Koska olette lopettaneet imettämisen?

S

SalliNoora

Silmät suurina ihmettelijä
Elikkä minkä ikäinen vauvanne on ollut kun olette lopettaneet imettämisen.? Sujuiko ongelmitta?

Haluaisin kokemuksia ja neuvoja, ittellä tuntuu ettei maitoa enää tule lainkaan, varsinkaan päivällä. Vauva vaan huutaa tissillä kun on hetken imenyt ja pullosta juo kerralla yli 100ml. Poika on 3kk ikäinen. Jotenkin tuntuu että olen huono äiti jos lopetan imettämisen, mutta ei varmaan muutakaan konstia ole. (Kaikki koko ajan hokee vieressä että yleensä imetetään vuoden ikään asti, joka ärsyttää entisestään).

Kiitos vastanneille jo etukäteen! (:
 
Mulla ei imettäminen onnistunu ja lopetin sen kun poika oli 1kk. Hyvin on kasvanut korvikkeella :) Ja ei oo oltu viä yhtään kipeenäkään. Mun mielestä se on ihan täysin jokaisen oma asia. Eikä siinä oo kyl muilla mitään sanomista! :)
 
Mä imetin esikoista 9kk.  Olin ajatellut imettäväni vuoden mutta toisin meni.  Poika lakkasi itse huolimasta tissiä 8,5-kuisena.  Yhtäkkiä tissi kelpasi vain aamuisin.  Sitten kun sekin meni vain puremiseksi, loppui imetys kerta heitolla (haavojen paraneminen vei reilun pari viikkoa...).  Sinänsä sujui siis ongelmitta, eipä tarvinnu vierottamista miettiä.  Meillä tosin oli alkuun todella vaikeeta sen imetyksen jälkeen saada lasta juomaan yhtään mitään nestettä.  Koko päivän saldo oli pitkään 1,5-2dl.  Sittemmin kyllä on opittu juomaan ja nykyään maitoa (tavallista) kuluu n.1 litra/pvä.

Mulla tuntui monesti imetysaikaan (ennen kiinteitä 5-kuisesta alkaen) että noinkohan mahtaa maito riittää, tissillä kun lapsi oli jatkuvasti päiväsaikaan.  Käyrät kuitenkin näytti toista, lapsi kasvoi kauheella vauhdilla.  Erityisen raskaita oli tiheän imun kaudet jolloin lapsi herutti aina muutaman päivän kerrallaan JATKUVASTI saadakseen sitä maidontuloa kiihtymään.  Välillä annettiin kyllä lisämaitoa (omaa pakastettua) jotta olisi saanut lapsen nukkumaan edes yhden pidemmän pätkän yöllä.

Muista, että pääasia on se että lapsi saa ruokaa, oli se sitten korviketta tai rintamaitoa!  Jos koet ettei imetys onnistu tai et jaksa enää, niin anna ihmeessä korviketta.  Tai jos haluat jatkaa imetystä niin ota yhteyttä imetyksen tukeen tai neuvolaan :)  Tsemppiä!
 
Kiitokset kaikille mielipiteistä..  Oon ollu nyt pari päivää korvikkeella ja hyvin menee, paremmin kun imettäessä. Vauvalla ei oo menny hermot ruokailussa eikä myöskään äitillä.. Onneksi neuvolassa oltin samaa mieltä että voi imettämisen lopettaa. :)
 
Hei.

itehän imetin vain ja ainoastaan sen 2viikkoa.
poika ei suostunut tulemaan tissille enää ollenkaan. maitoa tuli kyllä mutta tuli kuin suihkusta niin poika kastu aina iha läpimäräksi ja oli suoraa huutoa imetyksen jälkeen.masu meni kipeäksi eikä ravinto riittäny maidossa. siirryttiin sitten nan1 ja 1kk ikäisenä jouduttiin jo antamaan maidon seassa velliä ku ei enää korvikekkaan riittäny.

ja minusta ei kannata syyllistää itseään siitä että ei pystyisikään imettämään.itekki ajattelin aluksi että oon huono äiti kun en imetä mutta kun poika kasvoi ja oli erittäin tyytyväinen eikä masukaan enää reistaillu.
sen jälkeen ajattelinki että oli erittäin hyvä päätös lopettaa imetys kun vauvaki rupesi voimaan paremmin.
 
