Yksi asia, jonka monet ymmärtävät väärin, ovat rokotteen pitkäaikaisvaikutukset. Kyllä, rokotteilla voi olla pysyviäkin haittavaikutuksia, kuten sikainfluenssarokotteen narkolepsiatapaukset. Pitkäaikaisvaikutus ei kuitenkaan tarkoita, että vaikutus yhtäkkiä alkaisi joskus monen vuoden päästä. Rokotteiden haittavaikutukset alkavat yleensä viikkojen tai kuukausien sisällä rokotuksesta, ihan jo rokotuksen toimintamekanismin takia. Se, että rokotetutkimukset yleensä kestävät vuosia, ei suinkaan johdu siitä, että haluttaisiin nähdä, mitä haittavaikutuksia tulee vaikka viiden vuoden sisällä. Ennemminkin syynä on 1) raha, 2) se, että pitää löytää tarpeeksi koehenkilöitä tutkimukseen ja 3) se, että placeboryhmässä pitää tulla riittävästi tartuntoja, jotta voidaan nähdä, miten hyvin rokote toimii. Näistä mikään ei ole ollut ongelma globaalin pandemian aikana, ja se on suurin syy sille, että tutkimukset ovat edenneet nopeasti.
Harvinaisten haittavaikutusten löytymisessä ratkaiseva tekijä ei ole tutkimuksen kesto vaan se, kuinka monta ihmistä tutkimuksessa rokotetaan. Jos haittavaikutuksen todennäköisyys on vaikkapa yksi miljoonasta, niin pitäisi olla miljoona koehenkilöä, jotta tilastollisesti yhdelle heistä sattuisi tämä haittavaikutus (ja silloinkin olisi vaikea sanoa, johtuuko se rokotteesta vai onko se vain sattumaa). Toki olisi periaatteessa mahdollista vaatia ensin miljoonan koehenkilön tutkimus ennen kuin rokote saa myyntiluvan, mutta jos sillä aikaa paljon ihmisiä kuolee sairauteen, niin eihän siinä ole mitään järkeä. Sivuvaikutuksia seurataan sitten vielä myyntiluvan saamisen jälkeen, jotta voidaan havaita myös ne harvinaiset haittavaikutukset, kuten nyt nämä aivojen laskimotukokset virusvektorirokotteilla. Jos on huolisaan harvinaisista sivuvaikutuksista, ei kannata olla ihan ensimmäisten rokotettavien joukossa, mutta nythän maailmalla koronarokotteen on saanut jo lähes 700 miljoonaa (!) ihmistä. Noin isossa joukossa ne harvinaisemmatkin haittavaikutukset tulevat esille, ja kuten noista aivojen laskimotukoksista huomataan, niin haittavaikutuksia myös seurataan tarkasti ja tehdään siinä myös kansainvälistä yhteistyötä.
Rokottaminen ja rokottamatta jättäminen on totta kai jokaisen oma päätös. Halusin vain selventää asiaa, koska nimenomaan nuo pitkäaikaisvaikutukset ja suhteellisen lyhyt tutkimusaika huolettavat monia.
Harvinaisten haittavaikutusten löytymisessä ratkaiseva tekijä ei ole tutkimuksen kesto vaan se, kuinka monta ihmistä tutkimuksessa rokotetaan. Jos haittavaikutuksen todennäköisyys on vaikkapa yksi miljoonasta, niin pitäisi olla miljoona koehenkilöä, jotta tilastollisesti yhdelle heistä sattuisi tämä haittavaikutus (ja silloinkin olisi vaikea sanoa, johtuuko se rokotteesta vai onko se vain sattumaa). Toki olisi periaatteessa mahdollista vaatia ensin miljoonan koehenkilön tutkimus ennen kuin rokote saa myyntiluvan, mutta jos sillä aikaa paljon ihmisiä kuolee sairauteen, niin eihän siinä ole mitään järkeä. Sivuvaikutuksia seurataan sitten vielä myyntiluvan saamisen jälkeen, jotta voidaan havaita myös ne harvinaiset haittavaikutukset, kuten nyt nämä aivojen laskimotukokset virusvektorirokotteilla. Jos on huolisaan harvinaisista sivuvaikutuksista, ei kannata olla ihan ensimmäisten rokotettavien joukossa, mutta nythän maailmalla koronarokotteen on saanut jo lähes 700 miljoonaa (!) ihmistä. Noin isossa joukossa ne harvinaisemmatkin haittavaikutukset tulevat esille, ja kuten noista aivojen laskimotukoksista huomataan, niin haittavaikutuksia myös seurataan tarkasti ja tehdään siinä myös kansainvälistä yhteistyötä.
Rokottaminen ja rokottamatta jättäminen on totta kai jokaisen oma päätös. Halusin vain selventää asiaa, koska nimenomaan nuo pitkäaikaisvaikutukset ja suhteellisen lyhyt tutkimusaika huolettavat monia.
