koska oikea aika?

Y

youngwoman

Satasella mukana keskusteluissa
Siihen kysymykseen on kai kovin vaikeaa vastata että koska on oikea aika hankkia lapsia. Mikä siinä merkkaa eniten? Onko enemmän merkitystä sillä kuinka tarkkaan on laskettu tilastot sille että rahat riittävät vaippoihin, ruokaan ja vaatteisiin yms. vai onko tärkeämpää että syvällä sydämmessään tuntee näin, miten itse olen tuntenut jo pidempään..

Haluan lapsia, haluan niin kovasti lapsia ja olen tiennyt sen aina.. n. 14-vuotiaasta asti minulla on ajoittain ollut koviakin vauvakuumeita, mutta ne kaikki ovat menneet ohi. Nyt lähiaikoina minulle on tullut outo tunne siitä että jotain puuttuu elämästäni. Lähipäivinä tunne on vain voimistunut ja en pysty edes ajattelemaan muuta kuin sitä että haluaisin oman lapsen. Olen aika nuori, vain 19-vuotta mutta olen ikäisekseni melko aikuinen. Asun kihlattuni kanssa suuressa paritalossa vuokralla, meillä on 2 koiraa. Kihlattuni on 21 ja olemme olleet yhdessä 3-vuotta. Kihlattuni käy töissä, itse opiskelen 2. vuotta ammattikoulussa ja käyn koulun ohella töissä kahdessa eri paikassa sijaisena. Haluamme kummatkin lapsia, ja haaveilemme yhdessä oikeasta suurperheestä.

Mutta vaikka tiedän mitä haluan on silti pakko miettiä asioita myös järjellä. Miten pärjäämme oikeasti taloudellisesti? vaikka mieheni käy töissä, riittävätkö hänen tulonsa yksinään? Itselläni on koulu kesken mutta olen muutenkin aikeissa pitää välivuoden sillä en päässyt haluamaani koulutusohjelmaan, ja yhden vuodenhan voi käydä myöhemminkin lapsen synnyttyä? miljoonia muitakin kysymyksiä on, mutta ei vastauksia..

Itse haluan aina ajatella kaiken positiivisesti ja jotenkin on sellainen tunne että kaikki järjestyy kyllä.

Tämä tunne tuntuu niin vahvalta ja kun eilen olimme menossa nukkumaan ja mieheni katsoi minua silmiin ja sanoi minun vauva puheissani olevan järkeä koska meillä menee todella hyvin ja rakastamme toisiamme valtavasti, tiesin silloin että nyt on oikea aika.
 
Hei youngwoman!

sä vastasit jo ite kysymykseesi kirjoittamalla: "tiesin silloin että nyt on aika". [:)]

eikai sitä "oikeaa" aikaa ole milloinkaan jos alkaa tosissaan miettimään ajankohtaa, ja kaikkea siihen liittyvää. miehesi kuitenkin käy töissä ja varmasti pärjäätte. mun mielestä se tärkein kysymys on siinä että onko itse valmis ja onko mies valmis, ja oletteko yhdessä valmiita tekemään kaikkenne lapsen parhaaksi! lapsessa on paljon vastuuta moneksi moneksi vuodeksi. niinkuin varmaan tiedätkin sen.
oikeaa ikää ei myöskään mielestäni ole tähän asiaan, äitejä ja isejä on monen ikäisiä.
kirjoituksestasi päätellen olet miettinyt asiaa todella kaikelta kannalta ja jos siltä nyt tuntuu ja olette täysillä mukana molemmat niin toivotan sinulle Onnea vauvan yritykseen! [:)]
 
Itse sanoisin tuohon asiaan, että ainakin mulle henkilökohtaisesti on ollut tärkeämpää se, miten sydämessään tuntee, eikä se, riittääkö rahat. Olin 22-vuotias ja ex-mies 26-vuotias, kun sain esikoispoikani, olin tuolloin opiskelija ja mies kävi töissä. Sain minimiäitiyspäivärahan ja sen jälkeen olen saanut 2 poikaa ja aina ollut minimirahalla kotona. Eli ylimääräistä ei todellakaan ollut, mutta kyllä me pärjättiin, kun osattiin karsia muista menoista.

Nyt odotan nykyisen mieheni kanssa ekaa yhteistä poikaa ja ekan kerran elämässäni olen ollut raskausaikana työelämässä (plus opiskellut siinä ohella) ja meillä on ollut mahdollisuus satsata tulevaan vauvaan enemmän. On ollut ihanaa saada laittaa kotia kuntoon ja ostaa vauvalle uuttakin tavaraa, aiemmin siihen ei ollut mahdollisuutta.

