Kosinta

[Pähkylä]

Meillä mies kosi. Olin flunssassa ja menimme miehen kanssa ostamaan yskänlääkettä läheisestä Ison Omenan kauppakeskuksesta. Siinä mies sitten yht'äkkiä polvistui keskellä käytävää ja pyysi vaimokseen. Sanoin kyllä, jatkoimme matkaa apteekkiin hakemaan yskänlääkettä ja siitä sitten kultasepälle hakemaan sormuksia.

Naimisiin siis kosittiin suoraan, kun molemmat on sitä mieltä että kihlaus on lupaus avioliitosta, ei mikään varausnumero. Hääpäivä päätettiin sitten kihlauksesta noin vuoden päähän. Aikaa naimisiin menosta on nyt vajaa neljä vuotta ja näillä näkymin ensimmäinen lapsi on lopsahtamassa pihalle juuri hääpäivänä. 

 

[Malinanne]

Mies kosi meillä, mutta oltiin asiasta yhdessä jo puolisen vuotta puhuttu :)

 

[HP86]

Meillä kihloihin menemisestä oikeastaan sovittiin yhessä..tai eksyttiin kattelemaan sormuksia kun kaupungissa oltiin..Mutta sanoin miehelle, että naimisiin en mene ennenku on kosittu ;D No, viime vuoden elokuussa istuttiin Kreikan lomalla Samoksella yhessa tavernassa..mies otti kädestä kiinni ja kysyi menenkö naimisiin hänen kanssaan..tokihan vastaus oli ehdoton Kyllä, olihan sormukset vaihdettu jo 4 vuotta aiemmin!! =)

Naimisiin mentiin maaliskuussa..

 

[Mimmu86]

Me sovittiin aikanaa kihlautumisesta yhdessä kun olin todennut et minähän en kosi ja mies taas ei ole sellanen et olis jotain yltiöromanttista kehitellyt. Päiväksi päätettiin 7.7.2007. Tavattiin 27.12.2006. Tämähän ei sitten mennyt ihan suunnitelmien mukaan...olin vappua viettämässä miehen luona Jyväskylässä ja vappuaattona lähdettiin sit kaupungille ja sormuksia katteltiin samalla. Yhdestä liikkeestä löytyi sitten mieleiset ja mentiin pihalle tupakille ja miettimään et joko nyt ostetaan valmiiksi kun mies siinä sit tokasikin et "pamautetaanko muru kihloihin" [:D] Minä sit vastasin et no pamautetaan. Käytiin ostamassa sormukset ja kihlajaispäiväksi tuli 1.5. Vappupäivänä mies sitten vielä kosi ihan polviltaan lammen rannalla <3 Naimisiin ollaan menossa nyt alle kk päästä esikoisen täyttäessä niillä main 2kk [:)]

 

[Ninnah]

Mäkin olisin halunnut romanttisen kosinnan, mutta ei nyt oikein voi romantiikasta puhua tässä tapauksessa :) Ekan kerran mies tais kihloista puhua kun oltiin oltu muutama kuukaus yhessä, mutta ilmotin, että minähän menen kihloihin vasta kun ollaan kolmen vuoden sisään menossa naimisiin. Silloin olin 19 ja koulussa, eli ei olisi rahatilanne antanut periksi haluamiini prinsessahäihin [:D]
Nyt sitten kuitenkin, viime joulukuussa, mies oli työporukan kanssa ollut pikkujouluissa Tallinnassa ja soitti iltapäivällä, että ne on menossa syömään ja kaljalle ja soittaa sitten kun on lähempänä. Taisin siinä sitten pienet unet ottaa ja ihmettelin kun ei seitsemän aikaan ollut kuulunut mitään. Itsepäisenä sitten päätin, että koska mies lupasi soittaa, niin en varmasti soita ja kysele ja aloin jo suunnitella kamalaa riitaa mielessäni. Asiaa ei tietenkään parantanut, että ystäväni soitti kymmenen aikaan kun olin jo nukkumassa ja kysyi haluaisinko lähteä hänen kanssa katsomaan jonkun kaverin keikkaa. Molempien miehet kuulemma olivat jo siellä. Raivosin puhelun jälkeen yksin makuuhuoneessa ja samassa mies soittikin. Yhtään en muista mitä tuli sanottua kun olin niin vihainen, mutta puhelu ei kauan kestänyt. Olin juuri ehtinyt nukahtaa kun havahduin kamalaan hengityksen hajuun ja kuulin vain "anteeks". Sain sitten hetken aikaa raivota miehen pyydellessä anteeksi. Lopetettuani se sitten päätti kosia. Suuttumus unohtui aika äkkiä, mutta jouduin vielä seuraavana aamuna varmistamaan, että se oli tosissaan ja muisti kaiken [:D] Seuraavana päivänä sitten mentiinkin ostamaan sormukset [:)]

