Kuinka tavoitettavissa pitää olla?

[Vargynja]

Kaikilla on nykyisin kännykät joten aina pitäisi olla tavoitettavissa. Vai pitääkö? Mitä mieltä te olette? Missä tilanteissa tai mistä syistä teistä on ok olla vastaamatta puheluun tai viestiin? Kuinka pian pitäisi soittaa takaisin tai vastata viestiin?

Omasta mielestäni noin periaatteessa se että ei juuri nyt halua olla tavoitettavissa pitäisi olla hyväksyttävä syy olla vastaamatta ja katsomatta viestejä. Ihmisellä pitäisi olla oikeus omaan rauhaan jolloin puhelin saa olla äänettömällä. Tietenkin asiaan vaikuttaa hieman sekin kuka yrittää tavoitella. Ala-asteikäiselle lapselle vastaisin asap. Kaverille sitten kun huvittaa. Toki hirveän pitkään odotuttaminen ei ole kohteliasta, mutta ei omia hommia tarvitse keskeyttääkään ellei asia ole kovin tärkeä. On se homma sitten vaipan vaihto, kaupassa käyminen, lapsen kanssa leikkiminen tai lepohetki.

 

[Chum]

Mulla on puhelin aina äänettömällä, eli mua ei juuri koskaan saa kiinni heti. Aina kyllä puhelin lähistöllä, että voin sopivan hetken tullen kyllä soittaa takaisin nopeastikin. Toki on myös tilanteita, jolloin haluan ehdottomasti olla heti tavoitettavissa, esim jos lapset on hoidossa.

 

[Ginger]

Minusta tämä nykyinen jatkuvasti tavoitettavissa -kulttuuri on hyvin turhauttava ja kuluttava. Itse pyrin vastaamaan aina kun ehdin, mutta en kyttää puhelinta enkä pidä sitä aivan jatkuvasti mukanani. Puhelin on myös koko ajan äänettömällä. Tarkkailen sitä tietyin väliajoin. Toki jos kotoa poistun lenkkiä pidemmäksi ajaksi, niin onhan se mukana. Sapettaa kuitenkin esimerkiksi se, jos vaikka äitini soittaa ja en vastaa, hän pommittaa kauheasti kysymyksiä että no mitä ihmettä teit kun et puhelimeesi vastaa... Samaten, kun odotin soittoa lääkäristä (ei annettu aikaa, vain että lääkäri soittaa tiettynä päivänä) niin hän oli kerran koittanut soittaa ja en ollut juuri silloin pystynyt vastaamaan. Kun soitin terkkariin myöhemmin ja kyselin tästä, niin oli kuulemma kirjattu "asiakas tavoittamattomissa" ... Joo-o, yhden yrityksen jälkeen...

Jos olen töissä ja lapset hoidossa, silloin kyllä kannan puhelinta mukanani. Vaikka monessa paikassa missä olen ollut työssä, onkin ollut sääntö ettei saa olla edes mukana työtehtävissä, niin kyllä olen ilmoittanut että pidän sen lasten takia.

 

[Aiarana]

Kännykkä on mukana koko ajan, mutta silti vastaan viesteihini tai soittoihin välittömästi. En vain jaksa vastata heti, jos viesti ei ole kiireellinen. Onhan se ikävää sen viestin lähettäjän näkökulmasta, sen tiedän. Haluan enemmän keskittyä omiin puuhiin, enkä näprätä kännykkää vähän väliä.

 

[Pingviiniemo]

Mä en vastaa puheluihin tai katso viestejä, jos olen uupunut. Minusta se on täysin ok. Kaikilla on oikeus omaan rauhaan.

 

[Yölento]

Jos on sopiva hetki, vastaan puheluihin. En vastaa kesken työtehtävien enkä kotona ruokapöydässä enkä autoillessa tai jos on jonkun kanssa keskustelu kesken.

Lääkärin soittoaikapäivinä pidän puhelimen äänellisellä ja esim töissä kerron, että odotan puhelua ja vastaan heti, kun se soi.

 

[elaffy]

Töissä en pysty pitämään puhelinta mukana, joten siellä ollessa minulle ei voi soittaa. Viestejä pystyn katsomaan päivän aikana. Muuten minut saa kyllä yleensä melko hyvin kiinni. Viesteihin vastaan heti, jos on tärkeämpi asia. Muuten sitten, kun on aikaa keskittyä esim pidempiin kuulumisten vaihtoihin kavereiden kanssa.