Kosinta

  • Ketjun aloittaja Ketjun aloittaja örkki
  • Aloituspäivämäärä Aloituspäivämäärä
Minäpä aloitan ja kerron:
 
Olimme mun kotona parvisängyssäni köllöttelemässä ja kerroin jostain syystä silloiselle poikaystävälleni, nykyiselle miehelleni, miten mun yksien kaverieni kihloihin meno tapahtui. Eli se tapahtui niin, että he olivat miehen isän luona käymässä ja tämä kysyi milloin he menevät kihloihin. Mies vastasi: "Huomenna." Ja illalla sitten tytöltä kysyi, että no mennääks huomenna kihloihin. Tämän kerronnan jälkeen mun mies kysyi minulta: "No mennäänkö me huomenna kihloihin?" Olin hetken hiljaa ja sanoin: "joo" Keskiyöllä tein virkkauslangasta silmukoita ja feikkisormukset ja mies polvistui eteeni kysyen: "tuletko vaimokseni?"
 
Sinäpäivänä olimme menossa äitini 70:lle. Ne oli ihan pienet ruoka/kahvi systeemit. Siellä oli veljeni perheensä kanssa, täti ja omin lupinemme kutsuimme mieheni vanhemmat sinne myös. Ai niin, oli siellä vielä yksi äitini ja minun ystäväkin. Syötyämme ilmoitimme sitten, että mieheni vanhemmat ovat tulossa kahville, äitini oli tapansa mukaan ns. järkyttynyt... "vieraita ihmisiä, eikä täällä ole edes siivottu". Appivanhempani olivat arvanneet miks heidätkin sinne kutsuttiin...  Kahvia ennen ilmoitimme kaikille kihloistamme ja otimme taskuista aamupäivällä kultasepänliikkestä hakemamme kihlasormukset. Ja kaikki joivat onnellisena kahvia.
 
örkki, tosi herttainen ja hauska kihlautuminen teillä!! [:)]

Mua ei ole kukaan koskaan vielä kosinut, mutta toivon, että avomieheni sen tekee jonain päivänä. Toivoisin jotain puoliromanttista. En ole yltiöromanttinen tyyppi, mutta en myöskään halua mitään liian arkista kosintaa. Nähtäväksi jää, miten käy. [;)]

35+1
 
Mun mies kosi. Olin iltavuorossa ja kun tulin kotiin oli pöydässä iltapalaa katettuna kauniisti, kynttilätkin oli laittanut ja viiniä. Jälkkäriksi oli sitten mansikoita ja kun niitä mutustelin, ihmettelin mitä se siinä niin mua katsoo. Tuli viereen ja ojensi maailman ruminta korurasiaa mitä ikinä oon nähnyt [:D] ja mä mietin mielessäni viittätoista eri tapaa sanoa kauniisti et juu mennään naimisiin heti kun toi sormus on vaihdettu... Olin siis ihan varma et se sormus on jotain ihan kauheeta.

Mies avasi sen rasian ja kysyi tulenko vaimoksi. Minä huokasin helpotuksesta ja tietysti vastasin että kyllä. Sormus siellä rasiassa oli just sellainen minkä olisin itse valinnut [:)] ja kun sitten alettiin sitä laittamaan sormeen niin molempien kädet tärisi niin kovasti että se tietysti tippui. Loppupeleissä oltiin molemmat polvillaan lattialla etsimässä sitä sormusta <3.
 
