Esikoisen synnytyksessä vähintäänkin 15. Tuntui, että noin kovaa kipua tulee vain siinä tilanteessa, kun kroppa on pysyvästi rikottu ja vammautettu, eikä normaaliin elämään ole paluuta. Luulin kuolevani. Kyseessä oli luomusynnytys, koska kätilö heräsi kivunlievityksen suhteen niin myöhään, ettei sitä enää ehditty laittamaan.
Toisen lapsen synnytyksessä sain epiduraalin jo ennen kuin synnytyksen käynnistymisen viralliset kriteerit täyttyivät, ja kivut pysyivät valtaosan ajasta siedettävällä tasolla. Ehkä suurin ero oli se, että toisen lapsen synnytyksessä synnytys vaikutti olevan kätilön hallinnassa, esikoisen synnytyksessä taas kätilöt tuntuivat olevan samassa veneessä tuuliajolla kuin minäkin, yhtä yllättyneitä tilanteesta kuin minäkin.
Minulla synnytykset etenivät eri tavalla kuin oppikirjoissa, eli tietyllä tavalla kätilön pihalla olo esikoisen synnytyksessä on ymmärrettävää, mutta toisaalta hänen ammattilaisena pitäisi osata hanskata harvinaiset poikkeustapauksetkin.