 

[Rascal]

Olen pikkutytöstä asti haaveillut kosintahetkestä.
Mies pyytäisi kättä isältäni, veisi minut romanttiseen paikkaan ja polvistuisi eteeni, yllättäen minut [:)][:)]

Noh, ei ihan mennyt niin ..[:D]
Todellisuus : Istuin lasten kanssa sohvalla ja kateltiin telkkua. Mies kilisteli ja kolisteli keittiössä meille iltapalaa, olimme päättäneet että pitäisimme "erikoisillan" ja söisimme olkkarissa.
Siinä sitten tarjottimen kanssa mies könysi meidän luokse ja polvistui eteeni ja kysyi maagisen kysymyksen, "menetkö kanssani naimisiin?".
Vastaus oli tottakai, ehdottomasti KYLLÄ!
Lapset sitten vähän katseli meitä .. Oltiin kuulemma ihan DING DONG [:D][:D]

Olimme toki puhuneet kihlautumisesta / naimisiinmenosta aiemmin, mutta emme missään mielessä olleet puhuneet päivistä, tai saatikka sitten vuodesta.
Mut .. Olen erittäin tyytyväinen mieheni päätöseen!
Olemme nyt olleet kihloissa 7 kk ja 2 kk:n päästä on vihkiminen.

 

[käpy]

Olimme lapissa viikon mökillä, itse ensimmäistä kertaa silloin niin pohjoisessa.
Sieltä ajoimme rovaniemelle miehen vanhempien luo, kävimme kiertelemässä keskustassa mikä oli sekin mulle nähtävyyttä ja siinä kävimme parkissa savukkeella ennenkö lähtisimme miehen vanhempien luo.
Mies otti kädestä kiinni ja änkytti kuinka oli ajatellut asioita..tuntui että aika meni todella hitaasti ja pelkäsin todella että mitä hän on ajatellut. Kunnes sai sanottua "mentäiskö kihloihin" myöntävän ja vapisevan vastakseni jälkeen herra totesi että mennäänkö sitte kattelemaan sormuksia ja ne vaihdettiin samantien.
Omalle äidilleni laitoin tekstarin heti, miehen vanhemmille ei meinattu millään uskaltaa kertoa :D

Tuosta 3 vuotta myöhemmin sain kotona ruusun ennen ystävänpäivää missä luki "mennäänkö naimisiin?"
Nyt vihittynä voi vain muistella näitä ihania tapauksia.. :)

 

[emzu]

mieheni pari vuotta sitten sanoi, että kyllä hän minut vielä joskus aikoo vihille viedä, johonka itse totesin, että ensin pitää mennä kihloihin kun tahdon kaksi sormusta.. [:D] no sitten teetettiin kihlat työharjoittelupaikallani (opiskelen kultasepäks, mut en itse suostunu niitä tekemään) ja puolen vuoden päästä siitä käytiin samassa paikassa teettää molemmille vihkisormukset jotka molemmat sai itse suunnitella. nyt on 21.8.2010 avioliiton kirkollinen siunaaminen, ku tuli vuosi täyteen maitraatissa vihkimisestä 17.7. ja voin sanoa että jännittää ja pelottaa taas niin pirusti :D

