Kuinka nopeasti toinen?

  • Ketjun aloittaja Ketjun aloittaja aafi
  • Aloituspäivämäärä Aloituspäivämäärä
aafi

aafi

Silmät suurina ihmettelijä
Helou!
Meillä esikoinen syntyi 5/2012 ja nyt jo haaveilemme toisestakin nyytistä miehen kanssa. Raskaus oli helppo, synnytys nopea mutta kivuton. Asteen repeämä joka ei edes ihmekyllä vaivannut kertaakaan. Tyttö on ollut loppujen lopuksi todella helppo tapaus vaikka valvottuja öitä mahtuu näihin kolmeen kuukauteen.
Olisi ihanaa kun tytöllä olisi leikkikaveri parin vuoden iässä ja varmasti lapsista olisi seuraa toisilleen jo aikaisemminkin.
Toiveena olisi siis useampikin lapsi elämän aikana (jos heitä meille lisää suodaan), mutta nyt olisi haaveissa heti perään toinen jonka jälkeen voisimme odotella sen muutaman vuoden ennen kolmatta :)

Millaisilla aikaväleillä lapset ovat muilla syntyneet?
Onko kenelläkään kokemusta vuoden ikäeroista?

Mielenkiinnosta haluaisin kuulla muiden mielipiteitä asiaan, vaikka lopullinen päätöshän on vain meidän :)
 
minä sanosin et siitä vaan! :) ei se tuo raskaaksi tuleminen oo välttämättä kovin helppoa et voihan se olla et ei heti tärppää vaan joutuu yrittään kuukausia ennenku tärppää, jos sillonkaa.. jos ootte nyt heti jo valmiita nii miks ei? meillä on 2 vuoden ikänen poika ja vieläkään en ole raskaana, ja oisin sen toisen lapsen halunnut jo aikaa sitte :( 2 keskenmenoa siis takana.. joten sanoisin et ei kannata liikaa suunnitella noita ikäerojuttuja ku kaikki ei aina mee niinku itte tahtos.. harmittaa vähä et meillä tulee tenaville nii pitkä ikäero mut minkäs teet.. :/
 
Hiljalleen katsellaan ja toivotaan että tärppäisi.. Totta että voidaan joutua odottamaan vielä pitkäänkin..

Bounty; Kiitos vastauksestasi! Voimia teille yritykseen ja voimia selviytymään kokemuksistasi. En voi edes kuvitella sitä tuskaa minkä olet kokenut jo pariin otteeseen :(
 
itsekin haaveilen toista miehen kanssa mut saa nähä tärpääkö ensimmäisellä kerralla mut ei se kyllä aina ole meistä kiinni.. esikoinen on kohta 9 kk
 
Hei Aafi!

Kuulostat siltä, että toinen vauva olisi jo tervetullut, joten miksi odottaa. Samaa mieltä kuin Bounty. Koskaan ei tiedä milloin se toinen tulee tai tuleeko ja mitä siinä välissä ehtii tapahtua. Sanoisin, että antakaa vauvan tulla jos on tullakseen.

Kaikkea hyvää jatkossa!
Nauttikaa elämästä!
 
Meillä on uusioperhe joka koostuu minusta,miehestäni,hänen tyttärestään ja meidän yhteisestä pojasta. Tyttö nyt 6 vuotta, poika 2 vuotta, ikäeroa 4 vuotta,muutaman päivän heitolla. Tämä ikäero on aika passeli, vaikka meilläkin on ollut toiveissa heti pojan jälkeen uusi raskaus. Eipä ole vielä kuulunut,vaikka yritystäkään ei kyllä voi palkita.

Uskoisin että pienemmällä ikäerolla voisi olla helpompaa, vaikka alussa kun ovat vielä pieniä vaativat molemmat paljon. Mutta oppivat ainakin jakamaan kaiken huomion :) Eikä tulisi ongelmaksi isomman ''tylsistyminen'' kun vauva ei osaakkaan leikkiä samoja juttuja.
 
Meillä esikoinen on noin 2-vuotias ja ollaan toista lasta yritetty pian puoli vuotta. Välissä söin minipillereitä 1½ vuotta. Nyt on alkanut kaduttaa, että aloitettiin näin myöhään, kun ei kunnollista raskautta näytäkään olevan niin helppo saada aikaiseksi.

