?

[Vargynja]

Ei mennä nyt graafisiin yksityiskohtiin – kaikki me varmasti tiedämme suunnilleen, miten lapset yleensä saavat alkunsa. Mutta ehdittekö yrittää lasta kauan vai saiko hän alkunsa nopeasti? Seurailitko ovulaatiota? Kävittekö lapsettomuushoidoissa? Vai alkoiko raskaus kenties yllätyksenä?

 

[Mustikkamaa]

Meillä tosiaan tärppäs ekassa yrityskierrossa. Oli ehtinyt tulla kolmet menkat esikoisen jälkeen. Kiertoa seurailin Cluessa ja ovulaation tikutin. Hyvin osas Clue arvata ovulaatiopäivän

 

[Pikkutytöt]

Aloin seuraamaan ovulaatiota ekaa kertaa elämässäni marraskuussa 2024 menkkojen palattua edellisen synnytyksen jälkeen, mikä oli hyvä, koska kun lopulta jätettiin ehkäisy pois elo-syyskuussa 2025 niin olin löytänyt parhaat tavat löytää ovisplussa eikä sitä tarvinnut enää arpoa. Kiertojen pituus vaihteli jonkun verran niin ei voinut kalenterista katsoa ovulaatiota. Sain todella huonoja uutisia lapsettomuusklinikan gyneltä tämän vuoden syyskuun lopussa, kun kävin siellä hedelmällisyystarkastuksessa ja luulin jo lääkärin puheiden perusteella ettei meillä ole enää mahdollisuuksia, vaikka onkin kaksi pientä saaneet luomuna alkunsa. Niin vaan kuitenkin kävi että neljännellä tai viidennellä kierrolla plussasin, kaksi päivää ennen jouluaattoa Pieni epävarmuus tuossa oliko neljäs vai viides kun se elo-syyskuun kierto venyi 50-päiväiseksi kun yleensä vaihdellut 20-30-päiväisinä kierrot. Juuri ton pitkän kierron takia sinne gynellekin menin.

 

[Rollo]

Esikoisen jälkeen oli vuoden raskautumiskielto ja heinäkuussa sitten aloittelin kierron seurantaa ovistesteillä ja lämpöjä seuraamalla.
6 kiertoa ja yllättävä plussa juuri jouluna, mahdotonta uskoa että onnistuimme

 

[Minnamaaria]

Meillä sai alkunsa nyt yk2 ilman sen kummempia kikkakonsteja kuin että laskin ja päättelin olosta milloin on ovulaatio. Olin jo vähän toivonkin tästä kierrosta menettänyt ja tilasin just päivää ennen plussaa ison nipun ovistestejä ja parit raskaustestitkin Esikoista siis odotetaan ja luomusti sai nyt tämä raskaus alkunsa.

 

[Henskuu]

Meillä sai alkunsa suoraan kkm jälkeen, ei ehtinyt tulla menkkoja välissä

 

[*mima*]

Kaksi vuotta sitten aloitettiin yritys, ensimmäinen plussa koskaan saatu eilen testiin. Kaikki on uutta ja jännittävää ja samalla vähän pelottavaa

 

[taenuska]

Nykyisen kumppanini kanssa ensimmäinen tärppi tuli yrittämättä ja täysin yllättäen viime syyskuussa. Kierukan olin poistattanut loppukeväästä, koska 5v tuli täyteen enkä halunnut enää uutta härveliä laitattaa. Kokeilin pillereitä jonkin aikaa joilla ei saanut kuin hormonit, kropan ja pään sekaisin, niin lopetin. Naiivisti ajattelin kai ettei tässä nyt niin kovin hedelmällinen enää itse ole, ja että raskautumisen mahdollisuus on luomuna yksittäisten prosenttien luokkaa. Ekoja menkkoja sai odottaa pillerien jälkeen useita viikkoja. Vaan kuinkas sitten kävikään Täys shokkihan se oli saada legendaariset leffaviivat testiin kun seuraavia menkkoja ei kuulunutkaan - en tosin osannut ees ajatella niiden olevan myöhässä, kun kierto oli venynyt ehkäisyjen takia. Siinä puntaroitiin (tai lähinnä vain itse - kumppani oli alusta lähtien täysillä mukana) että jatkaako vaiko ei - kerrottakoon tässä vaiheessa että olen ollut vapaaehtoisesti lapseton tähän saakka edellisissä suhteissa. Oikea kumppani nyt kai sitten viimein on päätynyt kohdalle, jonka kanssa voi edes harkita asiaa. Parempi kai myöhään kuin ei milloinkaan
Kuten tuolla jo aikaisemmin toisessa ketjussa mainitsin, tämä ensimmäinen raskaus meni kesken lokakuun lopulla, kaikesta puntaroinnista ja vatvomisesta huolimatta kun olin viimein päättänyt jatkaa - km oli traumaattinen kokemus. Itse tyhjentyminen oli spontaani ja totaalinen, kesti muutaman tunnin ja se oli ohi. Mutta päätin sen jälkeen, että uusi raskaus saa alkaa ja vauva tulla, jos on tullakseen. Seuraavat kuukautiset tulivat vain vajaan viikon myöhässä (entiseen omaan kiertoon verraten), kokeilin ovistikkuja ja lopputulos onkin sitten tässä (4+5)
Vaan tottakai edellinen km kolkuttaa takaraivossa, niin siksi varauksella jatketaan eteenpäin

