...synnytyskertomuksen mukaan...
Kuinka monta tuntia ensisynnytyksesi kesti?
- Ketjun aloittaja Jenkkipentu
- Aloituspäivämäärä
käääk :D
mulla oli aika nopea ensisynnytys 7,5h, josta ponnistusvaihe oli vaivaiset 1h 40min... alapää vain leikeltiin tosi pahasti, että vauva mahtuisi ulos. mulla ei ollut ollenkaan sellainen olo, että pitäisi ponnistaa ja puhuttiinkin jo imukupista. kaksi kätilöä painoi mua mahaan ja yksi oli vastaanottopäässä. sain kuitenkin vauvan punnattua itse ulos ja lääkäri tikkasi mua tunnin...
lasten uimarengas, panadol ja burana olivat mun parhaat kaverit seuraavat 2-3vk.
istua ei pystynyt, kävellä ei voinut, imettääkin pystyin vain makuulta.
seuraavat synnytykset olivat tosi helppoja, nopeita ja ihania (jos synnytystä voi ihanaksi sanoa...), kestivätkin vain noin 2,5h ja ponnistusvaiheet viitisen minuuttia. ja nyt siis on neljäs tulossa. :)
lasten uimarengas, panadol ja burana olivat mun parhaat kaverit seuraavat 2-3vk.
istua ei pystynyt, kävellä ei voinut, imettääkin pystyin vain makuulta.seuraavat synnytykset olivat tosi helppoja, nopeita ja ihania (jos synnytystä voi ihanaksi sanoa...), kestivätkin vain noin 2,5h ja ponnistusvaiheet viitisen minuuttia. ja nyt siis on neljäs tulossa. :)
Bubs
Vauhtiin päässyt keskustelija
Ooh miten lohdullinen tuo sun kokonaiskertomus, ninetsu!
Mä en oikein älyä, miten tuo synnytyksen kokonaiskesto edes lasketaan. Tai siis kun jotkut on jo kauan ennen h-hetkeä erinäisi tavoin kipeitä ja vuotavia, ja sitten on heitäkin, joilla on joku tosi selkeä säännöllisten supistusten alku/lapsiveden meno ilman että kumpikaan olisi haitannut elämää aiemmin.
Mä en oikein älyä, miten tuo synnytyksen kokonaiskesto edes lasketaan. Tai siis kun jotkut on jo kauan ennen h-hetkeä erinäisi tavoin kipeitä ja vuotavia, ja sitten on heitäkin, joilla on joku tosi selkeä säännöllisten supistusten alku/lapsiveden meno ilman että kumpikaan olisi haitannut elämää aiemmin.
Menna
Puuhakas puhuja
Minulla alkoi "säännölliset" 10min välein olevat supistukset jo vuorokautta ennen syntymää, mutta välillä sain nukutuksi noin tunnin ja tuo 13h laskettiin siitä heräämishetkestä, kun supistukset edelleen jatkui. Kätilö siis oletti että nukkumisen aikana suppareissa oli ollut tauko. Kipeetä supistukset teki vasta 2h ennen syntymää ja sainkin 1,5h ennen syntymää epiduraalin. Ponnistusvaihe oli 20min. Eikä sattunut epiduraalin vuoksi vaikka pienet repeämät tulikin.
mulla laskettiin tuo 7,5h lapsiveden menosta. matkalla sairaalaan alkoi tulla lieviä supistuksia silloin tällöin, mutta rankempia sitten pari tuntia ennen ponnistusvaihetta ja pahempien supistuksien aikaan mulle laitettiin kohdunkaulanpuudute.
ponnistusvaiheessa jo tunsin kyllä kaiken, mutta mulla ei ollut yhtään ponnistamisen tarvetta. sanottiin vain että nyt on paikat täysin auki, saa ruveta ponnistamaan. enkä oikein tiennyt miten olisi pitänyt ponnistaa ja tuntui ettei vauva tule ulos ollenkaan. ja tosiaan römpsä leikeltiin pahasti, että vauva saatiin ulos ja esikoinen painoikin vähän reilu 4kg. komea 3-4cm pitkä arpi alapäässä römpsän suulta oikean puolen persposkea kohti näkyy edelleen ja siitä mulla ei ole hajua kuinka syvälle leikkasivat ja montako tikkiä sinne laitettiin... mutta tunnin makasin tikattavana ja kipeä se oli!