Yhtenä monista asioista takaraivossa painaa tuo Kelan kolmen vuoden sääntö, kun esikoisesta sain varsin hyvät äitiysrahat. Jos kakkonen saisi alkunsa vajaan kolmen kuukauden sisällä, saan tuon saman rahan uudella äitiyslomalla. Jos taas raskautuisin sen jälkeen niin putoan peruspäivärahalle, mikä olisi meille pikkaisen taloudellinen katastrofi, kun me molemmat puolisot opiskellaan. Tietysti vielä enemmän painaa ajatus, että mahtaako sitä koskaan enää tulla onnistuneesti raskaaksi, kun ikääkin on yli sen kriittisen 35 vuoden rajan.

Uskoisin, että lapset kannattaa ehkä tehdä pienellä ikäerolla siinä mielessä, että kaiketi raskautuminen tapahtuu monesti helpommin, kun edellisestä raskaudesta ei ole niin kovin paljon aikaa. Tärkeintä silti on, että kokee jaksavansa uuden raskauden ja vauva-ajan taaperon kanssa.
 
Meidän esikoispoika syntyi 6/12. Söin minipillereitä ehkä vajaan kuukauden eikä ne sopineet mulle ollenkaan. Siinä sit mietittiin miehen kanssa ehkäisymuotoa ja tultiin lopulta siihen tulokseen, et toinen lapsi on heti tervetullut kun on tullakseen :) Joten pieneksi SAATTAA jäädä ikäero, mutta sen näkee myöhemmin.. Kuukautiset eivät ole vielä synnytyksen jäljiltä alkaneet vaikken enää imetä, täytynee ostaa r-testejä varmuudeksi kotiin :)
 
Moi,
me aloitettiin toisen yrittäminen samantien ensimmäisen jälkeen. Esikoinen on 2,5v eikä seuraavaa ole kuulunut... =(

Eniten huolestuttaa ikä kun olemme jo 35v ja 37v, mutta tietenkin myös kaikki muut ongelmat, miksi raskaaksitulo on niin vaikeaa..? Toki ensimmäistäkin odoteltiin jokunen vuosi, joskin alkuun ei niin yritettykään, mutta ilman ehkäisyä oltiin vuosikausia...

Toivon kaikille onnea seuraavaan ja myös itselle... =)
Tänään kp 32/29 ja ehdin jo vähän elätellä toivoa, kunnes menkat TAAS alkoivat....... =/
 
Hei!
itselle myös tuli esikoinen 15.5.2012 ja olen miettinyt jo toista ja tekisinki heti, jos vain mahdollista.. Mutta elämäntilanne ei ole kaikista parhain. Pieni asunto ja miehellä on ennestään jo 2 lasta. Vuokrattavana ei ole isompia asuntoja ja lainaa emme saa. Pitäisi vielä ostaa uusi autoki, että kaikki mahtuisivat..
Joten hankkikaa ihmeessä, jos mieli tekee. Niin mä ainakin tekisin.. Luultavasti teenki ja miehen sain puhuttuu ympäri.. Mut tarttee tarkkailla omaa taloudellista tilannetta vielä hetken aikaa.
 
Meillä ikäeroa 1 vee 3 kk ja hyvin on menny alusta asti (nuorempi täytti just 2 vee). Viimetalven olivat päiväkodissa mutta nyt sellainen tilanne etteivät tarvitse hoitoa ja hyvin viihtyvät keskenään. Isompi oli alusta asti mukana 'hoitamassa' vauvaa niin ei tullu isompaa mustasukkasuuttakaan missään vaiheessa, onhan niitäkin päiviä kun tuntuu että ne pienet mussukat ajaa mut hulluuden partaalle kun yhdessä tyhjentävät kaappeja eikä kumpikaan tottele mutta onneksi ei vauvana kummallakaan ollu koliikkia eikä allergioita =)
 
Heippa!
Meillä on 12.v, 4v11kk, 3v6kk ja 3kk ikäiset lapset, ;) elikkä 4 lasta yhteensä.
keskimmäisillä ikäeroa on 1v 4kk ja ihan hyvin on mennyt. Ja tossa viikko sitten juttelin 
miehelleni että vieläkö yrittettäisiin yhtä lapsosta lisää meille, vaikkakin tämä 3kuukautinen 
piti olla viimeinen iltatähtemme kun tuota ikääkin rupeaa olemaan itselläkin, minä 39v ja 
mieheni 45v. Mutta mieheni sanoi mikäs siinä antaa tulla jos on tullaksee... 
Joten nyt täälläkin sitten kuumeillaan taas :D
 

Meille on tulossa toinen 1v3kk ikäerolla. Saas nähdä millaista elo on kun vauva tammikuussa syntyy.<3 Luottavaisin mielin koitan olla. Meilläkin esikoinen on ollut helppo tapaus monessa suhteessa.