 

[RTP]

Meillä sovittiin yhdessä että kihloihin mennään mutta päivästä ei ollu puhetta.
30.7.09 lähdettiin päivän reissulle Kolille ja mies kosi maisemahississä [:D] Empä päässy pakoon [;)] Nyt suunnitelmissa mennä ristiäisissä vihille.

 

[SiD87]

Nykyinen mieheni ehdotti tiistaina että mentäisiinkö perjantaina lempiravintolaamme syömään. Sillon ei vielä lapsia ollut ja käytiin melko usein ulkona syömässä joten en osannut mitään epäillä. Lähdettiin sitten miehen töiden jälkeen 30.1.2009 ravintolaan jossa syötiin ja juotiin hyvin. Olimme sopineet vielä menevämme lähikuppilaan ravintolan jälkeen katsomaan yhteisiä kavereitamme ja äitiäni. Kun odottelimme jälkiruokaa, mieheni otti minua kädestä kiinni ja kysyi "mitäs sanot, rakas, jos mentäisiin naimisiin?" Minä luulin että se oli vitsi tai jotakin miehen pohdintaa tyyliin "minkähänlaista olisi jos oltaisiin naimisissa". Näin ollen vastasin tähän romanttiseen, kynttilänvalossa tapahtuneeseen kosintaan vähemmän romanttisesti "Helvetin hyvä ajatus!" :D Mieheni ilme oli sanoinkuvaamaton: kuin joku olisi lyönyt mailalla päähän, sen verta hölmistyneen näköinen hän oli. Minä otin kelpo kulauksen viiniä ja mieheni sai jotenkin sanottua että "ei se ollu vitsi, mulla on sormus kotona.." Nyt oli minun vuoroni olla päähän lyödyn näkönen ja viinikin taisi purskahdella suusta pitkin pöytää... Kaiken sen änkyttelyn ja ihmettelyn jälkeen suostuin ja ennen baariin menoa mentiin vielä hakemaan kotoota upea 11-timanttinen rivitimanttisormus vasempaan nimettömääni. Sitä oli sitten mukava baarissa esitellä, varsinkin äidilleni joka alkoi itkeä pelkästä liikutuksesta :D Mies ei ollut uskaltanut ottaa sormusta ravintolaan mukaan koska luuli että hävittäisin sen sitten baarissa :D minä kuitenkin vaatimalla vaadin että haluan heti sormuksen sormeeni!

Erityisen ihanaa kosinnasta teki se, että olin saanut keskenmenon muutamaa viikkoa aiemmin ja koska gynekologini oli joskus sanonut että en välttämättä voi koskaan saada lapsia, olin sanonut miehelleni että ymmärrän hyvin jos hän haluaa erota sen takia.. Noh, eipä halunnut :) Menimme naimisiin lokakuussa 2010 ja odotan nyt toista lastamme...

 

[Emby^]

Voij eeeeeeeeiii!! Aivan ihania tarinoita teillä!!
SiD87:n tarina ainakin kosketti ja kovaa.. Ihania, kyllä

Meidän kosintatarina on myös aika kaukana tosta romantiikasta

Me oltiin juhlimassa yhdessä kapakissa, ja siinä sitten "pienessä sievässä" tuli tietenkin riitaa rakkaan miehen kanssa. Huutoa ja haukkumista puolin ja toisin..
Noh, minä sitten fiksuna tyttönä vedin vähän enemmän, ko sievät kännit joten Ukko ei voinukaan jättää mua baariin yskin, niinko oli suunnitellut (siitä meille siis se riita tuli).

