Kotieläimet

^ kumpa olisin itsekin pitänyt pääni koiran suhteen. Itse en myöskään missään nimessä ole koiraihminen, mutta suostuin sen ottoon monesta syystä. En nyt väitä että kadun (aina), mutta.. Pidän kovaa kuria sille koiralle, koska en vaan yksinkertaisesti siedä koirien yleistä käytöstä. Onneksi se onkin todella hyvin koulutettu, että jotain sentään olen tehnyt oikein.. Kissoista ei ole harmia (elleivät kuseksi) tai muutakaan vaivaa, mutta se rakki vetää kyllä välillä niin omaa luokkaansa :D
 
Minun rakas ihana porokoira(3,5v) on joskus niin kuuro ja ärsyttävä että vois vaikka arrrgh,mutta onneks se on enimmäkseen minun pikku vauva joka on tosi hellyyenkipeä. Ihan pelottaa ku se on niin tärkeä ja rakas mulle. Niin se on ku kumpiki valittee toisensa heti alussa,rakkautta ensisilmäyksellä :) sitte miehellä on oma (työ)koira ja nämä kaks muuta on sitte enemmän yhteisiä :)
 
Meillä 6-vuotias terrieri ja nyt toistaiseksi vierailevana tähtenä toinen 11-vuotias samanlainen.

Mä en osaa elää ilman koiraa, joten toivottavasti kaikki menee hyvin. Oon aikanaan ollut todella aktiivinen harrastaja, treenannut ja kisannut tavoitteellisesti useita lajeja, mutta tämä nykyinen on vanhan vamman takia sairaseläkkeellä ja aiemmat kisakaverit siirtyneet ajasta ikuisuuteen.
 
Lillie sanoi:
^ kumpa olisin itsekin pitänyt pääni koiran suhteen. Itse en myöskään missään nimessä ole koiraihminen, mutta suostuin sen ottoon monesta syystä. En nyt väitä että kadun (aina), mutta.. Pidän kovaa kuria sille koiralle, koska en vaan yksinkertaisesti siedä koirien yleistä käytöstä. Onneksi se onkin todella hyvin koulutettu, että jotain sentään olen tehnyt oikein.. Kissoista ei ole harmia (elleivät kuseksi) tai muutakaan vaivaa, mutta se rakki vetää kyllä välillä niin omaa luokkaansa :D
Click to expand...
Mun mies tekee niin pitkiä päiviä töissä niin koira varmasti jäis mun vastuulle todella paljon niin koen sen takia että päätös on mun. Ja sen verran eläinrakas ihminen oon etten ota semmosta vastuuta ja laita eläintä kärsiin sen takia. Toi kissa on siitäkin just passeli ettei nuohoo ja kerjää koko ajan puntissa huomioo (enkä tarkota että koirat aina tekee niin). Toi kissa kyllä tykkää olla sylissä rapsuteltavana just hyvän määrän. Tosi ihmisläheinen toi kyllä on ettei ihan omissa oloissa pyöri. Ja ennen se ei tykänny miehistä juurikaan mutta nyt se on ihan parasta kaveria ton mun mieheni kanssa. Tolla miehellä on kyllä selvästi joku taika noiden eläinten kanssa kun eläimet pyörii aina sen kimpussa.
 