kakkonen käynnistettiin tipalla, alkuun ei moneen tuntiin tapahtunut mitään ja lääkäri meinasikin, että katsotaan vielä pari tuntia ja jatketaan käynnistämistä seuraavana päivänä. yllättäen supistuksia sitten alkoikin tulla, ehkä enintään tunnin verran niitä tuli silloin tällöin, kunnes alkoivat tulla säännöllisesti 5-10min välein. ja synnytyksen kesto 2,5h laskettiin noista säännöllisistä supistuksista. ihan pieni repeämä tuli edellisen synnytyksen leikkaushaavan viereen, kun arpikudos ei antanut periksi ja siihen laitettiin pari tikkiä.
kakkonen painoi 4kg.
kolmosen kohdalla myös käynnistettiin, mutta vain tableteilla ja niitä kerkesin pari päivää syödä ennen kuin mitään edes alkoi tapahtua. synnytyksen kesto 2h 45min laskettiin ensimmäisestä supistuksesta. se eka kipeä supistus tuli kuin salama kirkkaalta taivaalta ja niitä alkoikin tulla heti 5-10min välein. joku hyvin hyvin pieni repeämä mulle tuli, johon kätilö ei nähnyt tarvetta laittaa tikkejä. kolmonen painoi 4,3kg.
ponnistusvaiheessa jo tunsin kyllä kaiken, mutta mulla ei ollut yhtään ponnistamisen tarvetta. sanottiin vain että nyt on paikat täysin auki, saa ruveta ponnistamaan. enkä oikein tiennyt miten olisi pitänyt ponnistaa ja tuntui ettei vauva tule ulos ollenkaan. ja tosiaan römpsä leikeltiin pahasti, että vauva saatiin ulos ja esikoinen painoikin vähän reilu 4kg. komea 3-4cm pitkä arpi alapäässä römpsän suulta oikean puolen persposkea kohti näkyy edelleen ja siitä mulla ei ole hajua kuinka syvälle leikkasivat ja montako tikkiä sinne laitettiin... mutta tunnin makasin tikattavana ja kipeä se oli!
kakkonen käynnistettiin tipalla, alkuun ei moneen tuntiin tapahtunut mitään ja lääkäri meinasikin, että katsotaan vielä pari tuntia ja jatketaan käynnistämistä seuraavana päivänä. yllättäen supistuksia sitten alkoikin tulla, ehkä enintään tunnin verran niitä tuli silloin tällöin, kunnes alkoivat tulla säännöllisesti 5-10min välein. ja synnytyksen kesto 2,5h laskettiin noista säännöllisistä supistuksista. ihan pieni repeämä tuli edellisen synnytyksen leikkaushaavan viereen, kun arpikudos ei antanut periksi ja siihen laitettiin pari tikkiä.
kakkonen painoi 4kg.
kolmosen kohdalla myös käynnistettiin, mutta vain tableteilla ja niitä kerkesin pari päivää syödä ennen kuin mitään edes alkoi tapahtua. synnytyksen kesto 2h 45min laskettiin ensimmäisestä supistuksesta. se eka kipeä supistus tuli kuin salama kirkkaalta taivaalta ja niitä alkoikin tulla heti 5-10min välein. joku hyvin hyvin pieni repeämä mulle tuli, johon kätilö ei nähnyt tarvetta laittaa tikkejä. kolmonen painoi 4,3kg.
Mä täällä pohdin, että kuinkahan monella ensinmäinen synnytys olisi mennyt kuin oppikirjassa.. Just siskolle tuli hätäsektio kun huomattiin, että vauva perätilassa. Kaverilla meni synnytys muuten nappiin, mutta ponnistusvaihe meni vähän sähellykseksi. Tehtiin eppari ja sitten istukka vuoti paljon.
Mua ei toisaalta se kipu pelota.(tietty vähäsen) Se pelottaa, että kokee ettei ole tilanteessa mukana. Ja joutuu toisten ihmisten sörkittäväksi.. Ja että kuinkahan kauan uskaltaisi olla kotona..On niitä äitejä, joiden vauvan pää jo pilkottaa kun äiti roikkuu oven kahvassa ja toisilla vasta alkusoittoa koko showssa..Matkaa sairaalaan 40min.