Ihanaa, kun tulevat pienellä ikäerolla. Ovat sitten todennäköisemmin läheisiä toisilleen ja saavat toisistaan leikkikaverit.<3 Enkä usko, että esikoinen osaa viekö varsinaisesti olla mustasukkainenkaan kun on niin pieni.:)

 
moikka :) ajattelin tulla kertomaanoman tarinani. esikoiseni syntyi marraskuussa 2008 synnytyksestä silloin ajettelin että kauhein kokemani, repesin reiästä reikään eikä ensimmäiset viikot ollu ihanimmasta päästä.. noh aikaa kului 5kk, odottelin menkkoja,olivat myöhässä ja ajattelin sen johtuvan tulevasta reissusta. pillereitä söin enkä ajatellut edes olevani raskaana. systeri sit sano että tee ny testi,varmasti olet raskaana. en uskonu ennenku testin tein, positiivinen.. en uskonu silmiäni.. itkin JÄRKYTYKSESTÄ niin että meinas taju lähteä.. miehelleni hetken ajan päästä soitin ja kerroin tilanteen, mies vaan tuumas että no sitten sieltä tulee toinen. nyt oolen erittäin onnellinen että se toinenkin on tossa,en vaihtaisi mihinkään joten suosittelen että toinen tehdään heti perään :) eikä todellakaan se toisen synnytys ole ollenkaan niin kamalaa kuin ekan, vaikka ei ekastakaan olisi traumoja mutta kaikki on niin vaan tutumpaa :)
 
Meille syntyi esikoinen muutama kuukausi sitten ja olen tässä havahtunut huomaamaan että uutta vauvakuumetta jo pukkaa! Miehen kanssakin jo juttelin ja hän otti asian vastaan rennoilla mielin hymyssä suin. Mietteet poksahtivat yhtäkkiä päähäni sillä hetkellä kun viime viikolla tajusin miettiväni että mullahan on ihan kun alkuraskauden oireita? Jotka kuitenkin luultavasti johtuvat taas jostain hormoneista, imetys- tai jostain... Testannut en ole ja onkin epätodennäköistä että odottaisin jo uudelleen. Mutta siis, pointti oli se että huomaan vauvakuumeilevani, enkä oikein tiedä pitäisikö antaa mennä vaan vai yrittää asiaa kontrolloida? Sekin kun on totta että mitä jos ei heti tärppääkään, ja toisaalta sekin että saattaa tapahtua heti kuten kävi esikon kanssa.
 
Anna mennä vaan :) Meille syntyi poika 11.5.2012 ja täälläkin kuumeillaan jo toisesta :) Mies tosin on sitä mieltä, että ootetaan et poitsu olis vähän vanhempi mut eipä meillä kuitenkaan mitää ehkäsyä ole käytössä :)
 
On kulunut näköjään jo aikaa kun viimeksi olen käynyt kirjoituksia täällä lukemassa..
Täällä ollaan niin onnellisia! Ikäeroa tulee lapsukaisille olemaan noin 15kk eli raskaana ollaan! Hyvin on lähtenyt odotus käyntiin vaikka väsymystä on paljonkin..
Onneksi on tämä pieni prinsessa joka auttaa jaksamaan ja pysymään päivät virkeänä :)

Tuleva synnytys jännittää .. Ensimmäistä synnytystä en osannut jännittää koska tiedossa ei ollut yhtään mitään tulevasta.
Toivotaan että asiat menevät tulevaisuudessakin hyvin ja toinen ihanainen nyyttimme näkee turvallisesti päivänvalon 8/13 .
Viikkoja takana 10+1 ja tarkastusultrassa kaikki näytti hyvältä kaikinpuolin. Yrittämiseksi emme tätä asiaa laittaneet ja kun positiivinen tulos 2kk menkkojen kuulumattomuuden vuoksi pasahti blakkariin oli riemu ja hämmennys katossaan!

Kiitos kaikille jotka olette kirjoittaneet kokemuksianne yrittämisestä sekä useamman pienen lapsen kanssa elämisestä. Siihen on yritetty valmistautua jo henkisesti, mutta yllätyksiähän voi tulla :)
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top