Kotieläimet ja raskaus

  • Ketjun aloittaja Ketjun aloittaja Freyja86
  • Aloituspäivämäärä Aloituspäivämäärä
Freyja86

Freyja86

Päivystävä dosentti
Tammiäidit 2020
Syyskuiset 2021
Avasinpa tällekin uuden topicin, vaikka vasta alussa ollaan kaikki :)

Mutta oletteko huomanneet muutoksia lemmikeissänne raskauden edetessä?

Kun meidän vanhempi koira 3v on nyt parin viikon sisällä muuttunut ihan kummalliseksi. Mieskin sanoi, että ihan kuin se vaistoaisi jotain tapahtuneen. Se tuijottaa ja seuraa mua herkeämättä eikä suostu lähtee lenkillekään ilman mua :D Nuorempi koira 1v ei kyllä tajua viekö mistään mitään :D


Sent from my iPhone using Vau Foorumi
 
Ei tuo meidän pöljä koira mitään tajua.

Edellisessä raskaudessa meidän vanhempi koira (jota ei ole enää olemassa...) selkeästi vaistosi asiat, ja oli ihanalla tavalla kiinnostunut vauvastakin sen synnyttyä. Mutta tämä meidän nykyinen koiruus (5,5v) on sen verran hupsu, ettei se moisia asioita osaa ajatella.
 
Muokattu viimeksi:
Minä en vielä kanssa ole koirassani muutoksia huomannut, vaikka olen kyllä lukenut, että koira voi raskauden aistia. Minulla juuri eilen 2-vuotta täyttänyt kultsu kyseessä :). Seuraillaan mielenkiinnolla tilannetta ;)!
 
En ole ihan varma meneekö toi nyt meillä ihan "normaaliin" syysmörköilyihin vai onko toi meidän 5-vuotias bulli tosiaa aistinu jotain kun iltalenkeillä välillä örisee kaukana käveleville miehille?? Mutta muuten ei ainakaan vielä ole mitään muutoksia huomannu.Sama sylikoira edelleen :D Onneksi tuo on tottunu lapsiin jo pennusta asti ja tykkää lapsista tosi paljon, niin en usko että tulee mitään ongelmia kun nyt jo estetty pääsy sänkyyn nukkumaan :)
 
Meillä 6kk vanha staffin pentu eikä se ainakaan ole mitään huomannut. Kerjää kyllä huomiota entistä enemmän, kun mamma joutuu ottamaan lepoa vähän väliä. Onneksi tämä meidän koiruli on kesällä jo yli vuoden. Täytyy varmaan sitten kysyä kokemuksia, miten on viisasta tutustuttaa toisensa, nyt kun tämä pentu on ollut meidän vauva ja saanut kaiken huomion.
 
Meillä nuo ovat cavaliereja joten rodultaankin jo rakastavat kaikkia. Vanhempi tosiaan on tullut ihan pöhköksi. Änkeää kylkeen kiinni ja syliin sekä tuijottaa ja seuraa mua koko ajan. Nuorempi tosiaan on vasta vuoden ja niin häslä tapaus ettei se vielä mitään tajua. Mäkin mietin et miten tuo nuori koira suhtautuu vauvaan ettei rupea liian innokkaaksi :)


Sent from my iPhone using Vau Foorumi
 
Aiemmassa raskaudessa oli tuttavien erittäin epäsosiaalinen narttukissa aivan hullaantunut muhun-kehräsi sylissä heti kun istumaan pääsi. muutoin karttaa eikä pidä vieraista.
 
Meidän koira ei ainakaan toistaiseksi oo muuttanut käytöstään. Pikkuneitiä odottaessani oli alle vuoden ikäinen eikä silloin ainakaan reagoinut mitenkään. Katsotaan nyt, kun on jo 1½ vuotias, että rauhoittuuko yhtään.On paimenkoira ja erittäin energinen ja varsinkin jos on ollut yksin kotona, ni hyppii ja pomppii riemuissaan kun kotiin tullaan. Ja siis riittää jos on ollut 10 minuuttia yksin, niin menee kotiinpaluusta ihan sekaisin. On se niin hömelö :)
 
elokuussa edesmennyt miina -kissarouva olis voinutkin reagoida,mut nää meiän loput kissat on niin daijuja,et olis varmaan maailman kaheksas ihme,et ne mitään tajuis :grin

siskon belgi nuuski tiistaina mun mahaa vähän sen olosena,et se saatto jotain tajutakin. :)
 
Mä odottelen mahtaako vanha kissa tehdä kuten viimeks... Esikoista odotellessa nyhti vattastaan karvat pois. ihmeteltiin mikä vaivaa, onko hiekassa jotain vaiko mitä. Mutta lapsi kun syntyi, kissalle kasvo karvat takasin. Olisko ikäänkuin valmistautunu imettämiseen? Kyseessä pennuton, leikattu tyttö. Ikää jo 13v.
En muista / tiedä missä vaiheessa niitä alko nyhtämään, varmaan josku lähempänä puoltaväliä. Ainakin ne väheni loppua kohden.
 