Mieheni kosi kun olimme kahdestaan viettämässä kesäviikonloppua vanhempieni mökillä, perinteiseen tapaan.
Olimme illalla pikkukävelyllä siideri- ja olutpullon kanssa, sauna oli lämpiämässä. Mieheni avasi pullonsa, mutta siitä katkesi juuri se rengas siitä pullonsuusta siististi semmoiseksi sormuksen muotoiseksi. Hän siellä sitten leikisti kosaisi ja minä viskasin sen "sormuksen" viereiseen mettään [:D] Mieheni ehkä hitusen pahastui. Kävimme kävelyllä ja menimme takaisin mökille tupaan ja istahdin siinä mieheni syliin pirtin penkille kasvot hänen kasvoihinsa päin. Sitten hän kysäisi, että menisinkö ihan oikeasti hänen kanssaan naimisiin. Myöntävä vastaus tuli [;)] Tämä oli siis 2006 heinäkuussa, naimisiin menimme 14.7.2007, mökkikunnassamme Petäjäveden Wanhassa kirkossa [:)]
 
Mies kosi syntymä päivänäni (01.2010). Oli jo ilmoittanut ettei mitään syntäri lahjaa tipu, ko oli niin kallis joulu-lahja. No pöydän se oli varannut ravintolasta (kerrankin mulla ei ollut aavistustakaan mihin me oltiin menossa[:D]) ja auto kyydinkin hankkinut, kun oltiin kuitenkin juhla-tamineissa ja minä pikku-kengissä (tammikuun pakkasilla ei paras asu valinta ulkoilua ajatellen). Siinä sitten odoteltiin ja ihmettelin kun miehellä oli nenä ihan hiestä märkä (romanttinen muisti kuva[:D]) ja se oli jotenkin oudon olonen (toihan ei siis hermostu koskaan mistään ja on itse viili-pytty!) Kysyin sitten että onko sulla raukka-parka kuuma toi puku päällä kun sisällä ollaan, jotain se siihen murahteli. N. 10-15min ennen kyydin tuloa seisoskeltiin keittiössä viinilasillisten kanssa ko se yhtäkkiä otti kädestä kiinni ja sano "kulta, mä valehtelin". Mietin että mitä ihmettä se hourailee. onneksi se jatko lausetta "niin että valehtelin ko sanoin etten oo hankkinu sulle synttäri lahjaa, kyl mä hankin.... mut mun pitäs samalla kysyä sulta jotain.." sit se veti sormus-rasian taskusta ja polvistu vapisten mun ja pyykkitelineen ääreen ja kosi! Kyllähän se nauro sit itsekkin pahimman jännityksen jälkeen, et ei tainnu olla kaikkein romantisin tapa esittää k.o kysymys, mutta kerrankin mun oli myönnettävä että olin puhtaasti yllättynyt![:)] Mä tunnen mieheni niin hyvin että esim. tiedän aina mitä se mulle ostaa lahjaksi, mutta tätä en osannut odottaa, en sinä iltana ainakaan![:D]  Alku peräisen suunnitelman mukaan sen piti kosia siellä ravintolassa, mutta sano että jos kotona jo hermostuttaa näin paljon niin eihän olis koskaan uskaltanut tehdä sitä ihmisten ilmoilla[:)]
Ja vaikka itse ympäristö oli vähän nuhjuinen (en ollut koko viikkoon ehtinyt siivota keittiötä ja pyykkejä oli kuivumassa siellä sun täällä[8|]) ja ravintolakaan ei ollut ihan sitä mitä mies odotti, niin kyllä se oli mun mielestä tähän astisen elämäni paras ilta![:)] Ja ruoka ja viini olivat hyviä ja jälkeen päin appi-vanhemmille skumpalle juhlistamaan nuorta paria.
P.S sormus oli juuri sitä mitä odotinkin ja toivoin ja siihen päälle on kaiverrettu meidän tapaamis-päivä, tää mies ei nimittäin koskaan ole unohtanut tärkeitä päiviä[;)]
 