Meiltä löytyy 3 koiraa joista yksi newfoundlandinkoira kohta 3v (vajaa 60kg uros), beagle-narttu kohta 4v ja rescue x-rotunen kohta 6v. Ennen tuota nöffiä mulla oli näiden kahden lisäksi ranskanbulldoggi, jonka jouduin lukuisten sairauksien takia lopettamaan 3,5vuotiaana, kun esikoisemme oli vajaa 4kk silloin. Niin kovassa paikassa en ole koskaan ollut, mutta ei sitä voinut antaa koiran kärsiä pidempään. Edelleen valtava ikävä sitä mussua, vaikka siitäkin kohta 3vuotta...sen kuoleman jälkeen meni reilu 2kk niin taloon tuli tämä nöffipentu :joyful: En osannut elää ilman kolmatta ja nöffi oli pitkäaikainen haaveeni. Olin sen ekan vauvavuoden yksin kun mies oli armeijassa, joten yksin myös sitten kun tämä pentu tuli, eli olihan siinä hommaa, mutta mulla tässä ratkaisi asenne että jaksoin :happy:
Neljättä ei tänne rivarikolmioon tule, mutta tahdon neljännen koiran kun pääsemme joskus omakotitaloon:angelic: tai eihän sitä tiedä onko neljäs vai kolmas, jos näistä joku välissä ehtiikin heittää henkensä...
 
mavajo sanoi:
Mun mies tekee niin pitkiä päiviä töissä niin koira varmasti jäis mun vastuulle todella paljon niin koen sen takia että päätös on mun. Ja sen verran eläinrakas ihminen oon etten ota semmosta vastuuta ja laita eläintä kärsiin sen takia. Toi kissa on siitäkin just passeli ettei nuohoo ja kerjää koko ajan puntissa huomioo (enkä tarkota että koirat aina tekee niin). Toi kissa kyllä tykkää olla sylissä rapsuteltavana just hyvän määrän. Tosi ihmisläheinen toi kyllä on ettei ihan omissa oloissa pyöri. Ja ennen se ei tykänny miehistä juurikaan mutta nyt se on ihan parasta kaveria ton mun mieheni kanssa. Tolla miehellä on kyllä selvästi joku taika noiden eläinten kanssa kun eläimet pyörii aina sen kimpussa.
Click to expand...

No sitten se on varmasti täysin oikea päätös, pidä puolesi jatkossakin! ;) Meillä on miehen kanssa sellanen sopimus, että hän hoitaa koiran (lue: lenkityksen ym.) ja mä lenkitän vain kun on pakko. Vähän saa korottaa ääntänsä ja muistuttaa asiasta, mutta voitan taiston kyllä aina :D Minut tuo koira on ottanut emännäkseen, tottelee vain mua napisematta ja nukkuu mun kainalossa.. en minä siitä luopuisi missään nimessä, mutta hermo siihen menee ihan liian paljon.

Mulla taas on jokin ihme magneetti eläimiä kohtaan, kissat ei jätä rauhaan ja oireilee jos en tule yöksi kotiin ja koirakin nukkuu kainalossa vaikken siitä pahemmin välitä :D Samoin lasta kohtaan ne on kyllä ihania ❤
 
Meillä on reilu kaksi vuotias kisu. Kyllä sukulaiset jaksoi taivastella esikoista odottaessani, kuinka kissa tulevaisuudessa tukehduttaa lapseni pinnasänkyyn ja repii siltä silmät päästä. Todellisuudessa kissa tuli luokseni, jos esikoinen itki vauvana, että huomaanhan, että on hätä. Lisäksi kissa kävi tassulla usein heiluttamassa sitteriä, kun tyttö törötti siinä ja useimmiten tytön nukahdettua sitteriin, kisu meni sitterin viereen lattialle nukkumaan.:) Vaikka sanotaan, että kissat on itsekkäitä, niin tuo meidän maukuja on kyllä harvinaisen liikuttava ja ihmisrakas tapaus.❤
 
Meillä elukat oli miehellä valmiina kun tutustuttiin. Tai pennun ottamisen oli päättänyt enkä saanut päätä käännettyä. :/ Mies hoitaa koirat lähes täysin, ovat isohkoja eivätkä oikein minua tottele lenkillä.

Olenkin sanonut että näiden jälkeen minä päätän rodun ja se on sit mun koira. :) Lapsuudenkodissani on oltu ensimmäiset 3 kk ilman koiraa (ilman mitään eläintä). Aina meillä oli koira ja kissa/kissoja + lehmät. Joskus oli myös kanoja, lampaita, kalkkunoita ja joku jes sikojakin.