Meillä vanhempi koira (3v.) ei ole enää tullut syliin köllöttelemään, vaan tulee ennemmin viereen ja välillä laskee päänsä mahan päälle, ikäänkuin rauhottuisi. Että voisin kuvitella että kyllä se jotain aavistaa..
Toinen koiramme mikä on vasta pentu (6kk) ei sitten ymmärrä mistään mitään :D Kisusta ei ota selkoa kun sillä vaihtelevaa tuo käyttäytyminen :D
 
Meillä on hassusti koira nyt tässä vaiheessa alkanut hakeutumaan ihan mahan viereen nukkumaan. :)
 
ei meillä kissat tajua yhtään mitään; nimim.viime yönäkin 6kg kissaa rysähti suoraan mahan päälle kun päätti vetästä rallia sängyn yli...

pitäs varmaan pikkuhiljaa tehä päätöksiä miten käytännössä asiat järkkää kissojen suhteen kun vaavi tulee,et opettasko niitä jo kokonaan pois makkarista kun haaveilen vähän alkuun perhepedistä (tosin miehenkin pitäs si lopettaa röökinpoltto o_O ), vai ostanko vaan tylsästi sellasen kissasuojan pinnikseen ym. tehokkaasti ne on karvastanu jo ihan kaiken jo hankitun kaman turvaistuimesta lähtien... :p:grin

vähän pelottaa kissojen suhtautuminen vauvaan; kun on ensinnä tää yks 14v täyttävä kärttyjooseppi joka ei lapsista tykkää juurikaan ja stressaa,ja toisaalta saattaa kyllä huitasta jos sitä vaikka vetää hännästä.sitten on tää alunperin miehen neiti prinsessa lellivauva,joka on allusta asti ollu miehen kainaloinen...voiko kissa tulla mustasukkaseks vauvalle?on se ainakin mustasukkanen muille kissoille ihan kaikesta huomiosta ja tuppaa aina paikalle "minuakin,minuakin!" -tyyliin tai saattaapa se jopa yrittää ajaa toisen pois...äh.
 
mä ainakin lähtisin nyt jo hyvissä ajoin vielä "neutraalissa" vaiheessa opettelemaan makkarista poissaoloa, jos se on tavote, koska jos treenin alottaa vasta vauvan tultua, yhdistää eläin helposti asian vauvan ilmestymiseen, ja mustasukkaisuusdraama on valmis. siis joo, eläimet voi tulla mustasukkaisiksi. stressikissoille voi kokeilla myös niitä feromoniapuja (kannattaa nekin alottaa jo hyvissä ajoin), joillain toimii, joillain ei.
 
niinjoo,feliwayn voiskin laittaa seinään,kiitos muistutuksesta! :)

mä oon ton makkarihomman kans niin kahen vaiheilla...toisaalta ja toisaalta.äh.
 
no me just tällä viikolla alettiin koirien kanssa poisopettelu ihmisten sängyssä nukkumisesta (johon opettelu on itseasiassa käynyt ihan jotenkin varkain tässä tän talven aikana) ihan tosi kylmästi vaan siten, että tyypit jää tästedes olkkariin nukkumaan ja makkarin ovi pysyy kiinni. yllättävän lepposasti suhtautuivat asiaan =) aateltiin, että on helpompi sitten sillai, että kun vauvan kanssa tulee yöheräämiset ja muut (vaikka siis perhepeti ei meillä kyllä ole suunnitelmissa), ettei tarvii sitten kaikkien sekoilla siellä pitkin poikin ja lisäks en muutenkaan haluu koiria kesäsin sänkyyn ihan jo tän etelä-suomen punkkipulman vuoksi =) mun puolesta karvavaavitkin sais kyllä nukkua makkarissa kunhan pysysivät omissa sängyissään, mutta kun se ei nyt niille enää tunnu menevän jakeluun, vaan kainaloon on päästävä niin ainooksi vaihtoehdoksi jäi sitten kokonaan eri huoneet. sitten varmaan vauvan saavuttua siirretään koiraportti makkarin oveen, ettei tartte ovea kokonaan kiinni pitää, jotteivat turhaan ihmettele, että mitä siellä kaiket yöt tapahtuu vaan saavat rauhassa sit seurailla tapahtumia halutessaan näköetäisyydellä.
 