Meillä ei mitään varsinaista kosintaa ollu, mutta kummiskin. Maattiin tossa meijän sängyllä ja oltiin siihen asti asuttu n. viiskuukautta yhessä, kun alettiin puhua yhteisestä tulevaisuudesta. Kysyin mieheltä mitä se ajattelee kihlautumisesta? Kysyin siks, kun mun exän mielestä se on ihan turha välivaihe. Mies vaan sano että se on lupaus avioliitosta ja se tapahtuu sillonkun pariskunta rakastaa toisiaan todella, ton kun sano niin katto mua samalla syvälle silmiin. Se hetki on jääny mieleen. Sit vaan jatkettiin asiasta juttelua ja sanoin että kyllä mää ainakin haluan joskus sit kihloihin. Mies vaan hymyili salaperäsesti. Aamulla aikasin olin siinä kouluun lähössä ja oltiin tuuletus parvekkeella tupakalla kun yhteen ääneen tuumattiin että mennään kihloihin [:)]. Naurettiin tolle et ajatukset meni samaa rataa, sit mies vaan sano et kuhan koulusta kotiudut niin lähetään hakee sormukset. Olin onnesta soikeena, kivan levoton koulupäivä tuli ja meni tooosi hitaasti. Valittiin ihan perus kultaset sileet sormukset ja pujotettiin ne 30.3.2009 toistemme nimettömiin, molemmilla kädet vapisi ja mää liikutuin niin paljon et nauroin ja itkin [:D]. Maaliskuussa ollaan oltu vuosi kihloissa ja esikoisen laskettu aika on 29.3 [:D] et aikamoinen yhteensattuma. Mentiin miehen äitin luo kihlajais kahveille ja oli kyllä mielissään meijän kihlautumisesta, vaikka sano että yllätti toi meijän kihlautuminen. Mun äitille soitin, isälle ja sen uudelle vaimolle ilmotin myös puhelimitse että ollaan kihloissa. Molemmat oli todella tyytyväisiä ja onnellisia. Isä vaan sano että nyt rupee oottaa meijän häitä, sano että ei parempaa vävykokelasta voi enää toivoa kun mun mies [:D]. 
 
ihania tarinoita [:D] [:D] [:D] [:D] mulla tuli ihan tippa oikeesti linssiin [:(]!!!!

mies on sanonut et mä en saa kosia, haluaa kuulema tehdä sen ite. jännityksellä odotan sitä päivää!
 
Kauniita tositarinoita totta tosiaan. Ja me jäämme sitten odottamaan, kun tulitikku tänne kirjoittaa aikanaan miten miehensä häntä kosi [;)]
 
Minua kosittiin 23.10.2009.

Olimme lähteneet viettämään pitkää viikonloppua Roomaan, ja hotellille saavuttuamme simahdimme päikkäreille reissusta uuvahtaneina. Kun heräsimme, ja purimme laukkujamme pelkissä alkkareissa ja tukka solmussa, mies kaivoi matklaukustaan pienen paketin, jota sitten hivenen aavistellen availin... kun sain sormuksen näkyviin, mies polvistui eteeni ja pyysi vaimokseen. Suostuin, vaikka sormus olikin pieni [:D]
Olin hirveän liikuttunut ja onnellinen, mutta sulhasta harmitti kun en yhtään itkenyt onnesta! En oikein tee semmosta. Tiedä sitten uskooko tuo vieläkään että liikutuin ja olin onneni kukkuloilla ihan oikeasti silti!!!

Jälkikäteen selvisi, että hän oli aiemmin viikolla soittanut isälleni ja pyytänyt kättäni, minusta se oli todella hienoa ja isästäni myös...

Myöhemmin selvisi semmoinenkin asia, että 8kk yrittämisen jälkeen tuleva vauvamme sai alkunsa ilmeisesti juuri kihlautumisiltana... [;)]
 
Oi ei - ihanaa - joku kysyy vielä kättä! Ihanan vanhanaikaisen romanttista! Ihan tuli kyynel silmäkulmaan TyhjäSylin juttua lukiessani.
 