 

[palzunen]

Tämä tuleva kolmonen on aivan täysi yllätys, toki todella tervetullut sellainen!

Kaksi lasta siis ennestään, joita kumpaakin yritettiin useampi vuosi, ennen kuin tärppäsi. Nykyinen kuopus syntynyt 8/24 ja hänen jäljiltään oli itsellä kierto vielä melko sekaisin. Luulin jo, että pukkaa myös esivaihdevuosia ja että meidän lapsiluku oli sen vuoksi täynnä. Käytössä ei siis ollut ehkäisyä ja oltiin ajatuksella, että vielä yksi vauva saa tulla, jos on tullakseen ja niimpä se elämä sitten kerrankin yllätti positiivisesti. Ihan epäuskoinen olo vieläkin ja hyvin alussahan tässä vielä ollaan. Mutta sormet ja varpaat ristiin, että kaikki menee hyvin ja saadaan kolmonen syyskuussa syliin.

 

[pickledip]

Aloitettiin yritys elokuussa, ja syyskuussa oli kemiallinen raskaus 4+0. Muutama kerta jaksettiin yrittää "täysillä": oli välillä kalliit clearbluen dual hormone testit käytössä, trackkailin lämpötiloja Fertility Friendillä jne.

Tässä kierrossa ei jaksettu joulukiireiden vuoksi trackailla yhtään mitään. Muutenkin alkoi ehkä vähän väsyttää koko yrittäminen, jaksettiin harrastaa seksiäkin vaan kaksi kertaa.

Oli siis vähiten toivoja tässä kierrossa kuin kertaakaan aiemmin. Tein sitten huvikseen testin edellisenä iltana kuin odotin menkkojen alkua. Yleensä tiputtelen parina päivänä ennen alkua ja nyt ei ollut mitään vuotoa eikä edes normi jomottelua mahassa. Vitsailtiinkin, että kun dippaan tikun niin varmaan samalla hetkellä valahtaa ekat veret pönttöön.

Sitten kun liuskassa olikin haalea viiva jo ennen aikarajan loppumista, oli se aikamoinen yllätys!

Yleiset stressitasot olivat varmaan joulukuussa korkeimmillaan koko tähän astisen yrityksen aikana, söin epäterveellisemmin kuin koko vuonna, vitamiinitkin unohtuivat joulureissun ajaksi kotiin, join muutaman lasin viiniä, oli tosi huonoja öitä ymsyms.. tuntuu tyhmältä kun koko yrityksen ajan yrittänyt elää niin terveellistä ja raskautta edistävää elämää että nyt sitten tärppäsi kun elintavat oli huonoimmillaan mutta hyvä että tärppäsi, nyt vaan rutiinit takaisin kuntoon!

 

[Kirsikkakarkki]

Täällä esikoinen on ollut haaveena jo kohta kaksi vuotta tosin varsinaista yritystä siitä 1.5, kun ensin useampi kuukausi sulateltiin päätöstä siitä että ylipäänsä haluamme hankkia lapsen. No tässä puolentoista vuoden yrityksen aikana tosiaan realisoitui se sanonta, että lapsia ei hankita vaan saadaan.. Kesällä aloitettiin lapsettomuustukimukset ja syksyllä sitten todettiin niiden myötä pcos.