Kotiin sitten päästiin ja mä tietty huonokuntosena otin vadin viereeni ja kömpisin sänkyyn.
Ukkolla on sellanen tapa, kun juo, että menee tietokoneelle kuuntelemaan musiikkia ja syö siinä jotain ja kattoo ehkä jonkun leffankin ennen nukkumaan menoa. Nooh, mä hätkähdin sitte siihen, kun alkaa kuulumaan kova musiikki, Tauskin Sinä vain ja Ukko ilmestyy makuuhuoneeseen tivaten, että mun pitää tulla olohuoneeseen nyt heti!
Siinä hetken valitellen, et on niin kylmä ja pahaolo ja kaikkea, ni lähdin laahustamaan olohuoneeseen.. Menin Ukkon syliin istumaan tietokonetuolille ja laitoin silmät kiinni.
Hetken päästä alkoi soimaan Tauskin He kuuluvat toisilleen   ja Ukko käski avata silmät. Siinä hän näytti omaa suomileijona sormustaan ja kysyi itku kurkussa, mentäiskö me kihloihin.. Mä toki aloin parkumaan ja vastasin myöntyvä.. Ukko kysys kihloja 26.9., mut sormuksissa on 29.9.2009, koska sillon me hankittiin sormukset ja kerrottiin mun vanhemmille sekä Ukkon tutuille.. (vanhemmat on kuollut..) Häistä ei oo vielä tietoa, mut eiköhän nekin tuolla tulevaisuudessa häämötä
 

 

[morkai]

Meillä meni niinpäin, että minä kosin miestäni. Alettiin seurustelemaan 19.10.2007 erään Klamydian keikan myötä. Eli siis baarissa tavattiin ja molemmat oli hakemassa "yhen illan juttua". No sen jälkeen ei sitten erossa olla muuten oikeestaan oltu ku jouluisi; mies on 12-vuotiaan poikansa kanssa äidillään ja minä menen oman äidin luokse veljen ja siskon kanssa. Yhteen muutettiin jo seuraavan vuoden alusta heti ja sormuksetkin vaihdettiin, mutta sen kummemmin ei mistään naimiisiin menosta edes ollut puhetta. Sattuipa sitten sopivasti tulemaan se karkauspäivä sille vuodelle ja oltiin HIFKin matsissa samana päivänä. Mies on siis hilliton HIFK fani.. Siellä sitten kun juostiin käytävää pitkin pienessä hiprakassa tupakalle niin kysäsin mieheltä, että mennäänkö naimisiin. Mies tähän totes että joo mennään vaan ja myöhemmin baarissa sitten kyseli, että olinko tosissani sen asian kanssa. Ja minähän en leikkiä laske. 12.9.2008 mentiin naimisiin. Melko ripeetä toimintaa pakko myöntää, mutta ainakaan en kadu ollenkaan. 1kk sitten saatiinkin kaksospojat maailmaan.

Näin loppu sitten meiltä molemmilta toi yhen illan juttujen ettiminen kerta laakista.. :D

 

[Ritzu]

Oih ihan itku tulee ku näitä lukee. :`)
 Ihania tarinoita. Nyt toivon ja ootan että koska omasta sadusta tulee totta.
Ja itsehän en aijo kosia joten miehen tehtäväksi se jää. Hän myös sen tietää ja on sanonut että tulee paineita ku olen aikas vaativa tälläisissä tilanteissa.
Ei tästä itkusta nyt taas tule loppua. Pitääkin vielä kuunnella romanttisia biisejä.
Helvetin hormoonit. :)

 

[Ksmirre]

hassua lukea näitä tarinoita, koska itekin aikoinani ajattelin, että kosinnan "pitäisi" mennä just näin - mies kosii romanttisesti ja sitten pidetään kihlajaisjuhlat, ja sitten vuoden päästä naimisiin. Meillä ei ollut mitään sinne päinkään sitten todellisuudessa.

