kuinka kauan teille meni ennen kuin tärppäsi tai miten kauan olette tähän mennessä yrittäneet?

  • Ketjun aloittaja Ketjun aloittaja Ajatus
  • Aloituspäivämäärä Aloituspäivämäärä
Ajatus

Ajatus

Oman äänensä löytänyt

Ollaan nyt yritetty saada vauvaa viime juhannuksesta lähtien. Varmaan lyhyt aika vasta, mutta mikähän olisi sellainen keskivertoaika? 

ja mihin perustuu se, että "jos yrittää liikaa vauva ei tule ollenkaan ja kun yirittämisen lopettaa saattaa heti tulla raskaaksi"... totta vai tarua?
 
Olen eri foorumeilta tästä lukenut ja tuntuu, että kaikki ovat tässä niin yksilöllisiä...mahdoton sanoa. Itsekin joutuu elämään jatkuvassa toivomisen ja pettymyksen kierteessä. Ihailtavaa kyllä, että niin monet jaksavat takaiskuista huolimatta jatkaa yrittämistä ja tulostakin silloin tällöin syntyy!

Meillä yritystä on takana jo 9 kiertoa. Nyt tässä kuussa ensimmäistä kertaa kuukautiset olivat myöhässä peräti kaksi päivää ja odotukset olivat korkealla - mutta ilo loppui tänä aamuna lyhyeen emoticon

Nyt pitäisi sitten taas unohtaa vanhat ja katsoa eteenpäin. Kun henkisesti on päässyt tiettyyn pisteeseen vauvatoiveissa, niin tuo yrittämisen lopettaminen tuntuu jotenkin mahdottomalta. Jos jollain on tähän asennoitumisen muuttamiseen vinkkejä, niin jakakaa!
 
Meillä ei mitään varsinaista yritystä ollut (ovisten seurailua tms), mutta ehkäisy jätettiin pois aika tasan maaliskuussa 2010, joten reilu pari vuotta siinä meni että plussasin.

Kyllä mie aloin stressaamaan ihan tosissani jossain vaiheessa ja ahdistuin kun joka puolella oli raskausmahoja, tuttavapiiriin tuli vauvoja minkä ehti ja tuntui, että joka viikko tuli raskausuutisia jostain suunnasta. Nyt tässä viime keväänä aloin tehdä osittaista "surutyötä" lapsettomuudesta ja mieleen hiipi hiljainen hyväksyvä ajatus siitä, että lapsettomiksi jäädäänkin. Meille tuli koiranpentu ja energiaa kului siihen; vauvakuume hellitti, tai ainakin oli väistynyt reilusti sivuun ja olin osittain hyväksynyt asian. Melkein voisin sanoa että heti kun ahdistus lieveni ja vauvakuume hellitti, niin plussa tuli. Itse asiassa hedelmöitys tapahtui pari päivää sen jälkeen, kun pentu oli saapunut taloon :D

Tosissaan nyt kun ajattelee, niin vaikkei koirakakara ehtinytkään olla paria päivää kauempaa perheessä, niin varmasti vaikutti jo se tieto, että koira on tulossa ja sille suunnittelin ja ostelin kaikkea kivaa, niin se stressikin siitä vähän väisti.

Itselläni ei ole muuta asennoitumisvinkkiä antaa kuin seuraava (joka kuulostanee naiivilta ja typerältä, mutta jostain syystä helpotti omaa oloa) mm. aa-kerhossa käytetty tyyneysrukous: "Anna minulle tyyneyttä hyväksyä asiat, joita en voi muuttaa, rohkeutta muuttaa ne jotka voin ja viisautta erottaa nämä kaksi toisistaan." Tuota hoin mielessäni päivät pitkät ja ihme kyllä totesin sillä olevan positiivista vaikutusta (en ole erityisen uskonnollinen).

Voimia teille yrittämiseen! Toivotaan että tärppäisi pian :)
 
Kiitos vastauksista!

Pitääkin koettaa nyt ottaa uusi näkökulma mukaan elämään ja opetella ajattelemaan, että vauva tulee sitten kun aika on oikea. 

