Kuinka monta?

Mulle on tullut jo vauvakuume vaikka Jesse on vasta 11vk..mut yritetään nyt ainakin kesän yli odotella ja ruvetaan sit harjoittelemaan kaverin tekoa Jesselle :D
 
Juu.. täällä taidetaan kyllä tyytyä sittenkin tuohon yhteen! Tällä hetkellä ainakin tuntuu siltä, että jos nyt vaan tästä yhdestä sais kasvatettua täyspäisen ihmisen niin tyytyväinen olisin - en vaan jotenkin usko, että musta olis ikinä tarpeeks äitiä kahdelle kun yhdellekään ei riitä rakkautta niin paljon kun pieni ansaitsis.

Itelläni kyllä on kaks veljeä ja olis ihana antaa tolle pojallekin sisaruksia - niin monet seikkailut ois ilman isoveljeäkin jäänyt kokematta.. eikä mitkään kaverit ikinä korvaa sitä mitä sisarukset antaa toisilleen. Mut taitaapi tää poitsu valitettavasti jäädä kuitenkin kaikesta huolimatta ainokaiseksi. :)
 
tuotahan ne kaikki mulle melela kans sanoo, et katotaapa mielipide sit uusiks parin vuoden päästä :DD
 
Miten voikaan olla semmonen olo, et haluais taas tuntia ne kivat muljaukset ja potkut massussa??? :O
 
Voin huokaista helpotuksesta, testi näytti negaa. Tosin, ehdin jo pohdiskella tovin että mitä elämä olis kahden pienen kanssa. Noh, sitten vähän myöhemmin. Raskaana olis kyllä ihana olla... mutta kun pitäis se vauva-arkikin jaksaa.
 
No joo, mähän hehkutin jossain vaiheessa että heti vaan uutta raskautta alulle kunhan saadaan ensimmäinen pukattua ulos...haaveilin kotiäitiydestä monen lapsen kanssa jne...

No nyt on otettu sitten vähän realistisempi asenne eli pillerit on käytössä ja annetaanhan tuon pikkuisen ensin vähän kasvaa ja mietitään sitten josko toista yritettäis. Toisaalta taas, tämänkin alulle saaminen kesti monta vuotta, että voipi tulla mammalla ikä vastaan jos liian kauan jää miettimään. Niin ja kun nyt tämä arki sujuu jo niin kivasti niin voishan sitä... ;) Mieli muuttuu päivittäin kun näitä miettii!

Ehkä sit viimeistään pitää alkaa toista yrittämään kun hoitovapaat lähestyy loppuaan. Aion siis olla kotona ainakin sen kolme vuotta ellei tule joku talouskatastrofi ja pakota takas töihin...
 
Joo en oo minäkään hetkeen menossa töihin. Ei kiitos! :D
Ei mua kyllä enää ees hirveesti kiinnosta mennä vanhainkodille. Mielummin oon kotosalla. Ja ku miehen armeija aikaki eessä häämöttää. Se tulee olemaan melko tuskaa... :/

Mä oon aina ollu lapsi rakas ja hoidellu koko ikäni pieniä siskoja ja veljiä niin lapset on meille tervetulleita jos niitä on vielä tullakseen.
Imetys vaan näyttää olevan nyt hidasteena uudelle vauvalle.. :)
 
Mua kans mietityttää, kun yks päivä tuli vähän punaista vuotoa ja sittemmin ollut vatsavaivoja, voisko oikeasti olla raskaana...En kyllä usko, tosi epätodennäköistähän se on. Mut meille se ois aika järkytys.
Haluun nauttia Mion vauva- ja taaperoajasta ja keskittää kaiken huomioni häneen. Ja en oikein näe itseäni kotona kahden pikkuisen kanssa...nyt viihdyn kotona, mut ens talvena aattelin viihtyä töissä. mut parin vuoden päästä voi olla toinen ääni kellossa :)  
 
Mulla on sit taas jo ihan järkyttävä ikävä töihin! ..mua niin ärsyttää kun pitää oikein miettimällä miettiä, että mitä sitä minäkin päivänä tekee et sais ajan jotenkin kulumaan! :D Tosin ainut plussa tässä mammalomassa on se, että onpahan sitten koko kesä vapaata! ;)
 
Kyllä mullakin on vaan ikävä töihin... :D Mutta eniten odotan syksyä kun pääsee aloittaa uuden koulutuksen, pääsenpähän pois lähihoitajan hommista. Töitä on siis ikävä, mutta ei lähärin töitä :D Ehkä just sitä, et on (liikaakin) tekemistä, ei tartte miettiä että mitä milloinkin tekis ja ah, sitä palkkapäivää. :D

Joo, sen oon päättänyt että Amelian ja mahdollisen seuraavan väliin tulee kyllä ikäeroo 3-5 vuotta. Jos nyt tapahtuis vahinko niin en tiedä mitä tekisin... Kun toisaalta en tosiaan haluis vielä toista lasta, mutta toisaalta, jos sieltä olis tulossa yhtä ihana pakkaus kun Amsu, niin eihän sitä vois keskeyttää..
Siks yritän syödä pillerini ajallaan :D
 
Hui, mulla ihan puistattaa ajatus töihin lähdöstä sitte joskus. Oon niin kyllästyny omiin hommiini ettei tosikaan. Ollu jo ennen raskaaksi tuloa semmosta pakkopullaa koko homma. Uhkailin jo ukkoa, etten kyllä oo menossa heti takas, mut voi tietty olla ettei se ala minua elättään :) Tarttee vissiin alkaa säästämään... Ja ku oli niin vaivoja täynnä koko raskaus ja hirveä synnytys nii ei sitä uutta vauvaakaan vielä halua. Ollappa rikas tai voittaa lotossa.
 
alina, samat fiilikset. 3-5 vuotta väliä tuntuis hyvältä, jos toisen haluaa. Juu, jos vahinko kävis, ei pystyis keskeyttää.
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top