Kissa 14v on ollu kovasti mun perään tällä viikolla ku oon ollu kotona. Leikattu uros. Nukkunut sängyssä mun paikalla ja tullut sänkyyn ja sohvalle mun viereen. Syliin se ei tosin tule.
 
Meiltä löytyy 5-v rottweiler narttu. Toinen koira olu haaveissa pitkään, mutta ootetaan tämä mahatulokas ensin maailmaan enneku aletaan koiranpentua hankkimaan :) Siitä ei sitte tiedä että onko se toinenki koira rotikka,
 
meiltä löytyy 2 koiraa, 8v suomenajokoira- karhukoira mix ja 4v Dobberi-sakemanni mix ☺ vilskettä siis löytyy, ihanasti osaavat ottaa lapset huomioon touhotuksen lomassa.
 
Täältä löytyy kohta 9v täyttävä maatiaiskissa, 7v bordercollie+lapinporokoira mixi, 5v suomenlapinkoira, 6v kääpiöristeytyskani sekä noin 2v syyrialainenhamsteri.
osaomistuksessa on sitten lisäksi yksi hevonen ja toivon mukaan ensikesänä sen varsa jos kaikki menee hyvin hevosen tiineyden kannalta.

Suomenlapinkoira on miehen kanssa otettu yhdessä, muut vanhemmat lemmikit on tulleet "kylkiäisinä". Mies onneksi on myös eläinrakas ja osallistuu elukkakatraan hoitoon apuna vaikka reissutöissä kulkee. Alkaahan nämä eläimet olla jo vanhoja joten muutamien vuosien sisällä voi olla odotettavissa lauman harvenemista.
 
Meillä on 8,5kk kultainen noutaja. Otettiin koira kun vaavi oli vasta 6kk, me oltiin molemmat kotona tämä vuosi syksyyn saakka joten koiraa on koulutettu tiukasti aika alusta saakka. Miehellä ollut monta eri koiraa ja yhdessäolon aikanakin meillä ollut yksi. Hienosti on kaikki mennyt, vaikka hermoja vaatikin kovasti 2-3kk pennun astuttua taloon. Meillä koirat on aina koulutettu äärimmäisen hyvin ja tottelevaisiksi, toki tämän kohdalla edelleen kesken. Me ei kestetä koiria jotka vauhkoaa kotona, eivät osaa mitään perusohjeita ja nuohoavat keittiössä. Ilo on ollut huomata,että nyt vauvavuoden jäädessä taakse on noista tulleet ihan leikkikaverit keskenään. Kunnon koulutus alkaa palkita, kun ei tarvitse pelätä koko ajan että iso uros kaataa typyn kuin leppäkeihään ja uskalletaan antaa leikkiä reilusti keskenään. Tulevat olemaan varmasti sydänystävät koko meidän koiruuksen elämän ajan kun yhdessä ovat kasvaneet. <3
 
Mua kiinnostais että onko teillä eläimet hoksannut raskauden? Ja jos on, niin missä vaiheessa? :)

Meillä kyllä koiralla sytty jotkut hoksottimet heti plussaamisen tienoilla. Aluksi jotenkin vaikutti pelkäävän mua, vältteli hirveesti, toki tervehti aina kun tulin kotiin, mutta ei mua vasten enää hyppinyt, ja tervehtimisen jälkeen meni sivummalle tarkkailemaan mun touhuja :D Aika nopeasti oli sujut vissiin tän jutun kans, kun nykyää on niin mamman koira, että välillä änkää vessaanki mukaan.... :D Ja esim lenkillä vahtii mua melko korostetusti...
Välillä meinaa myös olla mustasukkainen jos tuo mies tulee iholle/lähelle, koira änkää helposti niissä tilanteissa meidän väliin tms,Saapa nähdä että miten vauveliin sitten suhtautuu....! Lapsien kanssa yleensä on vaatinut vähän totuttelua tämä tapaus nimittäin.
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top