Nyt pitää vaikka mennä nauttimaan ainoastaan kesästä ja hyvästä säästä :)
 
Meillä oltiin 3vuotta ilman ehkäisyä periaatteella, että lapsi on tervetullut jos on tullakseen. Itse toivoin kovasti vauvaa ja aloin laskea ovulaatioita. Muutaman kerran kuukautiset jäi jopa pariksi viikoksi pois, kun toivoin niin  ettei ne alkaisi. Sit kun olin varma että nyt oli tärpännyt ja tein raskaustestin niin ne tietnkin näytti negatiivista ja samalla istumalla alkoi kukkikset. Olin aina todella murheen murtama. 9 kuukautta laskin tärppipäiviä eikä mitään tapahtunut, kunnes menimme lomailemaan ja kuinkas kävikään, ehkä kuukauden päästä tein positiivisen testin :) Uskon todella että se lomailu ja miljöön vaihtaminen ja arkisten huolien ja murheiden hetkellinen unohtaminen todella auttoi ja kolmen vuden odotus palkittiin! 

Myös ystäväni kertoi, kun he yrittivät esikoistaan eikä mitään alkanut kuulumaan niin hänen oli pakko alkaa etsiä töitä itselleen. Vähän aikaa hän oli töissä, kunnes heti tärppäsi. Kun ei ollut enää aikaa kokoajan märehtiä kohtaloaan.

Minä kyllä uskon, että välillä täyyy jättää pakkomielteinen yrittäminen sivuun ja keskittyä hetkeksi ihan muuhun, suunnitella vaikka lomaa tai telttaretkeä :D Tai aloittaa pieni pintaremontti.

Tsemppiä kovasti ja toivottavati tärppä!!!
 
OMG.  Plussasin! En kuitenkaan uskalla vielä pitää asiaa varmana, en kestä pettymystä jos testissä oli jotakin mätää ja ilo loppuu lyhyeen. Pitää kokeilla parin päivän päästä taas. Olisiko kuukauden kesäloma ja päätös lopettaa työt ja palata viimeiseksi vuodeksi opintoihin nyt syksyllä tehnyt näin suuren vaikutuksen? Jännittää. Takana 10 kk:n yritys... Pakko vain vetää henkeä ja toivoa parasta sormet ja varpaat ristissä.
 
Viime vuonna juhannuksen aikoihin jätettiin pillerit pois ja ajatuksena oli että vauva saisi tulla. Nyt tuosta siis jo kulunut reilu vuosi ja edelleen elätellään toiveita että vauva saisi alkunsa luomuna.
Ikää mulla on 29 ja miehellä 28. Yhdessä ollaan oltu n 6 vuotta. Muutama vuosi meni kun yritin lämmitellä miestä tuolla vauva ajatuksella. Koitin hänelle selittää että kun alkaa tuota ikää kuitenkin olla ja kun saattaa olla että raskautumisessa saattaa mennä aikaa tai sitten ei.
Nyt miestäkin sitten jo harmittaa kun ei aloitettu yritystä aiemmin. Ystäväpiirissä kuuluu jokapuolelta raskausuutisia :(
Jokin mulla pistää vastaa etten haluaisi lähteä mihinkään hoitoja kokeilemaan tms. Kuukautiseni ovat aikalailla päivälleen säännölliset. Ovistestejä olen muutaman tehnyt ja tikuttanut niistä plussaa.
Harmittaa vietävästi !!:(
Olen koittanut vähentää stressiä touhuumalla koiran kanssa enemmän.
Onneksi en ole tän ongelman kanssa yksin vaan täältä löytyy kohtalotovereita :)
Kyllä se meidänkin vuoro vielä tulee (koitan olla positiivinen) ;)
 
Me yritettiin n.1,5vuotta  ja sitten luovuttiin toivosta eikä yritetty yrittämällä, vaan alettiin suunnittelemaan koiranpennun hankkimista. Ja kappas, heti pamahdin paksuksi :P Meillä esteenä oli varmaan liika stressaaminen. Jos ei oltaisi stressattu, niin olisi voinut onnistua aiemmin.