Mulla oli kanssa ajatus siitä, että imetän tosi pitkään ja hartaasti ja kaikki sujuu tietysti toooosi hyvin...

No toisin meni. Kukaan ei ollut kertonut miten hanklaa se oikeastaan on! Meillä ei lapsi kasvanut oikein kunnolla alussa ja koko ajan joka paikassa sanottiin, että imetä enemmän. Ja minähän yritin. Toisina iltoina imetin käytännössä kuusikin tuntia vesipullo vieressä putkeen, muutamaa vessa- ja juoma/syömistaukoa lukuun ottamatta,. Sitten heittikin jo päässä ja heikotti... No aina kyseltiin, että riittääkö maito ja imetä enemmän.

Tätä se oli käytännössä ensimmäiset puoli vuotta. Hurjat paineet maidon riittävyydestä, siihen päälle maitoallergia ja imetysdieetti. Vähän vei voimia. Onneksi puolen vuoden iässä saatiin sopiva kovike ja alettiin siirtymään siihen pikkuhiljaa. Tässä vaiheessa myös kasvu alkoi pikkuhiljaa paranemaan. 8kk kohdalla imetys loppui ja lapsen vointi parani huomattavasti, niin vatsakipujen osalta kun käyrienkin puolesta.

En varmaan olisi itse vielä silloinkaan luovuttanut, mutta onneksi yksi ystäväni vähän herätteli minua ja totesi vaan ettei tuossa ollut enää mitään järkeä. Nyt kuukausien kuluttua siitä olen sitä mieltä, että lopettaminen oli paras ratkaisu ja se olisi pitänyt tehdä jo aikoja sitten. Minä itse elättelin myyttiä äidistä, joka imettää tooosi pitkään, vaikka lapsi olisi varmaan ollut paljon tyytyväisempi korvikkeeseen...
 
Imetykset saattaa sujua eri lastenkin kohdalla ihan eri tavalla. Mulla meni esikoisen imetys ihan poskelleen - alunperin ajattelin imettää vähintään sen WHO:n suosittamat 2 vuotta, mutta höpö höpö. Maitoa tuli kaaressa suihkuten, eikä mun levoton ja temperamenttinen vauvani siitä perustanut, joten siirryttiin korvikkeelle jo 1kk iässä. Myös korvikkeiden kanssa oli ongelmia koko ajan, ja vasta pari vuotta myöhemmin selvisi, että lapsi ei kestä lehmänmaitoa. Kumma kun oli ongelmia...

No, toisen lapsen kohdalla ajattelin, etten edes aloita, kun persiilleen menee kuitenkin. Sitten kun jouduin ennen LA:ta sairaalaan käynnistämään synnytystä, osastolla toiminut kätilö sai mut taivuteltua edes kokeilemaan (hyvin lempeästi ja fiksusti toimi tämä kätilö, ja onneksi näki sen vaivan). Niinpä päätin, että imetän tälläkin kertaa niin kauan kuin siitä jotakin tulee. Ei tullut mieleenkään, että imetys voisi onnistua ongelmitta edelleenkään - ja niinpä mä lopulta huomasin pohtivani 2-vuotiaan lapsen kohdalla sitä, että mitenkähän tästä kaikkein lempeimmin eroon pääsisi.

Nyt odotan kolmatta lasta, ja tällä kertaa ajattelin panostaa imetykseen vähän enemmänkin, eli en ehkä luovutakaan vaikkei se aluksi tai jossakin vaiheessa sujuisikaan, ja tähtäimessä olisi vähintään se 1 vuoden rajapyykki. Tämä siitä syystä, että myös toisen lapsen kohdalla tuli ilmi, ettei hänkään siedä lehmänmaitoa, ja kun lehmänmaito ei kerran muutenkaan meidän perheen ruokavalioon enää kuulu, vauva saakoon sen ajan mitä maitoa tarvitsee sitä, joka luonnostaankin hänelle kuuluu. Tietysti aion varautua siihenkin, että tarvittaessa voin myös syöttää äidinmaidon pullosta varsinkin isommalle vauvalle, jos tulee esim. puremista tms.
 