Meillä kävi niin et kerran juteltiin tulevaisuudesta jne..Oltiin oltu yhessä vissiin kuukausi..Mä sanoin sit et kuukausi on liian lyhyt aika tuntea toista ja tietää et haluaako olla yhdessä pitkään..Aikaa kului ja sit vissiin lun oltiin oltu yhdessä vuosi ja pari kuukautta päälle aloin itse miettimään kihlautumista..Kysyin siitä sit kerran jotenkin mieheltä..Ei silläkään kertaa sitten mitään..Sit me oltiin kerran saunassa ja mies sit sanoi et pitäisköhän se sitten..Mä olin vaan et mitä? Niin siis mennä kihloihin, mies sanoi..Mä olin vaan et kait se sit ois vissiin..Oltiin oltu yhdessä 1,5 vuotta..käytiin sitten yhdessä ostamassa sormukset ja pujotettiin ne toisillemme..Meillä ei siis kait tainnut olla varsinaista kosimista..mies kyllä sanoi et hän meinasi kosia jo silloin ku oltiin oltu se kuukausi yhdessä mut ku sä sanoit et...[8D]

Kuusi vuotta oltuamme yhdessä ja niistä kihloissa about 4,5 tuli puhetta vauvoista ja sovimme että jätän pillerit pois..Silloin sanoin sit et jos meille tulee vauva eikä olla naimisissa niin vauvalle tulee minun sukunimi. Sillä kertaa suunnitelmat kuitenkin muuttuivat vauvan osalta sillä saimme molemmat lopputilit töistämme ja jäimme työttömiksi..Tuumasimme silloin että hoidetaan omat tilanteet kuntoon ennenkuin katsotaan vauva-asiaa uudelleen..Syksyllä päätimme mennä kuitenkin naimisiin sillä meillä oli vielä vähän säästöjä ja töitä irtisanomisaikojen puitteissa, joten rahallisesti pystyimme järjestämään pienet intiimit kahvitukset lähimmille ystäville ja lähimmille perheenjäsenille..Saimme siitä sitten anopin vihat päällemme koska hän olisi halunnut isot häät että olisi päässyt rehentelemään naapureille (naapurit järjestivät 300 hengen häät)..Mutta silloin sanoimme että me itse maksamme ja sen takia haluamme pienimuotoiset häät..Naimisiin menimme siis maistraatissa vaikka olemme molemmat kirkossa vielä..Mutta näin ei päässyt anoppi mitenkään järjestelemään mitään ku maistraatti on pieni..[;)]
Lisää sotaa syntyi siitä ku kerran juteltiin kahvituksesta (ilmoitimme siis naimisiin menosta kaksi viikkoa ennen vihkimistä) ja anopille selvisi että olemme jo pyytäneet sinne keitä haluamme ja ilmeisesti hän oli jo kerennyt pyytämään omia tuttujaan sinne..[;)]
Loppu hyvin kaikki hyvin..Menimme naimisiin ja olemme onnellisia yhdessä. Nyt olemme olleet 10 vuotta yhdessä ja odotan meidän esikoistamme..[:D]
 
ALKUPERÄINEN: Viirukhan

Me oltiin kans niin vanhanaikasia, että mies kysy ensin isältä kättä [:)] Mentiin tosin yhdessä tätä asiaa hoitaan mun lapsuudenkotiin, vaikka ei vielä oikein siitä kihlautumisajankohdasta niin tienny... Olin ite ihan kauhuissani, kun oltiin vasta 4kk tunnettu sillon, että mitä ihmettä isä mun ihanalle rakkaalle mahtaa tästä tuumata, uskaltaako mies oikeesti edes kysyä... No, kun käveltiin sit illalla vesisateessa bussipysäkille, mies otti ja polvistu yhtäkkiä siihen katulampun alle vesilätäkköön, otti kädestä ja kosi [:)] Oli sitten saanu sen verran rauhaa mun vilkkailta nuoremmilta sisaruksilta, että ehti isän kanssa jutella [:)] Kyllä oli ihan huima olo, vaikka kumpiki oltiin kihloista vähän vihjailtu jo jonki aikaa. Seuraavana päivänä mentiin ostaan melkein ensimmäisestä liikkeestä sormukset ja illalla kotiin näytille. Kyllä oli hauska kuulla sukulaisten kommentteja tilanteesta, kun moni ei ollu koko miestä vielä ehtiny näkemäänkä [:D] Häät oli siitä 5kk kuluttua, ja nyt odotetaan lisää onnee ja rakkautta tähän perheeseen [:)]