"Kosinta" tapahtui kaiketi niin, että olimme bussissa matkalla kaupunkiin katsomaan, oliskohan joulun jälkeisistä alennuksista vielä jotain jäljellä. Siinä bussissa mies sitten tokaisi, että "kyllä mä varmaan voisin sun kanssa kihloihin mennä". Minä sitten rupesin kaupungissa vaatimaan, että kyllä miehen täytyy sanansa pitää, minä haluan sen sormuksen :) Haettiin sormukset, mutta ite minä ne maksoin. Paluumatkalla bussissa kysyin sitten, että mitenkäs mies niitä häitä sitten ajatteli, ja mies vain kohautteli olkiaan, ja minä ehdotin sitten, että jos minä kysyn erästä tuttua pappia vihkimään ja myös erästä tiettyä kirkkoa, niin sopiiko miehelle jo ensi kesänä, johon mies vain nyökkäili, että "kai se sitten sopii". Minä kyselin papit ja kirkot, mutta kävi ilmi, että tähän kirkkoon olisi muuten kyllä ollut tilaa, mutta se meni remonttiin kesän ajaksi. Minä näin jo mielessäni kauhukuvia siitä, miten joudun miehen kanssa tätä asiaa uudestaan jahkaamaan, ja samaan syssyyn kävi vielä ilmi, että olen raskaana. Meillä tuli riitaa suurin piirtein samantien siitä, kumman sukunimi lapselle tulee, ja riidan päätteeksi mies tokaisi, että se on sitten mentävä naimisiin ennen lapsen syntymää, jotta saadaan kaikille sama sukunimi. Siitä ei sentään tarvinnut riidellä, kumman sukunimi se olisi - mä olin ehdottoman valmis ottamaan miehen sukunimen, kunhan naimisiin mennään ennen lapsen syntymää. Siitäkin olin ehdoton, että lapsi saa mun sukunimen, ja jos se on mun tyttönimi, en vaihtaisi sukunimeä enää lapsen syntymän jälkeen, vaikka naimisiin mentäiskin.

Naimisiinmeno oli sitten lopulta aika nopealla varoitusajalla, ja tapahtui kaiketi lähinnä mun päähänpistosta. Periaatteessa yhteisenä ajatuksena oli edelleen se tuleva kesä, mutta minä kerran kirkkoherranvirastoon soittaessani satuinkin kysymään, kuinka nopeasti naimisiin pääsee halutessaan. Vastaus oli, että kahdessa viikossa, jos kirkko järjestyy, ja kysyinkin sitten, että mikähän olisi meiltä katsottuna lähin vapaa kirkko silloin kahden viikon kuluttua. Saatiin lähin kirkko, joka oli puolen kilometrin päässä, ja minä varasin sen. Soitin sitten miehelle töihin, että kun tulet töistä, niin lähdetään hakemaan kuulutukset, me mennään naimisiin kahden viikon päästä. Mies vain totesi, että vai niin, niin kai sitten. Kahden viikon päästä mentiin naimisiin, ja ensi vuoden helmikuussa meillä on seitsemäs hääpäivä :)

 

[Lanella]

Olimme mökillä, koko perheenvoimalla. Anoppi oli aamupäivällä lähtenyt pois, samoin kun oltiin haettu 8v neiti sairaalalta pois, kun jokin tuntemattomaksi jäänyt otus oli sitä laiturin luona kädestä haukannu (pelättiin käärmeetä puremajälkien tähden ja sairaalassa piti olla yö..)
Illalla sitten saunottiin ja isommat lapset vahti että vastasyntynyt nukkuu ja mentiin uimaan miehen kaa kaksin. No,enhän sinne veteen uskaltanu ja mies joutu väkisin kantamaan järveen (se oli näky, kun olen ennätystuhdissa kunnossa, painoa saman verran kun miehellä silloin kun tavattiin ja hää oli sillon jo ihan miehen kokonen, eikä pakkasen raiskaama pulkannaru) ja sitten siellä se kosi. Oli sormuksenkin salakuljettanut mukanaan järveen. Ei tosin sitä, mikä nyt on, sillä myönsi ettei olisi uskaltanut ottaa mutapohjaisessa vedessä niin suurta riskiä tippumisen suhteen. 