Tämä on hyvä aihe joten nostampa vähän..
Ja kerron vähän omaa kokemusta ja ajatuksia..
Eli meillä meinas olla alussa hieman ongelmia imetyksen kanssa. Tai ei vauvalla mutta minulla kylläkin. Nännit oli niin kipeänä että piti itkeä melkein joka kerta kun vauva imi. Sitten kun välillä annoin nännien levähtää (siis muutaman tunnin) ja annoin korviketta ja menin mainitsemaan asiasta neuvolatätille niin hirveät syytökset tuli siltä suunnalta: "älä täytä sen vauvan mahaa niillä korvikkeilla!". No mullehan tuli kauheet paineet. Itkin monta kertaa sitä kuin olen huono äiti kun ei onnistu ja kipeää käy, enkä pysty imettämään. No, lansinohin, osa-aika-korvikkeiden ja kestoliivinsuojien ansiosta sain nännit parannettua n. 3 viikon kuluttua ja siitä lähti imetys sujumaan ja maito alko nousemaan kohinalla. Mutta alkoi myös vauvan vatsavaivat (oisivat varmasti alkaneet muutenkin). Olen siis joutunu olemaan melko tarkkana omien syömisten suhteen. Maitotuotteet minimiin, kaikki "pierettävä" pois (sipuli, herneet, mausteet, einekset, suklaa yms yms...), kahvia max kaks pientä kuppia päivässä jne. Suihkutissisyyskin on tullut todettua omalla kohdallani. Vauva syö tosi hyvin tissillä ja tyydyttää jopa nopeammin nälkänsä ku pullosta, mutta puklailee paljon enemmän tissistä ku pullosta. Annan siis pullosta sekä lypsettyä että korviketta. Niissä en ole huomannut muuta eroa kuin että korvikkeella tietenkin nälkä pysyy kurissa kauemmin ja harvemmin tulee vatsaväänteitä. Oma ruokavalio merkitsee siis todella paljon imettämisessä.
Olenkin miettiny, että olenko hirveä itsekäs ämmä jos jätän imettämisen jo ennen puolen vuoden ikää pois ja siirryn rehellisesti osa-aika korvikkeista kokoaikaiseen korvikkeeseen, ja sittenhän saa antaa jo kiinteitäkin. Missä iässä niitä vellejä muuten voi alkaa antaa? Itsekäs siis siinä mielessä että voi sitten hyvällä omalla tunnolla syödä ja juoda miten huvittaa. Sellasia kaipaa kovasti kuten saunakalja ilman että on pelkoa siitä että tyty alkaa huutaan nälkäänsä heti ku on saanu sen juotua, energiajuoma sillontällön, mausteinen ruoka, suklaa, kahvi... Niin tosiaan, sen verran mainintaa vauvan voinnista että joskus on jopa tyytyväisempi ja pidempään korvikkeen jälkeen kuin tissimaidon jälkeen. Vielä en ole hennonnut lopettaa imettämistä senkään takia että yöt menee niin mahtavan iisisti ku ei tarvi nousta lämmittämään maitoa. Ja tykkäähän tuo tyty imeä tissiä, ei siitä pääse mihinkään (hyvä lohtu ankaraan vee itutukseen). Ja myönnettäköön että hyvä tainnutuskeino iltasella; tissi suuhun ja sitte ku on puoliunessa, tutti tilalle niin voila! tyty on unessa. Tyttö on siis 2kk:n ikänen, eli ei vielä lähimainkaan "suositusten mukaisen imetyksen lopetus-iässä", mutta sen sanon etten edes halua imettää puolta vuotta kauempaa. Ajatuksia ajatuksia? :)   
 
Hei!
Meillä on ollut hirveän paljon kysymyksiä imettämisen suhteen, kun on ollut kyseessä ensimmäinen lapsi. Tuntui jo siltä, että neuvolatätimme alkoi kyllästyä vastailemaan.. Löysin tuossa pari päivää sitten kuitenkin uuden sivuston (http://www.perheaikaa.fi) jossa on hirmuisesti tietoa! On sitäpaitsi myös videoita, joissa kerrotaan ja vastataan erittäin moneen minua askarruttaneeseen kysymkykseen :)
 
Takaisin
Top