Omat vanhempani taas yrittivät lasta n.10 vuotta ja hedelmöityshoidoissakin kävivät tuloksetta (isälläni oli huonot siittiöt lapsena sairastetun sikotaudin takia). Mutta luomuna minut lopulta saivat, äiti tuli raskaaksi 10 vuoden yrittämisen jälkeen, juuri kun molemmat oli irtisanottu töistä :)

Miehen veljen vaimo taas odottaa neljättä lastaan, esikoinen on n.5v ja nuorin 8kk, kaikki ns. suunnittelemattomia ja pienellä ikäerolla.

Niin yksilöllistä kauanko tuohon menee.
 
11 kk sitten lopetin pillerit ja ei sen suuremmalti ole edes yritetty, vahdittu ajankohtia tms... Kamala talonrakennusstressi on nyt ohi ja vajaa kuukausi muuton jälkeen tärppäsi heti! Kiva yllätys oli, kun tässä vajaassa vuodessa jo ehti ajatella, että mahtaako sitä raskautua ollenkaan! Eli mun kokemus on, että ei kannata stressata ja liikaa suunnitella, niin on paremmat mahikset.
 
Minä lopetin keväällä kesken kierron pillerit, ja sen jälkeen oli kolmet kuukautiset, kunnes tuli plussa. :) Heti pillereiden lopettamisen jälkeen aloin tarkkailla ovulaatiota, jonka olenkin aina bongannut ilman tikkuja. Ensimmäiset kaksi kiertoa oltiin ihan vauvakuumeessa miekkosen kanssa ja osteltiin kilpaa raskaustestejä. Sitten tuli muutto ja minulla opiskelustressiä ja oli polttareita ja häitä ynnä muuta järjesteltävää. Yhtenä iltana sitten tajusin, että menkkojen olisi pitänyt alkaa, tai sitten olisi tulossa aika pitkä kierto. Päätin tehdä seuraavana aamuna testin, ja plussa siellä oli! <3 Nyt on rv 12+0 ja ensimmäinen kolmannes takana! En nyt osaa varmasti sanoa, mutta voihan se olla, että meilläkin tuo vauvakuumeen hetkellinen "unohtaminen" auttoi asiaa!
 

Ite lopetin pillerit juhannuksena 2010 kun sen hetkinen satsi loppui. Ajattelin, et pah, en jaksa vääntäytyä gynelle reseptiä uusimaan joten antaa olla. Kun ei se meidän maailmaa olis kaatanu, että vauva tulee. 

Ei me missään välissä yrittämällä yritetty edes. Useesti jopa juteltiin, et halutaanks ollenkaan lasta vaikka sitä ehkäisyäkään ei ollut. Eikä mulla oikeestaan edes mielessä käyny, että voisin raskautua. Ylipainoa TOSI paljon, joten aattelin että en mä sikiä.:)

Kuukautiset koko ajan tuli säännöllisesti pillerien lopettamisen jälkeen, mikä oli muuten eka kerta ikinä ilman pillereitä. Sitten ku tossa alkukeväästä alko kuukautiset olla myöhässä mut kuukautiskivut kuitenki kesti nelisen viikkoa niin aattelin et prkl, tehäänpä testi. Niin testasin äitienpäivän jälkesenä maanantaina ja plussahan tuo oli. Sillon oli viikkoja jo 7-8.

Tässä sitä nyt ollaan, 24+2 menossa ja Kersa on kyl enemmän ku toivottu.:) Olihan se plussa yllätys, just sen takia kun aattelin että painoa ensin pitäis saada pois ennenku edes tärppäis.. Melkeen pari vuotta se siis otti. Tosin.. Ollaan miehen kanssa vähän mietitty, että jos mulla on ollu "parhaat päivät" keskellä viikkoa koko ajan niin ei ihme jossei mitään tapahtunu aikasemmin. Mies siis oli viime vuoden loppuun asti aina viikot toisella paikkakunnalla töissä ja vkonloput sitte kotona. Joten ei siinä useesti päässy harrastelemaan.:D

 
Meillä meni oikeastaan vaan kuukausi tärppiin kun jätettiin ehkäsy. Eli yhet menkat oli välissä mutta ennen menkkoja ihme tiputtelua niin mietin että oisko keskenmeno ollut. Mie kyllä laskeskelin tärppipäiviä mutta kiertoväli vaihteli viikollakin niin eihän sitä ihan varmaks osannut arpoa millon ovuloi. Yllättävän helpostihan tuo kävi ja viikkoja nyt 16 täynnä. Tsemppiä kaikille yritykseen!
 