Paikka oli miehelle äärimmäisen tärkeä, se oli tätä suunnitellut kauan ja taistellut sormuksen kanssa uskomattomin kääntein. Voin kuulemma olla varma, että ei kenentahansa kannata yrittää sille syöttää pajunköyttä kun on timanteista ja kullasta kysymys. Sitä en ole vieläkään keksinyt millä ajalla se on sen kaiken tehnyt, sillä olimme puoltoista kuukautta oltu samassa paikassa 24/7..

 

[mayday]

Oli joulu 2005, jonka vietimme vanhempieni luona. Oltiin tekemässä lähtöä kotiin kun mies sanoi että kotona oottaa vielä yksi lahja. Kotiin päästiin ja sain lahjan.
Punainen rasia, jonka sisällä oli pieni kirja ja sydämen muotoinen lappu, jossa luki meidän nimet ja rasteiksi laitettu päivämäärä kysymysmerkki perässä. Sitten mies kysyi että haluanko viettää loppuelämäni hänen kanssaan.
Aika ihana oli tilanne ja tippa tulee linssiin vieläkin kun sitä muistelen :)

 

[örkki]

Ihania tarinoita

 

[-Dolly-]

Me oltiin miheni kanssa seurustelleet viitisen vuotta, eikä hirveästi oltu koskaan riidelty. Pari vuotta sitten meillä kuitenkin oli yksi aika sio riita. Riidan päätteksi itkin ja istuin sängyllämme, kun mies lähti menemään. Olin ihan varma että nyt tuli piste meidän suhteelle. .Mies meni kuitenkin vessaan ja takaisin tullessaan polvistui eteeni ja kysyi tulenko hänen vaimokseen ojentaen paperista ja teipistä väsäämänsä sormuksen. Siinä sitten edelleen itkua tihrustin ja se olikin sitten sellasta itkunaurua kun sain nyökyteltyä hänelle vastaukseni. Tajusimme, että selviämme mistä vain yhdessä. Esikoista rupesin odottamaan pian tämän jälkeen Nyt vietämme perhe-elämää meidän 1o-kuisen tyttäremme kanssa. Ja mies on aivan loistava isä hänelle :)

 

[Vauva3]

Yhteisesti sovittiin kihlat, vauvakin oli jo tulossa Tuosta päivästä tulee vajaan 2kk päästä kuluneesi 10v :) Naimisiin ei vieläkään oo joudettu.. :D

 

[Piikkipensas]

Ihania tarinoita.... meillä meni vähän toisin. Ukko oli suunnitellut kivan tavan kosia. Mutta ei sitten mennyt ihan silleen kun oli ajatellut.

Me oltiin illalla viihteellä ja oltiin lopulta odottamassa vikaa bussia asemalla. Mä en ollu juurikaan juonut, kun migreeni meinas pukata kesken illan. Ukko sitten oli ottanut oikeen pohjanmaan kautta istuttiin siinä rotvallilla ja katseltiin tähtiä. Niin tää kännimääly ajatteli päässään, että NYT on romanttista ja kysy shoperthaen että "menisiksää tälläsen kans naimisiin?" Mä olin ihan että mitääääh. "Jospa kuule kysyisit huomena ja vaikka selvistä päin uudestaan"
Aamulla ukkoa otti päähän. Se kosinta kun piti tapahtua juuri seuraavana päivänä. Kaamee krapula miehellä päällä. Mä sitten lohdutin, että "kyllä mää menisin tollasen kans naimisiin"

Tähän on muuten hyvä huomauttaa, että ukko ei ole koskaa ollut mikään kova ryyppymies.