Eikö se myös ole niin, että välttämättä kauhean nopea synnytys ensikertalaiseksi ei ole hyvä? Paikat ehtii tottua ja venyä, jos saa rauhassa synnyttää..
Mua ei toisaalta se kipu pelota.(tietty vähäsen) Se pelottaa, että kokee ettei ole tilanteessa mukana. Ja joutuu toisten ihmisten sörkittäväksi.. Ja että kuinkahan kauan uskaltaisi olla kotona..On niitä äitejä, joiden vauvan pää jo pilkottaa kun äiti roikkuu oven kahvassa ja toisilla vasta alkusoittoa koko showssa..Matkaa sairaalaan 40min.
Eikö se myös ole niin, että välttämättä kauhean nopea synnytys ensikertalaiseksi ei ole hyvä? Paikat ehtii tottua ja venyä, jos saa rauhassa synnyttää..
Menna
Puuhakas puhuja
Jenkkipentu: omasta mielestäni esikoisen synnytys oli kuin oppikirjoista. Ite ainakin koin koko tapahtuman helppona ja ajattelin jo heti synnytyksen jälkeen, että tämän voi tehdä uudestaankin. Ei jäänyt mitään traumoja tai pelkoja. Tosi rennolla asenteella menin synnyttämään ja pysyin rauhallisena koko ajan. Kätilö sanoikin, että tosi hyvä kun osaan ottaa supistukset rennosti vastaan, niin ei ainakaan jarruttele synnytyksen edistymistä.
Ihana kuulla Menna 
Toivon niin paljon, että itsekin kokisin niin. Sellainen haave, että lapsiluku ei jäisi tähän yhteen..
Toivon niin paljon, että itsekin kokisin niin. Sellainen haave, että lapsiluku ei jäisi tähän yhteen..
•jasmina•
Satasella mukana keskusteluissa
Kirjoittelin heinäkuisten puolellekin omasta kokemuksesta.. Ensimmäisen synnytys käynnistettiin oksitosiini tipalla ja aika pian laitettiin myös epiduraali. Koko touhussa meni 7 h ja ponnistus vaihe 25 min. Eppari tehtiin ja itsellänikin löytyy "hieno" kunnon arpi, joka on muuten yhä kovaa arpikudosta, vaikka synnytyksestä onkin jo lähes yhdeksän vuotta! Itsekin menin ihan avoimin mielin ja jäi kyllä erittäin hyvä fiilis pojan syntymästä. :) Ainut, mikä tulevassa koitoksessa jännittää, on että mitenköhän käy tuon vanhan arven? Repeänkö pahemmin kun se on sellaista kovaa kudosta vieläkin..? Ehkä en mieti liikaa, turha etukäteen jännittää. :)
Aika kauanhan siinä kesti, niin ekalla kuin tokallakin kerralla. Säännölliset supparit alkoi, kun katsottiin hiihdon olympialaisia illasta. Kun en enää kestänyt ja tuntui, että nyt varmaan pitää jo ponnistaa, lähdettiin yöllä sairaalaan toteamaan, että sentti pari on auki :D Tuli sitten kokeiltua koko arsenaali kipuapuja, ennen kuin epiduraalin sain 6 sentissä noin vuorokauden jälkeen sairaalassa. Sitäkin pumpattiin pari annosta, mutta synnytys vain jämähti ja mm. pitkittyneen synnytyksen vuoksi esikoinen syntyi kiireellisellä sektiolla +/- 30 tuntia virallisesta aloituksesta (eli sairaalaan sisäänkirjautumisesta). Mähän olin menossa ekalla kerralla synnyttämään bebesin listan kanssa, ja harjoitellut joogaa ja laulua ja sitä hypnohommaa, mutta enpä edes näyttänyt kenellekään sairaalassa tuota listaa, vaan toiveet meni aika lailla uusiksi saapumishetkellä, kun tajusin että nyt on vasta alkanut ja oon jo ihan sippi...
Kuopus nipisti virallisen ajan puoleen, mutta ennen lopullista starttia kroppa käynnisteli säännöllisillä supistuksilla 5 päivää ja käytiin sairaalassa kahteen otteeseen käyrillä, mutta eivät ottaneet sisään ennen kuin olin 4 sentissä menossa. Ja tästä siis se noin 15h vielä kestona ekassa alatiesynnytyksessä.