Sain sitten letrot ja tästä ekasta letrokierrosta olikin aika korkeat odotukset, oli ne violetit digiovistestit käytössä ja inositolia aloin ottaa myös isommalla annostuksella. UV aattona päätin tehdä raskaustestin (dpo11 silloin), koska vielä toivoin ankealle vuodelle iloista loppua. No testi oli nega, joten luovutin jo oikeastaan tämän kierron suhteen. Viikonloppuna oli kramppeja ja rinnat kipeenä, ja odottelin, että menkat ihan varmana tulossa. Mulla on kyllä epäsäännöllinen kierto, mutta kun oireet oli niin vahvat niin ajattelin, että kyllä ne sieltä nyt on tulossa. Ihmettelin kyllä myös hieman sitä että mulla yleensä menkkoja edeltää myös pyyhkäisyvuoto mutta nyt oli vaan valkovuotoa.

Eilen aamulla taistelin että tehdäkö vai eikö tehdä testi, toisaalta ajattelin etten halua taas pettyä mutta toisaalta oli niin outoa kun menkoista ei ollut tietoakaan. Ja sieltähän se haalea viiva sitten tuli, dpo 16. Tänään oli viiva jo tummunut mutta on tässä aika epäuskoinen olo silti, että voiko oikeasti tärpätä näin heti ekasta letrokierrosta ja onko siellä oikeasti joku vai ei.

 

[Selah]

Meillä esikoinen kohta 2v ja hän sai alkunsa nopeasti 2. tai 3. kierrosta. En edes tiennyt mitään ovulaatiotesteistä tai sen tarkasta ajankohdasta. Toisen kanssa sitten olin innoissani kokemassa sen yrittämisen ja tein kaikki erittäin tietoisesti. Oli vaikeaa kun tärppäsi vasta 9. yrityskierrosta. Siinä kerkesi jo mennä vuoristorataa ja miettiä mitä pitäisi vielä tehdä "paremmin".

Tämä tärppikierto oli se, miltä odotin vähiten. Kaikki oli viimekuussa niin stressaavaa ja huonosti. Testasinkin vasta kp30/27 kun olin niin varma ettei mitään voinut olla. Oon jotenkin niin ihmeissäni siitä, että tämä raskaus ei todellakaan ollut mun kätteni jälki vaan aivan täysi lahja. Olin pakotettu päästämään irti niistä jutuista joilla luulin että lapsia tehdään ja olisin voinut olla ylpeä itsestäni, että osaan jonkun reseptin. En osaa. En todellakaan ymmärrä mikä vaikuttaa positiivisesti lapsen saantiin

 

[Selah]

Aloitettiin yritys elokuussa, ja syyskuussa oli kemiallinen raskaus 4+0. Muutama kerta jaksettiin yrittää "täysillä": oli välillä kalliit clearbluen dual hormone testit käytössä, trackkailin lämpötiloja Fertility Friendillä jne.

Tässä kierrossa ei jaksettu joulukiireiden vuoksi trackailla yhtään mitään. Muutenkin alkoi ehkä vähän väsyttää koko yrittäminen, jaksettiin harrastaa seksiäkin vaan kaksi kertaa.

Oli siis vähiten toivoja tässä kierrossa kuin kertaakaan aiemmin. Tein sitten huvikseen testin edellisenä iltana kuin odotin menkkojen alkua. Yleensä tiputtelen parina päivänä ennen alkua ja nyt ei ollut mitään vuotoa eikä edes normi jomottelua mahassa. Vitsailtiinkin, että kun dippaan tikun niin varmaan samalla hetkellä valahtaa ekat veret pönttöön.

Sitten kun liuskassa olikin haalea viiva jo ennen aikarajan loppumista, oli se aikamoinen yllätys!

Yleiset stressitasot olivat varmaan joulukuussa korkeimmillaan koko tähän astisen yrityksen aikana, söin epäterveellisemmin kuin koko vuonna, vitamiinitkin unohtuivat joulureissun ajaksi kotiin, join muutaman lasin viiniä, oli tosi huonoja öitä ymsyms.. tuntuu tyhmältä kun koko yrityksen ajan yrittänyt elää niin terveellistä ja raskautta edistävää elämää että nyt sitten tärppäsi kun elintavat oli huonoimmillaan mutta hyvä että tärppäsi, nyt vaan rutiinit takaisin kuntoon!