Tuntuu kivalta kuulla tuollaisia tarinoita, että noin nopeasti toimittu [:)] Tuntuu välillä ihmiset suhtautuvan niin ennakkoluuloisesti siihenkin, että meidän vauva sai alkunsa alle puoli vuotta tapaamisen jälkeen [8|] Niin, ja sekin juuri, että kun ensimmäisen kerran enemmän miehen sukua näin, niin minulla oli jo melkoinen vatsakumpu kasvanut... [:D] Toki lähimmät olin nähnyt jo ennemminkin, mutta sitten vähän laajemmin sukua..

Muutenkin ihania tarinoita täällä! Itse vielä kosintaa odottelen.... [;)]
 
Ihania tarinoita teillä kaikilla! pakko kertoa tämä minun ei nii tavallinen ja ei niin romanttinen kosinta.Jälkikäteen kyllä naurettu on asialle ja kovasti[:D]

Eli viime keväänä eräänä kauniina aurinkoisena päivänä Prahassa Kaarlen sillalla oli kaksi kiukkuista myyjää(eli siis minä ja mieheni).Jotain siinä toisillemme tiuskittiin ja tais ehkä jotain tavaroitakin lennellä kunnes riitamme keskeytti eräs leppoisa asiakas kommentillaan että "tehän tappelette kun vanha aviopari" johon minä sitten vastasin että "ei me olla naimissa" ja johon mieheni sitten jatkoi "miksi me ei muuten olla naimisissa?" johon asiakas kommentoi että "oiskohan sen aika sit?" noh mies otti vinkistä vaarin ja kosasi siin sit turisti lauman ja tappelun keskellä [:D] noh Kyllä tuli vastattua vaikka vielä kiukuttikin tai ainakin yritin olla kiukkuinen[;)]
 Ja eikun romanttisuus jatkuu eli Sormuksen ostin sitten itse kun mies sanoi että parempi kun hän ei osallistu siihen puuhaan ollenkaan(tuntee minut sen verran hyvin että koruja inhoavana ihmisenä en mitä tahansa rinkulaa sormeeni suostuisi kumminkaan laittamaan). 
 Nyt ollaan sitten aikalailla päivälleen oltu puoli vuotta naimisissa ja yhteistä taivalta muuten on alle kaksi vuotta ja nyt ei enää tapellakkaan kuin vanha aviopari [:D]
 
Mun mies olisi halunnut pyytää kättä, mutta minä en antanut. Jääräpää ja itepäinen, kuin mikäkin, olin lähes feministinä sitä mieltä, että minua ei kukaan omista, joten ei minun naimiseenkaan lupia tarvita [:D]
Joopa joo... sellaista se välillä on [:D]
 
Meillä mies "vitkutteli" kosintaa monta vuotta, kunnes sitten eräänä jouluaattona päätti kosia kuohuviinin ja sormuksen kera. Itse olin jo luovuttanut kolmisen vuotta aikaisemmin, mutta kymmenen vuotta siihen meni.

Polvistumisineen, sormuksineen ja runoineen päivineen hoiti homman kotiin ja minä itkeä vollotin.

Jälkeenpäin saunottiin ja ihmettelin, miten oli molemmille päättänyt hankkia samanlaiset sormukset. Oli kuulemma viikkoa aikaisemmin päättänyt, että nyt "se" pieni asia elämästä puuttuu ja käynyt hakemassa molemmille samanlaiset yksinkertaiset sormukset, että on sitten "samanlainen rakkaus". En viitsinyt enää kysellä, mitä se samanlainen rakkaus oikein tarkoittaa niissä sormuksissa... mutta minullehan kelpasi, koska oli itse käynyt valitsemassa ja noutamassa ja minä olin sitä 10 vuotta odotellut.
 