Mun epikriisit ei ole ihan tarkkoja, ehkä johtuen useammasta vuoron vaihdosta ja hlöstön kiireestä, koska niissä lukee mm kellonaikojen perusteella että episotomia olisi tehty 1,5 tuntia syntymän jälkeen, mut ihan niin pöllyissä en ollut, että olisin sitä herkkua jälkikäteen pyytänyt.
Molemmista on kuitenkin jäänyt kiva fiilis, että on ollut ihan mukava synnyttää noin pitkään ja saada kokea sellainen matka miehen kanssa. Että vaikka hlöstön osalta olisi ollut vajetta, niin yksin ei toki ole tarvinnut olla.
Kuopus nipisti virallisen ajan puoleen, mutta ennen lopullista starttia kroppa käynnisteli säännöllisillä supistuksilla 5 päivää ja käytiin sairaalassa kahteen otteeseen käyrillä, mutta eivät ottaneet sisään ennen kuin olin 4 sentissä menossa. Ja tästä siis se noin 15h vielä kestona ekassa alatiesynnytyksessä.
Mun epikriisit ei ole ihan tarkkoja, ehkä johtuen useammasta vuoron vaihdosta ja hlöstön kiireestä, koska niissä lukee mm kellonaikojen perusteella että episotomia olisi tehty 1,5 tuntia syntymän jälkeen, mut ihan niin pöllyissä en ollut, että olisin sitä herkkua jälkikäteen pyytänyt.
Molemmista on kuitenkin jäänyt kiva fiilis, että on ollut ihan mukava synnyttää noin pitkään ja saada kokea sellainen matka miehen kanssa. Että vaikka hlöstön osalta olisi ollut vajetta, niin yksin ei toki ole tarvinnut olla.
Bubs
Vauhtiin päässyt keskustelija
Synnytysvalmennuksessa repesin nauruun, kun synnytyksen käynnissä oleminen määriteltiin alle 10min välein tulevilla säännöllisillä kipeillä supistuksilla. Tuolla mittapuulla mun synnytys on ollut käynnissä joka kolmas päivä viimeisen viiden viikon ajan eikä vauva ole *kopkopkopkooooop* vieläkään syntynyt :P Ihmeellinen on naisen kroppa! :)
vaikka tuossa ekassa synnytyksessä oli pitkä ponnistusaika ja paha eppari jouduttiin tekemään, niin ei mulla kuitenkaan jäänyt siitä synnytyksestä mitään kammoa. :) esikoisen ollessa noin 9kk ikäinen, päätettiin että seuraava saa tulla sitten kun tulee (vaikkakin leikkauskohta oli edelleen arka esim vähän pitemmästi pyörällä ajaessa) ja esikoiselle ja kakkoselle tuli ikäeroa vähän alle 2 vuotta. raskausaikana neuvolassa kyseltiin kovasti, pelkäänkö synnytystä kun edellinen oli aika raju, mutta ainut mitä kakkosen kohdalla pelkäsin, oli se synnytyksen jälkeinen aika. mitä jos joudutaan samanlailla leikkaamaan alapäätä tai repeän sen arpikudoksen takia, että alapää on yhtä tohjona kuin ensimmäisen synnytyksen jälkeen. nyt mulla on kuitenkin pienen vauvan lisäksi taapero siinä perään katsottavana ja jos en voi kunnolla liikkua, istua ja kyykistellä, niin miten pärjään heidän kanssaan. mulla olikin se lasten uimarengas valmiiksi täytettynä ja kaapissa riittävästi kipulääkkeitä.
mutta kuten aikaisemmin sanoinkin, niin seuraavat synnytykset olivat nopeita, helppoja, ihania, vaikka tottakai ne supistukset tekee kipeää.
mutta kuten aikaisemmin sanoinkin, niin seuraavat synnytykset olivat nopeita, helppoja, ihania, vaikka tottakai ne supistukset tekee kipeää.
1h12min
Mulla kesti noin 7h siitä kun kalvot puhkaistiin, ponnistus kesti tunnin. Supistukset alkoi kuitenkin puolitoista vuorokautta aiemmin niin kovina ettei enää pystynyt nukkua tai mitään muutakaan. Vuorokauden kituuttelin kotona, koska ei ollut tarpeeksi säännöllisiä, epiduraali sitten hidasti synnytystä, mutta kivut oli niin kovat etten olisi pärjännyt ilman. Oli hyvin rankkaa, mutta se unohtu niin nopeasti.