viime raskaudessa kissa hätistettiin pois vauvan sängystä ja vaunuista, jos sinne oli eksynyt. Vauvan tultua taloon reppana pelkäsi sitä. Siis oikeesti, hyvä jos kissaa sai lähellekään vauvaa, yleensä kiersi sen hyvinkin kaukaa - pitipä tuo ääntä tai ei. Nyt vasta toisen kasvettua on alkanut olemaan lähellä (jotenkin itsesuojeluvaisto vinksallaan?) :grin
 
ai kun onnistuskin eristäminen vaikka portilla...kissat on niin hankalia just siitä,et ne elää myös vertikaalimaailmassa.ei mitään ongelmaa hyppiä ovenkahvaa auki,ja portit ei paljo pidättele o_O tää mun vanhin viä tosiaan aina saanu tulla makkariin,niin tuskin tyytyy heti kohtaloonsa,epäilen :p:grin muutenkin ns. high maintenance -kissa,vaatii paljon huomioo ja toimintaa tai muuten tiedossa on negaation kautta huomion hakemista (mouruaminen,ovien raapiminen,pöydillä hyppely,yleinen sekoilu jne).
 
Sellasta ajattelin kysästä, josko jollain ois kokemusta jo/joku olis pohtinut samaa, että meillä siis kaksi terrieriä, joista toinen superaktiivinen ja toinen suht rauhallinen. Koirien temperamenttierot jo nykysellään asettaa tiettyjä haasteita hihnalenkeille kun toinen painais tuhatta ja sataa maailman laidalle ja toinen hädin tuskin suostuu kävelemään hihnassa. Metsälenkeillä homma sujuu, kun irtaimenaan molemmat saa valita tahtinsa ite. Mutta kesäkuusta alkaen päivisin onkin sitten ohjelmassa vaunulenkkejä eikä mitään hajua miten saisin kaks niinkin eritahtista koiraa mukaan vaunulenkille. Eikä mikään treeni etukäteenkään auta, sillä tää toinen on tutkimusmatkailija-haaveilijatyyppi, eikä mitään sellasta treeniä ole, millä siihen sais vauhtia lisää, kun ei sen rikkinäiset töpöjalatkaan oikeen kovempaa kanna. Ja toinen juttu on se, että mua oikeesti vähän huolettaa päivisin jaksaminen kahden koiran, joista toinen sairastaakin lisäks koko ajan, ja vauvan kanssa. Kotona on siis tavallaan 3 pientä lasta hoidettavana. Oisko tästä kellään mitään ajatuksia/vinkkejä? En ole huolissani koirien suhtautumisesta vauvaan, sillä se kaiketi sujuu ihan hyvin.
 
Mä huutelen tuolta toukokuisista mutta mulla on hiukan samankaltainen tilanne ku sulla Skylar; koirat on kovasti eri-ikäiset ja temperamenttieroakin löytyy... Meidän vanhuskoira kans sairastaa selkäänsä ja on muutenkin semmosta haistelen tätä nyt tässä viikon- mallia kun taas nuorempi 2vee menee edellä hirmusta höökää. Meillä kyl koirat kulkee silti molemmat mun kanssa lähes kaikki lenkit ja on joutuneet hiukan sopeutumaan.
Vaunujen kanssa ollaan jo harjoiteltu, kuuroa vanhuskoiraa on hivenen hankala saada ymmärtämään ettei sen vaunun eteen kannata paljon kipitellä... mut kantapään kautta sitten.
Meillä on tahti hidastunu jo nyt ihan hirveesti kun mä en valasmahani kanssa kykene mihinkään läheskään normaaliin kävelytahtiin ja kyllä nää on siihen alkaneet sopeutua. Toki jos välillä ehtii viedä metsään juoksemaan niin aina parempi!
Mä meinaan laittaa miehen hoitamaan aamu-ulkoilut ja meen sitten ite vaunulenkille päivällä vasta. Aamusti lienee hankalampi lähteä koko konkkaronkan voimin.
Yks millä voi koittaa hiukan omaa hermoa säästää on oikeiden vermeiden valinta. Meidän vanhuskoira sai vastikään sellasen remmin jossa on joustava se alkupää ja kun se sitten tökkäsee joka puskaan, ei tuu kummallekaan sellasta kauheeta nykäystä ja aika nätisti lähtee seuraamaan. Nuoremmalle en oo vielä kokeillut mutta saattas toimia vaunujen kanssa.
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top