Ihania tarinoita teillä kaikilla!! Minä olin meillä se joka kosi, sekä kihlautuessa että ennen häitä [:)] kihlojen aikaan mies reissasi joka toinen viikko 300km päähän töihin ja tuli aina perjantai-iltana kotiin. Minä olin sitten käynyt ostamassa sellaiset jääkaappirunomagneetit ja runoillut kosinnan meidän jääkaapin oveen, josta mies sen sitten löysi ja luki, kääntyi yllättyneenä minuun päin iso virne naamallaan ja sanoi kyllä [:D]
 
Päätin kosia miestäni (eikä ollut eed karkausvuosi [:D]) aika lailla hetken mielijohteesta! Olin yliopistolla luentotauolla kirjakaupassa, jossa näin ihanan postikortin jossa mies ja nainen hääpuvuissa kävelivät narulla kahden talon kattojen välissä. Päätin siltä istumalta ostaa kortin, kirjoitin kääntöpuolelle vain "meetkö rakas kanssani naimisiin?", pistin kortin kuoreen ja postiin! Miehen ilme oli taas niin näkemisen arvoinen seuraavana päivänä kun avasi kuoren!! [:D] Rakastan muutenkin yli kaiken järjestää rakkaalleni yllätyksiä, mm. hänen kolmekymppisensä järjestin meille kotiin tarjoiluineen ja isolle kaveriporukalle täysin hänen tietämättään, hän ei ollut arvannut yhtään mitään!! Minä oon se meidän perheen romantikko - jos romantiikkaa haluan sitä pitää itse järjestää [:D]
 
Meillä kihlaus sovittiin yhdessä. Olisinhan minäkin toivonut kyllä ihan perinteistä mies kosii-kosintaa, mutta minkäs teet.. [;)] Tuo hoki aina, että mä odotan kosinnalta niin paljon, et sillä on hirveitä paineita.. En kyllä tosiaankaan ois odottanut kun ihan perus kysymistä, ei tarttis ees polvistua. Mutta mies ei tosiaan harrasta mitään romanttisuuksia ja sillä oli selkeesti kamalat paineet kavereidensa kosimisien jälkeen. Tai heidän tapojen jälkeen. Toisaalta minulle ehkä riittää se, että mies sanoi ensimmäisenä meistä, että "sitten kun me mennään naimisiin niin....", tuli jo sillon niin hyvä mieli. Ja tuo tuli kauan ennen kihloista puhumistakaan. Ja ennen kihlautumista mies oli myöskin se, joka sitten sanoi yhtäkkiä(oltiin lapsista puhuttu ja tiesi et minä olen kyllä suostuvainen), että voisin nakata pillerit roskikseen.
1.6.2009 menimme siis kihloihin, oikeastaan se tuli vaan jossain arjen keskellä tyyliin "no pitäiskö ne sormukset lähteä hakemaan" kun olin sanonut, etten tahdo raskauden aikana kihlautua, joko ennen tai jälkeen.
Nyt on esikoisen la kahden viikon päässä tuosta kihlajaispäivästä, 14.5. Jos menee sen kaksi viikkoa yli niin hyvin olisi lähellä tyrkätä samalle päivälle. [:)]
 
Heh, meillä on taas hyvin laskettu aika aika lailla 9kk häistä [:D] 8.8.09 mentiin naimisiin ja 12.5.10 on L! Jos hyvin käy, osuu vielä pian tasan 9kk päähän - pieni onkin häämatkalta tuliainen [:D]
 
Thaimaassa seurustelumme vuosipäivänä pienellä saarella. Mies pyysi minua uimaan mukaan, lähdin, mutta säikähdin ja pidin kamalan huutokohtauksen kun joku rapu napsaisi varpaaseen meressä.. Melkein pilasin tunnelman kuulemma hahah!' Sitten hän yhtäkkiä vain polvistui ja kysyi ja odotti meressä polvillaan vastaustani joka oli kyllä.. Vieläkään emme ole kerenneet Suomesta hakea "oikeita" sormuksia mutta niihin sitten tulee ehkä se saaren nimi ja päivämäärä :)
 
Takaisin
Top