Oikea aika hankkia lapsia on silloin, kun sydän sanoo niin, se on mun mielipide. Toki haluan että puitteet on mahdollisimman hyvin kunnossa, mutta raha tai sen puute ei kuitenkaan ihan kaikkea merkkaa. Mielestäni se on paljolti myös asennekysymys, kuinka pärjää ja mistä on valmis tinkimään. Ihannetilannehan lienee se, että molemmat vanhemmat olisivat hyvinpalkatuissa vakituisessa työssä ja korkeasti koulutettuja, mutta näinä päivinä se ei ole ihan itsestäänselvyys, että työpaikat olisivat pysyviä tms. Sen voin kuitenkin sanoa, että meillä on ollut ihan aina ruokaa ja lapsilla puhtaat vaatteet ja uskoisin, että lapseni on olleet onnellisiakin. Tässä siis mun mielipide.
 
Minä olen myös sitä mieltä, että taloustilanne jne ei saa estää ihmisiä hankkimasta lapsia silloin kun siltä muuten tuntuu. Itse olen saanut esikoiseni samaisena päivänä, kun täytin 19v. Koulu oli silloin pahasti kesken niin minulla kuin lapsen isälläkin. No meillä tehtiin omat ratkaisumme tuossa tilanteessa, mutta jokatapauksessa toinen jäi vuodeksi kotiin ja toinen jatkoi opintojaan. Lapsen ollessa vuoden ikäinen olimme molemmat opiskelijoita jälleen.
Kuluneiden 10v aikana olen ollut yksinkin lapsen kanssa ja opiskellut. Itseasiassa olen ollut työelämässä vasta viimeiset kaksi vuotta eli hyvin pienillä tuloilla on menty koko lapsen elinikä. Silti ollaan aina pärjätty. Tosin täytyy olla hyvä priorisoimaan asioita. Sama pätee niin rahan kuin ajankin käyttöön. Tokihan elämä on nykyään huomattavasti helpompaa kun on säännölliset tulot ja työt jäävät työpaikalle eli vapaa-aika on oikeasti vapaa-aikaa perheen kanssa.
Ei muuta kun lapsentekoon vaan youngwoman!
 
Itse olin vielä 19v kun sain esikoiseni viimevuonna maaliskuun 29.päivä,täytin vasta 4.kesäkuuta 2009 20v ja nytten olen yrittänyt keskenmenon jälkeen raskautumista uudelleen.Ja jos onnistuu niin sitten olen kerennyt täyttää jo 21v,melkein olen sitten 22v koska jos nytten tässä kuussa onnistuu niin La mulla suunnilleen olis tuossa 17.1.2011 paikkeilla.[:)] Samaa sanon sinulle myös mitä sanoi Aphrael:kin[:)]Eli jos tunnet olevasi valmis äidiksi jo ja tiedät olevasi kyllin kypsä niin ei muuta kuin lapsen hankintaan kovasti[:)] Tsemejä tulee täältä sinulle paljon[:)]
 
kiitos kaikille kannustavista puheista, hienoa kuulla että silloinkin voi pärjätä vaikka tosiaan vanhemmat eivät olisikaan erittäin hyvin palkatuissa töissä ja omistaisi upeita urheiluautoja ja asuntoa ja mökkiä merenrannalta. Itsekin uskon että ne kaikki ehtii hankkia myöhemminkin[:)] itse olen kasvanut perheessä äitini ja veljeni kanssa ja en ole tottunut ylelliseen elämään enkä siihen että raha kasvaa puissa. Olen asunut omillani 16-vuotiaasta asti joten olen tottunut siihen että elämä välillä kolhii ja on pitänyt pärjätä omillaan, vaikka vanhempiini onkin hyvät välit. Ei kai siinä muuta kuin toiveikkaalla mielellä eteenpäin ja toivotaan että vauvauutisia kuuluisi lähiaikoina [:)]
 
Olen itse sitä mieltä, että taloudellinen puoli täytyy jollain tavalla olla reilassa, vaikka rakkaus, vakaa parisuhde ja vakiintunut elämäntilanne on se mikä on tärkeintä. Jos rahasta on tiukkaa ja joutuu jatkuvasti elämään kädestä suuhun ja miettimään tarkkaan mihin joka sentin uskaltaa laittaa, on suuri riski että se aiheuttaa lastia parisuhteelle kun on ainainen stressi rahasta. Olen valitettavasti nähnyt läheltä jokusen tapauksen, jossa parisuhde on kaatunut lapsenteon jälkeen siihen, että isä joutuu tekemään pitkää päivää duunissa että saa rahaa perheelle ja kotona oleva äiti katkeroituu kun isä ei koskaan ole läsnä. 
 
Kyllä meillä taloudellinen tilanne on sillä lailla kunnossa että ei monesti olla jouduttu tinkimään mistää, eikä jouduttu syömään pelkkää makaronia vaikka itsekin olen opiskellut. Aina on pärjätty ihan kohtalaisesti ja joskus jopa aika leveästi. kyllä uskon siihen että pärjätään siinä mielessä. [:)]
 
Uutena foorumilaisena ajattelin ottaa osaa keskusteluun. [:D] Itse olen sitä mieltä, että vakaa parisuhde ja valmius vanhemmaksi on tärkeää. Totta kai taloudellinen tilannekin oltava suht tasainen, mutta pääasia on, että lasta rakastetaan. Mielipiteitä on yhtä monta kuin äidiksi tulevia tai siitä haaveilevia.
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top