Jätettiin ehkäisy pois tammikuussa 2008 ja plussaa odoteltiin 2v3kk. Toista ruvettiin toivomaan esikoisen ollessa 3kk (ei mitään ehkäisyä välissä). Yritettiin 1v3kk ennen kun tärppäsi clomeilla, nyt tulossa siis kaksoset helmikuussa 2013. :)
 
Meillä jätettiin pillerit pois 2010 syksyllä, vuosi yritettiin, jonka jälkeen menimme tutkimuksiin joissa ilmeni, että miehen siittiöistä suurinosa oli epämuodostuneita. Aloitin Clomifenin syönnin ja heti tärppäsi. Tämä raskaus kuitenkin päättyi keskenmenoon rv 11 (maaliskuu -12) Tämän jälkeen heti alkoi uusi yritys. Stressi tosin vähän vaivasi kun häät olivat tulossa. Naimisiin menimme kesäkuussa, milloin aloitin viimoiset clomit. Stressi häistä ja yrittämisestä näköjään katosi, sillä nyt odotellaan sitten esikoista syntyväksi maaliskuussa :)
 
Pillerit jäi pois 6/10, eka plussatesti 10/10, joka 12/10 paljastui tuulimunaksi. Sitten 2/11 uusi plussa ja esikoinen syntyi 10/11. Nyt on kesäkuusta asti yritetty pikkukakkosta, yk 6 menossa.
 
Me yritettiin vuoden verran. En tiedä oliko stressaamisella mitään tekemistä asian kanssa, sillä kiertoni oli epäsäännöllinen. Tai oikeastaan säännöllisen epäsäännöllinen. Vuorotellen 20 päivän ja 40 päivän kierto. Ovistesteillä en bongannut ovista, joten varasin ajan lääkärille, joka laittoi sitten lähetettä lapsettomuustutkimuksiin. Lähetettä ei kuitenkaan tarvittu, sillä muutaman päivän päästä lääkärikäynnistä sain tietää olevani raskaana. Sillä kertaa minulla olikin kaksi lyhyttä kiertoa peräkkäin. Asiaa oli kyllä vaikea uskoa, sillä olin juuri kyseisestä kierrosta testaillut normaalia pidemmän välin ovistesteillä ja lääkärikäynnillä papa-koetta ottaessaan lääkäri sanoi, että näyttää siltä, et kuukautiset todennäköisesti alkavat pian. 

Oli se sitten vain uskottava. Clearbluen digitaalinen testi näytti silloin 3+ ja ovulaatio olikin ollut heti kuukautisten loputtua. Nyt siis odotellaan pikkuista syntyväksi marraskuussa. :)
 
Ekan kanssa jätin pillerit pois ja 3kk yrityksen jälkeen aloin odottamaan ja tyttö nyt 6v. Tokan kanssa jätimme ehkäsyn pois kiertoni oli hieman sekasin ja sain keltarauhashormoni kuurin 3kk kestävän kun se loppu tulin raskaaksi eli yritystä oli 3kk tälläkain kertaa. Muistan itse kuinka ekan kanssa oli kauhea stressi koulussa ja kun työharjoittelu alkoi stressi laukesi ja sitten heti työharjoittelun ekalla viikolla tulin raskaaksi,eli kyllä sillä ajattelulla saa sterssiä aikaiseksi ja se taas on haitaksi yrittämisen kanssa. Tokan kanssa mietin vain suunnilleen päivät milloin ollaan puolivälissä kiertoa ja näin kolmannella kierrolla tärppäs aja nyt rv 37 menossa :) Eli zemppiä vaan kaikille yritykseen ja kandee tosiaan olla ressaamatta liikaa jos vain pystyy ;)
 
Esikoistyttöni syntyi kesäkuussa
- reilu kuuden vuoden tuotos...
5,5 vuotta yritin, ensimmäinen raskaus alkoi kolme vuotta yrittämisestä, mutta päätyi kesken.
Keskenmenosta oli kulunut 2,5vuotta, kun hakeuduin miehen kanssa lapsettomuushoitoihin, joita ei sitten koskaan ehdittykään aloittaa.
 
Takaisin
Top