Mulla oli just näitä fiiliksiä, mutta kertoimet vähän isompina. Vitamiinit oli jääneet pariksi kuukaudeksi ottamatta ja pöydällä oli lemmikin lopetus jos en löydä yhtäkkiä uutta kotia, mitä olin jo etsinyt monta kuukautta. Oli uusi asuinpaikka ja -maa, talon myyntiä ja yhtäkkinen huonekalujen tyhjennys itsekseni. Ihan perus joulukuun kiireiden lisäksi.

 

[Santra87]

Olin uutena vuotena entisen puolison kanssa juhlimassa ja tässä on seuraus

Itse olen halunnut kolmosta jotakuinkin siitä asti kun tosikko syntyi, olin raskaana 2017, kun lasten isä lopulta painosti aborttiin, se oli aikalailla myös sen parisuhteen loppua.

Tämä raskaus oli iso yllätys ja vaikeaa tulee olemaan kertoa toiselle osapuolelle joka ei ole koskaan halunnut lapsia, olen kuitenkin valmis kasvattamaan yksinkin. Tosikko on odottanut pikkusisarusta ainakin 6 vuotta, että ainakin joku iloitsee mun kanssa tästä

 

[Miivaa]

Ollaan yritetty toista 2 v. Mulla on pco ja luulin jo vähän esivaihdevuosiakin. Joulukuussa olin jo aivan loppu koko hommaan ja lopetin yrittämisen. Eka kierto moneen vuoteen, että en tikuttanut ovista. Joululoma ja stressittömyys teki ilmeisesti tehtävänsä ja tässä sitä nyt ollaan ylläriplussan kanssa

 

[hiiru]

Olen vauvakuumeillut vuosia, suurimman osan koko aikuisiästäni. Olen 29v. Aina olen tiennyt, että haluan äidiksi ja olen kuluttanut laittoman määrän aikaa selaillen vauvapalstoja, raskauteen/perheeseen liittyviä blogeja, ohjelmia, elokuvia ja mitä nyt ikinä olen käsiini saanutkaan. Ja onpa tullut vietettyä monet illat itkien ja surren sitä, ettei ole päässyt edes yrittämään ja olen pelännyt, mitä jos en voisi tulla edes raskaaksi.

Edellinen puolisoni oli hyvinkin nihkeä koko vauvahaaveeni kanssa. Jossain vaiheessa onneksi tajusin, etten hänen kaltaistaan edes lapseni isäksi haluaisi. Nykyinen puolisoni on puolestaan täysi vastakohta edelliselle ja kaikkea sitä, mitä olen ikinä toivonut miehen olevan puolisona, ja myös roolimallina lapsille

Viimeisen vuoden aikana mieskin alkoi vihdoin lämpenemään vauvahaaveille. Päätettiin, että aloitetaan yritys tänä vuonna, mutta ei ehditty vielä päättää ajankohtaa. Oltiin oltu jo pitkään ennen tätä ilman ehkäisyä ja "eletty reunalla" moneenkin otteeseen, vahinkoja ei kuitenkaan sattunut. Kunnes nyt sitten.

Ollaan täällä epäuskoisena tuijoteltu testejä. Tuntuu, ettei uskalleta vielä iloita kunnolla, kun pelottaa jos kaikki ei menekään hyvin. Koitan silti luottaa, että syyskuussa meillä ois vihdoin ja viimein vauva sylissä herkistyn aina, kun ajattelen asiaa. Vaikea sisäistää koko raskautta. Äärimmäisen kiitollinen ja onnellinen olo kuitenkin kaiken kaikkiaan.

 

[Tuittunen]

Oon käyttänyt yhtäjaksoisesti hormonaalisia ehkäisyjä 17-18 vuotiaasta ja viimeiset 10 vuotta ainakin Cerazettea. Jätin pillerit pois yhteisestä päätöksestä marraskuussa ja aloin odottamaan ensimmäisiä kuukautisia (olin myös henkisesti varautunut siihen että voi mennä puoli vuottakin helposti ennen kuin elimistö tasaantuu), joita ei sitten koskaan tullutkaan kun plussasin viime viikolla molempien yllätykseksi